Image

Riikka Suominen: Saisipa ilmastoahdistuksesta puhua yhtä vapaasti kuin sotahuolesta

Riikka Suominen: Saisipa ilmastoahdistuksesta puhua yhtä vapaasti kuin sotahuolesta
Aivan viime aikoina on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että henkinen hyvinvointi alkaa nousta myös ympäristökeskusteluun, kirjoittaa Riikka Suominen kolumnissaan.
Julkaistu: 4.5.2022

Henkilökohtainen huoliämpärini oli jo ennestään piripinnassa ekokriisin vuoksi, ja sitten Venäjä meni hyökkäämään Ukrainaan. Pahat asiat ovatkin lähempänä kuin halusin uskoa. Turvallisuudentunne sai lommon, joka huononsi heti unta ja mielialaa.

Silti sotahuoli tuntuu helpommalta kuin ympäristöhuoli, koska ahdistuksesta voi puhua muiden kanssa. Ensimmäisen sotakuukauden aikana valtaosa käymistäni keskusteluista alkoi sillä, että purettiin sotafiiliksiä. Pelottaako? Oletko saanut nukuttua? Jaksatko töissä? Jopa työpalavereissa on kerrottu, että itkettää.

Ympäristötunteiden kohdalla tällainen ei ole mahdollista tai ainakaan tapana.

Sen sijaan olen vakuutellut itselleni, ettei ilmastohuoleni ole hulluutta. Että tutkimus tosiaan on osoittanut elinolojemme olevan vakavasti vaarantuneet, vaikkei maailma ympärillä tunnu reagoivan. Poliitikot, liike-elämä ja iso osa ympärillä pyörivästä arjesta jatkuu kuin ei mitään ja niin tehden entisestään pahentaa tilannetta. Tekisi mieli huutaa, mutta kenelle? Kysyisipä joku, saanko nukuttua. Kertoisipa joku kokouksessa itkuisuudestaan. Kun niin ei tapahdu, mietin olenko ainoa, joka on lukenut hälyttävät ympäristöuutiset.

Aivan viime aikoina on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että henkinen hyvinvointi alkaa nousta myös ympäristökeskusteluun. Ilmastotutkijat puhuvat tutkimusaiheensa vaikutuksista jaksamiseen, ja mediamaailmassa on kiinnostuttu ilmastotoimittajien voinnista. Lumettomien talvien vaikutus kaamosmasennukseen tunnistetaan. Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC nosti tänä vuonna ensimmäistä kertaa esiin ilmaston yhteyden henkiseen hyvinvointiin. Raportin mukaan nyt tiedetään erittäin varmasti, että ilmastonmuutos huonontaa mielenterveyttä, lähivuosikymmeninä jopa enemmän kuin mikään muu tekijä.

Mutta kun IPCC sanoo näin, se ei tarkoita sellaista ympäristöahdistusta, jota minä ja joka neljäs muukin suomalainen kokee. Huoli ympäristön tilasta ei ole sairaus. Tutkijat sanovat suoraan, että pelko on sovelias reaktio nykytilanteeseen.

Sen sijaan IPCC viittaa siihen, että kuumeneminen aiheuttaa aggressiota, itsemurhia, psykiatrian hoitopäiviä, ahdistusta, masennusta ja stressiä. Korkeammissa lämpötiloissa lääkkeiden vaikuttavuus muuttuu ja unettomuus ja konfliktit lisääntyvät.

Oma lukunsa ovat äärisäiden aiheuttamat traumat. IPCC siteeraaa Grantham Instituten raporttia, jonka mukaan jokaista äärisäässä fyysisesti vahingoittunutta kohti 40 ihmistä saa psyykkisiä oireita.

Saksalaiset tulvien uhrit pitivät mielenterveyden järkkymistä, kuten uniongelmia, ahdistusta ja traumaperäistä stressiä, jopa vakavampana haittana kuin tulvien aiheuttamia taloudellisia vahinkoja tai rakennusten tuhoja. Tämä tutkimus perustui vuoden 2013 tulviin. Viime kesän satoja ihmisiä Saksassa tappaneista tulvista tutkimusta ei vielä ole.

Äärimmäinen järkytys on tietenkin, jos ihminen joutuu pysyvästi jättämään kotinsa äärisään aiheuttaman tuhon tai aavikoitumisen vuoksi.

Me olemme Suomessa onnekkaan suojassa äärisäiltä, enkä todennäköisesti joudu koskaan jättämään kotiani. Mutta jotta huoliämpärini ei jatkuvasti tulvisi, on pakko miettiä, mikä olisi terve suhde ilmastokriisiin.

Tiedän ainakin, mikä ei toimi. Vimmainen työnteko, jolla kompensoin omia pieniä vaikutusmahdollisuuksiani suureen uhkaan. Siitä seurasi vain työuupumus.

Nyt yritän kuunnella, mitä ilmastotunteiden asiantuntijat sanovat. He neuvovat pitämään huolta levosta, tankkaamaan luontoa ja ottamaan välillä lomaa aktivismista ja uutisten seuraamisesta. Kielteiset tunteet kannattaa hyväksyä ja toisaalta muistuttaa itseään, että myös hyvää ympäristökehitystä tapahtuu. Kannattaa hakeutua muiden samanmielisten joukkoon. Itselleni Twitterin ilmastoyhteisö on tärkeä vertaistuki. Vuorokauden kaikkina aikoina sieltä löytyy ilmastoa puolustavaa seuraa. Heidän olemassaolonsa muistuttaa asiantuntijoiden tärkeimmästä ohjeesta: muista, ettet ole ilmastohuolen kanssa yksin.

Jos tosiaan joka neljättä suomalaista ahdistaa ympäristön tuhoutuminen, niin silloinhan aika moni keskustelukumppani jakaa fiilikseni. Ehkä sotahuolesta puhuminen on nyt avannut väylän sille, että muistakin tunteista tohtii kysyä.

Riikka Suominen on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti.

Kommentoi »