Apu

Lintujen syyssoitimella varaillaan reviirejä kevättä varten – Kukot petaavat itselleen asemia ja naaraat arvioivat jo etukäteen koiraiden kelpoisuutta

Lintujen syyssoitimella varaillaan reviirejä kevättä varten – Kukot petaavat itselleen asemia ja naaraat arvioivat jo etukäteen koiraiden kelpoisuutta
Keskikesäksi hiljentynyt lintumaailma herää syksyllä uudelleen eloon. Syys-lokakuussa monilla linnuilla pääsee täyteen vauhtiin syyssoidin. Sen tarkoituksena on reviirien varaaminen ja tulevien pesimäkumppaneiden tunnusteleminen.
Julkaistu: 1.10.2020

Mies vetää show’n, mutta nainen tekee päätöksen. Näinhän asiat luonnossa menevät. Eläimet ovat kehittäneet mitä erikoisimpia tapoja kiinnittääkseen vastakkaisen sukupuolen huomion.

Ennen kuin eläin pääsee parittelemaan, sen on ylitettävä monta estettä. Ensinnäkin jostain pitää löytää sopiva kumppaniehdokas. Sitten pitää tunnistaa, että kohde on samaa lajia, oikeaa sukupuolta ja vieläpä sopivan ikäinen.

Seuraavaksi eläimen täytyy saada jollakin konstilla kumppani ihastumaan, ja sitten pitäisi vielä saada viisari värähtämään eli seksuaalinen vire kohdalleen. Ja kuten ihmisillä, myös muilla eläimillä hedelmöittymisen onnistumiseksi oikea ajoitus on tärkeää.

Teerensoitimen pulina ja suhauttelu elävöittävät harmaan aamun tunnelmaa suolla.

Teeren soitimella otetaan miehestä mittaa. Suo täyttyy kukkojen hypnoottisesta pulinasta, jonka keskeyttävät välillä terävät suhahdukset. Höyhenet vain lentelevät, kun teerikukot käyvät toistensa kimppuun äänekkäiden siivenläpsäytysten säestämänä.

Näytösluontoisella uhittelulla, tappeluilla ja testosteronia uhkuvilla pyrstösulkien levittelyllä ratkaistaan, mitkä kukot pääsevät parittelemaan soidintannerta vienosti kiertelevien teerikanojen kanssa. Usein nuoremmat sällit jäävät lehdelle soittelemaan kokeneempien urosten viedessä kaikki naaraat.

Syyssoitimessa on järkeä

Soitimen tarkoitus on osoittaa kuntoisuus ja päästä jatkamaan sukua. Syksy ei silti ole lintujen lisääntymisaikaa – eihän olisi kovin fiksua saattaa alulle munia ja poikasia talvea vasten.

Linnut pesivät mahdollisimman aikaisin kesällä, jotta niiden poikasille riittää kuoriutumisen aikaan ravintoa ja jotta poikaset ehtivät kasvaa isoiksi lämpimän kauden aikana.

Teeren tuima tuijotus. Kuva: Mikko Karjalainen / Alamy / AOP.

Syyssoitimessa on silti paljonkin järkeä; siellä varaillaan parhaita reviirejä tulevaa kevättä varten. Lisäksi syyssoidin on näytön paikka nuorille, samana vuonna syntyneille linnuille, joilla ei ole vielä ollut tilaisuutta näyttää kynsiään.

Teeret aloittelevat syyssoidintaan jo heinäkuussa, ja meno on vilkkaimmillaan syyskuussa. Vanhoilla teerikukoilla on soidinalueella omat reviirit; nuoremmat vasta pyrkivät keskeiseen asemaan lajikumppaniensa yhteisössä.

Myös pöllöt ovat tunnettuja syyssoitimestaan. Esimerkiksi lehtopöllön haikea huhuilu saattaa kaikua metsässä ja pihoilla jo lokakuussa, vaikka pesimäkauteen on vielä kuukausia.

Lehtopöllö Helsingin Viikissä. Kuva: Juha Metso / All Over Press

Reviiri on syytä löytää ja varata hyvissä ajoin, sillä pesimäkauden tullen kilpailu ravinnosta ja elinalueista on kireää. Jos lintu ei löydä sopivaa, tyhjää reviiriä ja pesäpaikkaa, ne pitää yrittää vallata joltakin muulta.

