Eeva

Sirpa Selänne: ”Tunsin syyllisyyttä helposta elämästä”

Sirpa Selänne: ”Tunsin syyllisyyttä helposta elämästä”

Sirpa Selänne tietää viettävänsä etuoikeutettua elämää miehensä rinnalla. Lapsuudessa koettu menetys on kuitenkin opettanut, mistä todellinen onni syntyy. Oma perhe on Sirpalle tärkein saavutus, jonka puolesta hän on valmis taistelemaan.
Teksti Sanna Wallenius
Mainos

Ihmeiden aika ei ole ohi. Teemu tyhjensi tänään astianpesukoneen ensimmäistä kertaa elämässään, tunnustaa Sirpa Selänne, 46, Facebook-sivuillaan.

Vaikka paljastus onkin leikkimielinen kuittaus puolison suuntaan, se kiteyttää oleellisen perheen elämänmuutoksesta. Puolitoista vuotta sitten ammattilaisuransa NHL-kiekkoilijana jättänyt Teemu Selänne, 45, on nauttinut eläkeläispäivistään kotona.

”Pelkäsin, että Teemu villiintyy ja ryhtyy riekkumaan ympäriinsä uran loputtua. Se on monella huippu-urheilijalla vaarana. Kun ihminen on joutunut elämään kurinalaisesti, vapaus voi sokaista”, Sirpa pohtii.
Loma Suomessa on päättymäisillään, mutta edessä on vielä monta kyläilyä. Niin käy aina, kun Selänteet saapuvat Helsinkiin.

Arki Kaliforniassa on rauhallisempaa. Viime vuonna kuusihenkinen perhe vietti aikaa yhdessä tiiviimmin kuin koskaan aiemmin.

”Teemu on innostunut kokkaamisesta, kuljetellut lapsia harrastuksiin ja auttanut kotitöissä. Tuntuu kuin olisimme tuore pari, sillä meillä on nyt aiempaa enemmän kahdenkeskistäkin aikaa.”
Uuteen elämäntilanteeseen liittyy myös luopumisen haikeutta: 18-vuotias Eetu Selänne muutti syksyllä toiselle puolelle Yhdysvaltoja, Wisconsinin osavaltioon. Eetu opiskelee lukiossa ja pelaa jääkiekkoa junioriliigassa Madison Capitols -joukkueessa.

Sirpa ja Teemu soittelevat pojalleen useamman kerran viikossa. Ikävä on kova.

”Kun Eetu lähti, itkimme koko perhe. Olemme olleet niin kiinteä tiimi, ja varsinkin sisarukset ovat toisilleen läheisiä. En olisi ikinä uskonut, että tämä ottaa näin koville”, Sirpa miettii ja tunnistaa itsessään piirteen, joka on vain vahvistunut iän myötä.

”Vieroksun muutosta. Varsinkin, kun kyse on ihmissuhteista. Haluaisin olla naimisissa kuolemaan saakka ja pitää lapset kotona.”

Eemil, 20, Leevi, 16, ja Veera, 8, asuvatkin yhä äidin ja isän kanssa.

Lapsuutta varjosti tragedia

Perhekeskeisyys juontaa juurensa lapsuudenkodista. Sirpan vanhemmat, Terttu ja Erkki Vuorinen, ovat pysyneet yhdessä, vaikka elämä ei ole aina kohdellut silkki- hansikkain. Perheen esikoinen, Timo, hukkui seitsemänvuotiaana.

Sirpa ei ehtinyt tavata veljeään, mutta tiedostaa, että tragedia on varjostanut omalla tavallaan myös hänen ja kahden vanhemman siskon, Jaanan ja Tiinan, lapsuutta.

”Äiti ja isä tekivät kaikkensa suojellakseen meitä tyttöjä. Ilmassa oli aina pelko, että jotain kauheaa voi tapahtua, ja siksi pitää olla varovainen. Lapsena se ärsytti, mutta nyt ymmärrän vanhempieni huolen. Oman lapsen menettäminen on hirveintä, mitä ihmiselle voi tapahtua”, Sirpa sanoo.

