Apu

Kahden elementin valtiaat: Sudenkorento on hyönteismaailman mestarilentäjä – ja toukkana vesipeto vailla vertaa

Kahden elementin valtiaat: Sudenkorento on hyönteismaailman mestarilentäjä – ja toukkana vesipeto vailla vertaa
Vesissämme elää monilukuinen joukko hyönteisiä. Niistä monet ovat vesieläimiä vain toukkina, aikuistuessaan ne jättävät märän elementin ja nousevat siivilleen siroina ilmaeläiminä.
Julkaistu: 26.7.2021

Suuri, elegantti ukonkorento leijailee lammen yllä. Sen kirkkaat siivet kimaltavat auringossa, keskiruumista koristaa kaksi keltaista juovaa ja pitkää takaruumista kirjovat siniset ja mustat kuviot.

Saaliin nähdessään korento muuttaa vaivattomasti suuntaa ja nappaa kukkakärpäsen saaliikseen. Sudenkorennot ovat hyönteismaailman parhaita lentäjiä.

Lammen pohjassa kömpivissä toukissa ei ole aikuisten siroutta. Ne ovat kömpelöitä, mutta lyhyitä matkoja ne liikkuvat hyvinkin vauhdikkaasti. Toukkien kidukset ovat ehkä joidenkin mielestä oudossa paikassa, peräsuolessa.

Ukonkorennon toukka on vaikuttavan näköinen, viisisenttinen vesieläin. Paetessaan se puristaa peräsuolestaan veden ulos ja syöksähtää eteenpäin.
Päivänkorennon toukat ovat kaloille tärkeätä ravintoa. Ne tunnistaa takaruumiin kolmesta pitkästä peräsukasesta.

Hädän tullen – siis vaaran uhatessa – toukka voi pusertaa suolensa salamannopeasti tyhjäksi, mikä sinkoaa toukan ahdistelijan ulottumattomiin. Eräänlainen suihkumoottori siis.

Toukat ovat aikuisten tapaan petoja, mutta hitaina liikkujina niillä on varsin merkillinen pyyntitapa. Pään alapuolella on kokoon taittunut pyyntinaamari, jonka toukka sinkoaa nestepaineella suoraksi. Naamarin oietessa kärjen terävät hampaat lävistävät saaliin.

Vesiperhosen toukat rakentavat taidokkaita toukkakoppia suojakseen. Rakennusmateriaalit naamioivat ne varsin hyvin ympäristöönsä.

Kävelevä tikku

Kun lammen tai järven pohjaa malttaa tarkastella hetken aikaa, näkee pohjalla lojuvien tikkujen lähtevän liikkeelle. Tarkemmin katsoessa tikun toisesta päästä pistää esiin pää ja kuusi jalkaa, joilla vesiperhostoukka raahaa rakentamaansa suojakoppaa mukanaan saalistajia hämätäkseen.

Toukat rakentavat koppansa taitavasti niistä aineksista, joita pohjalla on. Toiset käyttävät kasvinkappaleita, toiset muuraavat asunnon hiekanmurusista. Muutamat lajit eivät kudo itselleen koppaa lainkaan, vaan ne kutovat seitistä virtaavaan veteen saalistusverkon.

Toukka odottaa verkon pohjukassa, että vesi tuo sille ruuan suoraan suuhun.

Toukka koteloituu veteen, ja liikkumiskykyinen kotelo nousee pintaan juuri ennen kuoriutumista.

Aikuiset vesiperhoset muistuttavat pitkine ja kapeine siipineen suuresti yökkösiä.

Pitkät tuntosarvet paljastavat ne vesiperhosiksi. Ne erottaa perhosista muun muassa karvapeitteisten siipien perusteella. Hyönteisten siipiä puolestaan peittävät pienet suomut.

Aikuinen päivänkorento on siro ja kevyt siivekäs. Päivänkorennot ovat hyvin lyhytikäisiä, muutamista tunneista pariin päivään.
Vesiperhoset eroavat perhosista siten, että niillä on karvapeitteiset siivet mutta ei kierteistä imukärsää. Isosirvikäs on vesiperhosista kookkaimpia.
Sudenkorentojen parittelu vaatii akrobatiaa. Kookkaat siniukonkorennot viihtyvät vesien lähettyvillä ympäri Suomen.

Elintärkeä osa kalojen ruokavaliota

Lätäköissä ja matalassa ranta­vedessä uiskentelee massoittain pieniä toukkia. Ne liikkuvat sätkyttelemällä ruumistaan ja käyvät välillä hakemassa ilmaa riippumalla pintakalvosta pää alaspäin.

Hyttysen ja sen sukulaisten surviaissääskien ja sulkahyttysten toukat ovat kaloille erityisen tärkeätä ravintoa runsaslukuisuutensa vuoksi.

Kalastajat käyttävät varsinkin punaisina hehkuvia surviaissääskien toukkia pilkkisyötteinä. Perhokalastajat sitovat kalasaalista houkuttelevia vieheitään muun muassa päivänkorentojen, vesiperhosten ja koskikorentojen toukkien mallin mukaan.

Hyttysen jalattomat toukat ottavat ilmaa hengitykseensä riippumalla veden pintakalvosta pää alaspäin. Ne ovat suojattomia ja elävät pääasiassa pienissä, kalattomissa lätäköissä ja muissa pikkuvesissä.
Kommentoi »