Monet eläimet elävät laumoissa tai yhdyskunnissa, ja niiden on melko helppo löytää kumppaniehdokkaita. Linnut palaavat usein samoille pesimäpaikoilleen ja jopa perustavat uuden pesueen vanhan tutun kumppanin kanssa.

Soitimiaan pitävät linnut ovat hyvin reviiritietoisia. Esimerkiksi kansallislintumme laulujoutsen kerääntyy syksyisin suuriksi parviksi sisämaan järville, joilla ne käyvät välillä kiivastakin kamppailua reviireistä.

Laulujoutsenia syyssoitimella.

Joutsen on pitkäikäinen ja pariuskollinen lintu, joka seurustelee vuosien ajan ennen lisääntymistä. Aikaisemmin uhanalaisuuden partaalla kärvistellyt joutsen on nykyisin Suomessa yleinen, minkä seurauksena hyvistä reviireistä alkaa olla pulaa.

Vanhat linnut puolustavat ärhäkkäästi omia reviirejään ja ajavat nuoremmat tiehensä. Nuorten kannattaa silti kärkkyä, sillä vanhan joutsenparin kuoltua ne voivat olla ensimmäisinä paikalla varaamassa vapautuneen reviirin itselleen.

Laulujoutsentakin tulisieluisempi reviirin puolustaja on merialueilla viihtyvä kyhmyjoutsen. Syksyisenä tyynenä päivänä sen valtavista siivistä kuuluva lepatus kantautuu jopa yli kilometrin päähän. Kyhmyjoutsenten reviiritaistelu ei jää huomaamatta, ja aggressiiviseksi äityvä lintu voi olla vaaraksi ihmisellekin, jos tämä on osunut väärään paikkaan.

Metson voi nähdä pörhistelemässä höyhenystään soitimella paitsi keväällä myös syksyllä.

Ukkometsot mätkivät toisiaan

Metso on Suomen suurin ja komein metsäkanalintu, ja se on teeren tavoin tunnettu keväisestä ja syksyisestä soitimestaan. Kerran lokakuisena aamuna Salamajärven kansallispuistossa kohtasin metsäautotien laidalla ukko­metson, joka pörhisteli pyrstöään lähes yhtä innokkaan näköisesti kuin keväällä soidinhuuman ollessa kuumimmillaan.

Ihmisiäkin päin hyökkäileviä metsoja kutsutaan usein ”hulluiksi metsoiksi”. En ole varma, onko tällainen lisämääritelmä tarpeen: metso on metso, ja aggressiivinen soidinkäyttäytyminen on sille luontainen ominaisuus.

Jos on nähnyt ukkometsojen mätkivän toisiaan, ei ole tarvetta sanoa metsoa hulluksi, vaikka se hormonimyrskyssä purkaisi soidinviettiään eri lajin luontokappaleeseen.

Metsästäjät tietävät, että jos vanhat metsokukot ovat soitimella vauhdissa, niiden metsästystä vältetään ja jahti kohdistetaan nuorempiin lintuihin.

Metsästäjien on tärkeä tietää kanalintujen syyssoitimesta, koska siellä ovat yleensä vauhdissa vanhat kukot.

Niiden metsästämistä pyritään välttämään. Pikemminkin metsästyksen kohteita valitessa on syytä painottaa nuoria lintuja, joilla on joka tapauksessa heikommat mahdollisuudet selvitä hengissä kuin vanhoilla, kokeneilla yksilöillä.

Monet metsästysseurat ovatkin rauhoittaneet teeren soidinalueet maillaan, jotta ekologisesti kyseenalaista syyssoitimelta metsästystä ei tapahtuisi.

Syyssoitimella meno on pesintää lukuun ottamatta samanlaista kuin keväällä. Syyssoidin on tärkeä osa etenkin teeren ja metson vuodenkiertoa: siinä kukot petaavat itselleen asemia kevätsoidin mielessään, ja naaraat arvioivat jo etukäteen koiraiden kelpoisuutta.

Kommentoi »