Lumikaaos? Sähkökatkokaaos? Roudan rouhimat huonot tiet? Kaikki totta Suomessa, mutta miten vähästä me hyvin toimivaan yhteiskuntaan ja luotettaviin viranomaisiin tottuneet olemme valmiita valittamaan. Palasin eilen työmatkalta Haitista, jonka maanjäristyksestä on kulunut kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Pääkaupungissa Port au Princessä ja saaren etelärannikolla sijaitsevassa Jacmelissa järistyksen jäljet näkyvät yhä rauniokasoina. Huonosti rakennetut talot luhistuivat kokonaan 45 sekuntia kestäneessä järistyksessä, ja tällä hetkellä tuhansilla telttaleireillä asuvat köyhimmät haitilaiset, ne, joilla ei ole töitä eikä rahaa rakentaa uusia taloja itselleen.

Vierailin Port au Princessä leirillä Delmas 30. Laajalle kentälle nousseessa telttakylässä elää 700 perhettä, yhteensä 6000 ihmistä. Alueelle on vedetty vesijohto, joten puhdasta vettä on saatavilla. Sen sijaan jätehuolto ei toimi mitenkään - kuten ei koko saarella. Siat tonkivat telttojen välissä olevia jätekasoja, ja saastaa riittää telttojen välissäkin. Uutta koleraepidemiaa pelätään, koska mangosadon kypsyttyä ihmiset kuorivat ja syövät hedelmiä likaisin käsin, ja lähestyvä sadekausi valuttaa leireihin tauteja levittävän mutavellin.

Mutta ihmisillä on silti vahva elämänhalu. Toisen jalkansa järistyksessä menettänyt entinen katukauppias, kolmen lapsen äiti Janilia Robelle väläytti puoliksi hampaattoman hymyn ja sanoi: - Ei minulla ole mitään hätää, koska Jumala on kanssani!

Janille Robellen asenne kuvastaa haitilaisten syvää uskonnollisuutta ja tyytymistä kovaan kohtaloon, joka on ravistellut saarelaisia vuosisatoja. Mutta Jumalakaan ei auta, jos yhteiskunnan infrastruktuuria ei saada toimimaan, ja jos Haitin kymmenen rikasta perhettä ei oivalla sitä, miten köyhimpien olosuhteet olisi saatava kuntoon. Pääministeri erosi taannoin, hallitus on toimissaan voimaton, eikä uusi presidentti, laulajanakin tunnettu Sweet Mickey eli Michel Martelly pysty suosiostaan huolimatta radikaaleihin uudistuksiin. Kun koululaitos, terveydenhuolto ja ravitsemus ovat retuperällä, on maa kuin halvaantunut.

Siksi Haitilla tarvitaan vielä pitkään ulkomaisia avustusjärjestöjä. Toipuvaa saarta autetaan myös Suomen kehitysapurahoilla, ja Kirkon ulkomaanapu tekee siellä arvokasta ja tuloksellista työtä. Näin sen omin silmin. Lisää Haitista ja suomalaisten hankkeista Avun numerossa 16!