Suomen tärkein kurkien syysmuuton lepopaikka on Söderfjärdenin kurkikraateri – Valtavia illallisvieraita kävi kylässä yli 15 000
Puheenaiheet
Suomen tärkein kurkien syysmuuton lepopaikka on Söderfjärdenin kurkikraateri – Valtavia illallisvieraita kävi kylässä yli 15 000
Söderfjärden on törmäyskraatteri, joka sijaitsee Vaasan eteläpuolella. Satoja miljoonia vuosia sitten meteoriitin törmäyksessä syntynyt aukea on tunnettu lintupaikka. Tänä syksynä siellä ruokaili parhaimmillaan lähes 15 000 kurkea.
Julkaistu 10.12.2022
Apu

On varhainen syysaamu Söderfjärdenin pelto­aukealla Mustasaaressa, kymmenisen kilometriä Vaasasta etelään. Joka suunnassa näkyy kilometrikaupalla avointa maastoa. Tiet ja peltojen laidat luovat paikkaan geometrisiä kuvioita.

Ihmettelen hiljaisuutta – nythän pitäisi olla kurkien syysmuuton paras aika. Mutta eipä hätäillä: jonkin ajan kuluttua horisontista alkaa kantautua tuttuja trumpettiääniä. Pian taivaanrannassa erottuu tummia pisteitä, jotka suurenevat koko ajan. Eipä aikaakaan, kun satojen kurkien parvet kaartelevat ylläni ja ­l­askeutuvat pellolle.

Kurkiparvet viettävät yönsä Meren­kurkun saaristossa. Seisoskellessaan kivillä etäällä rannasta ne ovat paremmin turvassa pedoilta kuin pellon reunassa. Lisäksi meren tuntumassa on syksyllä lämpimämpää kuin pellolla, johon tulee usein halla.

Yöpymisen jälkeen kurjet lehahtavat taas päiväksi pelloille, joissa niillä on ­runsaasti syötävää. Vaikuttava luonnonnäytelmä toistuu joka aamu ja ilta.

Söderfjärden näkyy hyvin Öjbergin kuntoportaiden päässä olevasta näkö­tornista, josta kuva on otettu.

Kurjet ruokailevat mielellään sänkipelloilla

Aamu ei ole ehtinyt pitkälle, kun jostain kajahtaa kiväärin laukaus. Kuulen arviolta kilometrin päästä siipien kahinaa. Ääni tuo mieleen myrskyn tai kosken pauhun.

Maanviljelijä on ampunut ilmaan karkottaakseen kurjet pois viljelyksiltään. Ihmisen ja luonnon yhteiselo vaatii välillä tasapainottelua. Täytyyhän viljelijän pitää huolta sadostaan.

Viljapellot ovat kurjelle tärkeitä ravinto­kohteita, kun ne valmistautuvat muuttomatkalle. Alkusyksyllä puimattomilla vilja- ja rypsipelloilla kurjet ovat aiheuttaneet taloudellista haittaa viljelmille. Tuhoa on syntynyt myös viljan tallaantumisesta, ja kurkien ulosteet ovat heikentäneet ohra- tai rehunurmisadon laatua.

Kurkien aiheuttamia satovahinkoja ­voidaan ehkäistä muun muassa käyttämällä mahdollisimman aikaisin tuleen­tuvia ohralajikkeita, jotta sato saadaan korjattua ennen kurkien syksyisiä kokoontumisajoja. Lisäksi voidaan kyntää korjatut viljapellot mahdollisimman myöhään. Kurjet ruokailevat mielellään sänkipelloilla, joilta ne etsivät jyviä ja muuta ravintoa.

Kurkihaittoja pyritään torjumaan myös perustamalla erityisiä peltolohkoja kurkien houkuttelemiseksi pois saman peltoalueen muilta lohkoilta, joilla kurjet ovat aiheuttaneet haittaa.

Poikkeusluvalla voidaan turvautua kovempiin toimiin, kuten lintujen pyydystäminen tai tappaminen sekä pesintöjen häirintä. Kurkia voidaan viranomaisten myöntämillä poikkeus­luvilla karkottaa myös koirien, kaasu­tykkien sekä ultraääni- ja laserpelotteiden avulla.

