Apu

Soten sotkut

Soten sotkut

Piti tulla viisi sote-aluetta, tulikin 18 itsehallintoaluetta, joista 15 sotevastuussa. Potilaan valinnanvapautta julistettiin. Mitä sote-päätös siis merkitsee?
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Alun perin sote-uudistusta alettiin puuhata, jotta erikois- ja perussairaanhoidon raja ei olisi niin jyrkkä ja  sosiaali- ja terveyspuolen yhteistoiminta olisi tiiviimpää. Viime lauantaina tuli sitten ulos jotain hämärää.

Potilaiden tarpeettoman pallottelun ja oikea-aikaisen tehokkaan hoidon saamisen kannalta viiden yliopistosairaalan vetämä viiden alueen järjestelmä olisi kaikkien asiantuntijoiden mielestä taannut parhaat tulokset. Kiistely siitä, kuka maksaa ja potilaan pallottelu luukulta toiselle saattaa nyt jatkua edelleen. 

Seuraava iso askel on saada nykyisin Kelan korvaamat matka- ja lääkekulut osaksi samoja kukkaroja, joista hoitokin maksetaan, jotta päättömyyksiltä vältyttäisiin jokaisen vahtiessa vain omaa kulutonttiaan.

Nykyiset 18 maakuntaa tulevat hallituksen vääntämän päätöksen mukaisesti muuttumaan itsehallintoalueiksi, mutta kukaan ei vielä tiedä tarkkaan, mitä se merkitsee. Ehkä merkittävin osa nykyisistä kuntien tehtävistä – muukin kuin vain sosiaali- ja terveystoimi – siirtyy maakunnille? Silloin nykyiset kunnat, joista iso osa on liian köyhiä hoitaakseen hommia vaatimusten mukaan, jäisivät lähinnä perinnekilloiksi, mutta yhtään niistä ei lakkautettaisi väkisin. 

On myös mahdollista, että maankäyttöön, kaavoitukseen ja luonnonsuojeluun tulee suurremontti, jossa valtaa viedään kunnilta ja ympäristöministeriöltä. Tästä tapellaan hallituspuolueiden kesken tuonnempana.

Kokoomuksen ajama ja neuvotteluissa voittama perusterveydenhuollon valinnanvapaus ei tätä tavoitetta mitenkään erityisemmin tue, mutta jos Ruotsin kokemuksista voi mitään päätellä, niin potilaiden tyytyväisyys keskimäärin nousee.

Valinnanvapaus perusterveydenhuollossa, jos se toteutuu Ruotsin mallin mukaan, merkitsee, että tamperelainen näkee netistä, millainen jono on kunnallisiin Ratinan ja Teiskon terveysasemille sekä Diacorin ja Pihlajalinnan lääkärikeskukseen. Hän näkee samalla myös, millaisen palvelupalautteen käyttäjät ovat antaneet paikasta. Sitten potilas katsoo mihin näistä haluaa varata ajan. Potilaan omavastuuhinta on sama riippumatta siitä, kuka aseman omistaa. Ratkaisu tehtäisiin todennäköisesti kuitenkin vuodeksi kerrallaan.

Nyt saavutettu ratkaisu ei automaattisesti merkitse yksityisille palveluille kissanpäiviä. Tähän asti medifirmojen on ollut helppo arvioida, millä hinnalla kannattaa tehdä tarjous kokonaisen kunnan terveydenhoidon pyörittämisestä. Tai hokea kuluttajille, että meille pääsee heti. Nyt ratkaisuja eivät tee enää kunnanisät, vaan kansalaiset, ja yksityiset joutuvat kilpailemaan myös keskenään – muullakin kuin hoitoon pääsyn vaatimalla ajalla. Jää silti nähtäväksi, syntyykö myös syrjäseuduille valinnanvaraa. 

Markkinaehtoisen ja käyttäjien tyytyväisyydestä riippuvan toimipisteen perustaminen Savukoskelle on melkoista riskibisnestä, jos kohta Ruotsissa 90 prosenttia väestöstä asuu kunnissa, joissa on vähintään kaksi vaihtoehtoa. Toisaalta Ruotsissa ei ole meikäläisenkaltaista työterveyshuoltoa systeemiä sotkemassa – sen kohtalo jää meilläkin vielä nähtäväksi.

Viime kädessä uudistuksen onnistumisen ratkaisevat lääkärit ja muu hoitohenkilökunta. Jos he haluavat pysyä kasvukeskuksissa, ei auta vaikka keskusta kuinka pomppisi tasajalkaa, että kaikkialla maassa on palveluilla oltava sama saatavuus. 

Säästöä vai ei?

Sote-uudistuksen tavoitteena olleesta 

”3 miljardia pois kestävyysvajeesta” saavutetaan 50–70 prosenttia, koska nyt sovittu järjestelmä ei ole yliopistosairaalavetoinen, vaan hoitoketjut jäävät rikkonaisiksi.

Jos sairauspoissaolot tai työkyvyttömyyseläköitymiset eivät vähene, piilokuluja tulee vähintään miljardi lisää.

Vaikutukset potilaalle

Parempaa vai ei. Valinnanvapaudesta seuraa, että vastaanotolle pääsyn nopeus ei riipu siitä, onko lääkäri yksityinen vai kunnallinen. Yksityinen ei myöskään ole julkista kalliimpi, koska lääkärikäynnin kulut jakautuvat potilaan ja yhteiskunnan kesken samalla tavoin.

Jos toimitaan kuten Ruotsissa, potilaiden verkossa antama palaute hoidon laadusta ja ystävällisyydestä kirittää terveysasemia kilpailemaan potilaista. 

Isoihin kaupunkeihin tullee enemmän valinnanvaraa kuin syrjäseuduille.

Uusi järjestelmä ei ole yliopistosairaalavetoinen, joten terveysasemat eivät välttämättä saa riittävää tukea erikoissairaanhoidolta jo varhaiseen vaiheeseen, hoitoketjut pysyvät pitkinä ja potilaita pallotellaan paikasta toiseen. Se vaikuttaa myös hoidon tasoon ja tehokkuuteen.

Matkat päivystykseen öisin ja viikonloppuisin pitenevät, mutta myös kynnys ja harkinta, milloin kannattaa lähteä, nousee.

Vaikutukset politiikkaan

Horjuva hallitus. Hallitus jatkaa kauhun tasapainon merkeissä: kolme hallituspuoluetta tarrautuvat ministerinsalkkuihin ja pelkäävät uusia vaaleja. Puoluejohtajien luottamus toisiinsa on samaa tasoa kuin Stubbin ja Rinteen edellisen hallituksen loppuvaiheessa, eikä pelin politiikka lopu, kun makuun on päästy.

Kun hallituksen erolla on kerran uhattu, kaatumisen mahdollisuus on jatkossakin todennäköisempi ja koossa pitäminen vaikeampaa.

Seuraava iso vääntö alkaa kaavoituksen, maankäytön ja luonnonsuojelun päätösvallan jakamisesta ministeriöiden, uusien itsehallintoalueiden ja kuntien välille.

Sote-ratkaisu jää tällä mallilla 1–1,5 miljardia euroa vajaaksi tavoitelluista säästöistä. Leikkauksiin kohdistuu uusia paineita, joita on vaikea ratkaista lisäleikkauksilla, koska hallituspuolueiden suosio laskisi jälleen, joten verotusta pitää kiristää – vaikka kokoomus vastustaa tuloveroon puuttumista ja perussuomalaiset autoilun verojen nostamista. ●

Teksti Markus Leikola, grafiikka Antti Nikunen

Julkaistu: 11.11.2015