Äänestäjänä olen hieman loukkaantunut siitä, että ennakkoäänestyksen alkaessa kuntauudistuksen tilanne oli sumuinen ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus ihan levällään.

Vielä vaalipäivänäkin kuntien tulevaisuus on hämärän peitossa. ”Vaalikentillä ei kiinnosta, miten hallintohimmelit piirretään”, eduskunnan puhemies sanaili Helsingin Sanomille. Hän on väärässä. Hallintohimmelit kiinnostavat meitä äänestäjiä nyt enemmän kuin koskaan.

Äänestäjät ovat huolissaan siitä, pääsevätkö he lääkärin vastaanotolle kohtuullisessa ajassa, pitääkö siitä maksaa ja miten jatkohoito järjestyy. Kuntalaiset ovat kiinnostuneita myös siitä, miten vanhukset ja lapset hoidetaan, kuka kaiken maksaa ja missä päätökset tehdään.

Hallituksen kirjausten mukaan ”sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus- ja järjestämisvastuu on pääsääntöisesti vahvoilla peruskunnilla”.  Nyt puuttuu enää vahvoja peruskuntia ja yhteinen käsitys siitä, mitä vahvalla peruskunnalla tarkoitetaan.

Nykyinen hallitus ajautuu laajapohjaisuutensa ja ideologisen kirjavuutensa vuoksi kompromissista toiseen. Se on joutunut ratkomaan harvinaisen vaikeita asioita. Ei käy kateeksi ministereitä, jotka taiteilevat eurokriisin, sote-himmeleiden ja vanhuspalveluiden syövereissä yrittäen silti samalla säilyttää poliittisen suosionsa. Oppositio sen sijaan hyrisee tyytyväisyyttään.

Hyvää vaalipäivää – kaikesta huolimatta!