Image

Söpö, söpömpi, Zooey

Söpö, söpömpi, Zooey

Ensin ilmestyivät lapsimiehet, ja nyt meillä on pikkutyttöinä esiintyviä aikuisia naisia, toteaa Anu Partanen.
Mainos

 

Zooey Deschanelilla on ruskea, kiiltävä tukka ja maailman sinisimmät silmät. Zooeylla on myös käheä ääni ja superkauniita vintage-mekkoja. Zooey on ihana. Niin ihana, että jos kirjoittaa google-hakuun “Zooey Deschanel adorable”, saa 3 150 000 tulosta.

Zooey on naimisissa Death Cab for Cutien laulajan Ben Gibbardin kanssa ja laulaa itse folkrock-duo She & Himissä. Zooey soittaa ukulelea ja ompelee vaatteita. Zooeylla on 600 000 seuraajaa Twitterissä, ja hän twiittaa lautapeleistä, leipomisesta ja kissanpennuista. Tänä kesänä Zooey perusti verkkosivustonHello Giggles. Yksi sen aiheista on “Söpöys”.

Zooey on 31-vuotias.

Zooey on myös näyttelijä. Hän esitti unelmien tyttöä 500 Days of Summer -elokuvassa, ja nyt hänellä on oma tv-komedia nimeltä New Girl. Sen perusajatus on tämä: Zooey/Jess on kömpelö ja viaton hönö, joka muuttaa kolmen miehen kämppikseksi. He ihastuvat hellyttävään lapsinaiseen.

Nyt sinä, hyvä lukija, joko hapuilet tietokonettasi tutustuaksesi tarkemmin tähän kiinnostavaan naisen – tai sitten valmistaudut oksentamaan.

Zooey Deschanel ruumiillistaa trendin. Siinä aikuiset, kaksi- ja kolmekymppiset ihmiset käyttäytyvät kuin ikuiset teinit tai jopa lapset. Miehiä on syytetty tästä jo jonkin aikaa. Lapsimiehet haluavat pelata pleikkaa, juoda bisseä ja vatvoa populaarikulttuuria kavereidensa kanssa sen sijaan, että hankkisivat kunnon työn, vaimon ja lapsia. Näitä miehenmalleja on esitelty elokuvissa High Fidelitystä Hangoveriin.

Nyt naiset ovat ottamassa miehet kiinni. Poplaulaja Katy Perry juoksentelee ympäriinsä kirkkaanpinkeissä pikkutytön karkkiunelmissa, Brooklynin prinsessat rakastavat polvisukkia ja internetin suosituin sivusto tuntuu olevan Cute Overload.

Ilmiö on herättänyt Yhdysvalloissa henkiin feminismin ikuisen väittelyn: ovatko zooeydeschanelit, lapsenomaiset aikuiset naiset, sukupuolten välisen tasa-arvon pahimpia vihollisia?

Amerikkalainen koomikko-kirjailija Julie Klausner äänestää blogissaan kyllä.

“Maailma on nykyisin niin täynnä ukulelen soittoa, että alan kuuroutua”, hän kirjoittaa. “Miesten on paljon helpompi väheksyä meitä, jos olemme tyttöjä. On paljon vaikeampi tyrmätä nainen tai kutsua häntä idiootiksi, kun hän ei käytä saparoita ja karkkisormuksia.”

Zooey Deschanel ärsytti aluksi minuakin, koska en pidä aikuisista ihmisistä, jotka viestivät koko olemuksellaan lapsekkuutta. En usko, että aikuinen ihminen voi oikeasti olla välttynyt iän tuomalta kokemukselta, älyltä ja kolhuilta. Aikuisen lapsekkuus haiskahtaa esitykseltä, jonka tarkoitus on auttaa esittäjäänsä luistelemaan ikävistä velvollisuuksista ja saada muut hoitamaan hommat hänen puolestaan.

Naisten kohdalla kyse voi olla myös, kuten Julie Klausner toteaa, vain yrityksestä miellyttää kikkeleitä.

Kun tutustuin Zooeyn maailmaan paremmin, totesin, että hän vaikuttaa minusta oikeastaan ihan hauskalta tyypiltä. Zooey kannustaa aina muita naisia, ja olen löytävinäni hänen musiikkivideoistaan ironiaakin.

Yksi asia minua kuitenkin Zooeyn maailmassa ahdistaa.

Msleamichele: @therealzooeyd just finished watching #thenewgirl 4 the 2nd time! It’s so good! Ps had so much fun with u and your hubby Ben at the Emmys!

Therealzooeyd: @msleamichele -thanks lea! I was pleased as punch to be seated by at the Emmys! You’re a true delight!

Zooey Deschanelin Twitter-virta on täynnä huutomerkkejä ja vastavuoroisia kehuja, kuten Deschanelin ja Glee-näyttelijä Lea Michelen välillä. Julkkisten julkinen kirjoittelu on toki usein siirappista, mutta Zooeyn on sitä erityisesti. Zooey ja Ben lähettelevät toisilleen rakkaudentunnustuksia, ihailijat lähettelevät Zooeylle kuvia koiristaan ja kaikki kehuvat kaikkia. Zooeyn maailmassa paistaa aina aurinko, ja siksi minun mieleni mustenee siellä.

Minullakin on ystäviä, joita kutsun pupuiksi ja joiden menestyksestä iloitsen. Minullakin on aurinkoisia päiviä. Mutta tunnen myös joka päivä, satoi tai paistoi, vaihtelevissa mitoissa kateutta, masennusta, häpeää ja pelkoa.

Haluaisin nähdä Zooeyn pölinässä edes yhden särön. Silloin minäkin voisin pitää häntä ihanana.

*

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva toimittaja, jonka sisäinen lapsi ei hurmaa ketään.

Image 10/2011

Julkaistu: 25.10.2011