Tänä vuonna kurkia oli Söderfjärdenillä ennätyksellisen paljon: parhaimmillaan syyskuun lopussa niitä laskettiin lähes 15 000. Toisaalta alue on niin laaja, että suuretkaan lintumäärät eivät välttämättä erotu, paitsi lentäessään parvissa.

Kurki on yli metrin korkuinen, ja sen siipien kärkiväli on reilut kaksi metriä. Jos tähän pellolla laiduntavaan porukkaan marssittaisi esimerkiksi metsäkauriin, kurki näyttäisi melkein pienen hirvieläimen kokoiselta.

Muuttomatkan aikana häviää jopa puolet kurjen painosta

Kurki on taitava lentäjä, jolla on pitkät ja leveät siivet. Se pystyy myös hyödyntämään nousevia ilmavirtauksia ja näin säästämään energiaansa. Monesti kun näkee lentävän kurjen, sitä voisi kokonsa ja olemuksensa puolesta luulla vaikka kotkaksi.

Pohjois-Pohjanmaan maakunta­lintu oli aikaisemmin syrjäisten soiden asukki, mutta nykyään se on yleinen näky melkein kaikkialla Suomessa. Jostain syystä nyky­aikana isot linnut ovat entistä runsaampia, kun taas pikkulintujen määrät ovat vähentyneet huolestuttavasti kaikkialla Euroopassa.

Kurki on yli metrin korkuinen, ja sen siipien kärkiväli on reilut kaksi metriä. Esimerkiksi metsäkauriin rinnalla kurki näyttää melkein pienen hirvieläimen kokoiselta.

Kurjet tankkaavat energiaa huolellisesti ennen muuttomatkaa. Siitä huolimatta rankan reissun aikana niiden ­painosta häviää jopa puolet ennen ­perillepääsyä.

Iltaruskon aikaan kurjet lentävät yöpymispaikoilleen meren saaristoon.

Kurkien tärkein levähdyspaikka Suomessa

Söderfjärdenin erikoisuuden hahmottaa parhaiten ilmakuvista: se on todellakin pyöreä ja erottuu muusta maastosta selvästi.

Söderfjärdenin halkaisija on enimmillään lähes kuusi kilometriä, ja se vastaa pinta-alaltaan yli 2000:ta jalkapallo­kenttää. Kraatterin alkuperäinen syvyys on noin 300 metriä, mutta nykyisin se on täyttynyt monenlaisilla maa-aineksilla.

Suomen tärkeimpänä kurkien levähdys­paikkana Söderfjärden kuuluu EU:n Natura 2000 -verkostoon, ja pitkän viljelyperinteensä ansiosta alue on ­luokiteltu myös kansallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.

Vielä 1900-luvun puolivälissä karjaa ­laidunnettiin vielä runsaasti. Silloin Söder­fjärdenin alueella oli enimmillään 3 000 latoa. Nykyään niistä on jäljellä enää muutama kymmenen.

Peltoaukean keskellä on lintutorni ja observatorio sekä vuonna 2008 valmistunut vierailukeskus Meteoriihi, jossa on näyttely meteoriiteista ja maatalous­­työkaluista.

Ulkopuolella on Aurinkokunnan pienois­malli, jossa taivaankappaleet ovat suhteellisesti oikeilla etäisyyksillä toisistaan. Sen mittakaava on 1:2 000 000 000, eli yksi metri vastaa kahta miljoonaa kilometriä. Rakennetun mallin mukaan voi hahmottaa myös Söderfjärdenin paikkaa aurinko­kunnassa.

Ennen vanhaan Söderfrärdenillä ja muualla Pohjanmaalla oli oikeita latomeriä: nykyisin päivä paistaa yhä harvinaisemmiksi käyvien latojen läpi.

Pienoismallissa Aurinko on ­halkaisi­jaltaan 70-senttinen, ja se on ­nostettu ­pylvään päähän. Siitä 75 metrin päässä on maapallo, joka on noin puolisenttinen kuula. 19 sentin päässä on pieni kivi, joka mallintaa kuuta. Pelto­aukean reunalla 2,3 kilometrin päässä möllöttelee aurinkokunnan uloin planeetta Neptunus.

Kun miettii sitä, että koko paikka on syntynyt yli 500 miljoonaa vuotta sitten toisen taivaankappaleen rysähtäessä Maahan, Söderfjärdenin kuvaileminen vaikuttavaksi tai poikkeukselliseksi ­kuulostaa melkein vähättelyltä.

Kommentoi »