Toisinaan hän miettii, minkälaista elämä olisi ollut isoveljen kanssa. Olisiko Timo muuttanut siskokatraan keskinäistä dynamiikkaa samalla tavalla kuin kahdeksan vuotta sitten syntynyt Veera teki Selänteen perheessä. Mitä veli olisi tehnyt työkseen? Olisiko hänellä lapsia?

”Tuntuu tietysti hullultakin ajatella tällaisia. Enhän koskaan päässyt tutustumaan Timoon. Silti minulla on tunne, että olisimme varmasti olleet läheisiä.”

Isosiskot ovat korvanneet veljen puuttumisen. Vaikka Jaana, Tiina ja Sirpa eivät välimatkan vuoksi toisiaan usein näekään, he pitävät yhteyttä puheluin ja viestein.

”Sisaruussuhde on arvokkaimpia juttuja elämässä. Olen onnellinen, että olen saanut kokea sen ja tarjota saman myös lapsilleni.”

Sirpa oli isän silmäterä. Prinsessaleikeistä nauttinut tyttö harrasti tanssia ja esiintyi mielellään. Samoja piirteitä Sirpa on havainnut tyttäressään Veerassa.

”Hän sanoittaa omia lauluja ja pyytää koko perheen katsomaan koreografioitaan. Minäkin haaveilin pitkään jopa näyttelijän ammatista, mutta en koskaan uskaltanut viedä hakuprosessia loppuun saakka.”
Sirpa vietti lapsuutensa Helsingissä. Erkki-isä työskenteli linja-autonkuljettajana, äiti Terttu sihteerinä Invalidiliitossa.

”Muistan varsinkin ne synkimmät kouluaamut, kun rämmin vesisateessa bussipysäkille. Inhosin kylmää ja märkää säätä.”

Sitä Sirpa ei vielä tuolloin aavistanut, että hän tulisi muuttamaan aikuisiällä pysyvästi aurinkoon.
”Tiedän olevani etuoikeutettu, kun saan asua Kalifornian ilmastossa. Auringolla on uskomaton vaikutus mielialaan.”

Ratkaisevan valinnan eteen Sirpa joutui 22-vuotiaana, fysioterapiaopintojensa alussa. Poikaystävä, Jokerien  hyökkääjä Teemu Selänne allekirjoitti tuolloin Winnipeg Jetsin kanssa 2,7 miljoonan dollarin sopimuksen. Nuoripari sinnitteli etäsuhteessa, kunnes ikävä vei Sirpankin Kanadaan.

Muuttoa Sirpa ei epäröinyt lopulta hetkeäkään.
”Oli itsestäänselvää, että lähden Teemun mukaan. Elämä ulkomailla oli seikkailu, johon kannatti tarttua”, Sirpa sanoo.

Hän on pannut merkille, että tämän päivän nuoret suhtautuvat uravalintoihinsa huomattavasti ehdottomammin. Puolison työn puolesta uhrautumista hävetään.

”Arvostan kunnianhimoisia ihmisiä, mutta välillä mietin, kuinka sellaiset liitot kestävät, joissa työmenestys on molemmille puolisoille tärkein ja ainoa päämäärä. Miten suhde voi toimia, jos kumpikaan ei jousta?”

Sirpa laskee, että nelikymppisistä jääkiekkoystävistä valtaosa on yhä onnellisesti naimisissa: Riikka ja Keijo Säilynoja, Markus ja Mari Ketterer sekä Minna ja Antti Törmänen muiden muassa. Moni nuoremman polven liitto sen sijaan on särkynyt.

”Meitä vaimoja on yhdistänyt urheilijamiehen treenien ja pelien ehdoilla eläminen. Silti en ole koskaan kokenut uhrautuvani Teemun takia. Olen saanut nauttia elämyksistä, joihin minulla ei olisi ollut varmasti muuten mahdollisuutta.”

Sosiaalisesta luonteesta on ollut Sirpalle hyötyä Kaliforniassa. Hän sai Yhdysvalloista jo ensimmäisinä vuosina ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti.

”Olen ollut aina leppoisa tyyppi, sopeutuja. En halua vääntää asioista mutkikkaampia kuin ne ovat. Pikemminkin yritän tehdä elämästä koko ajan niin tavallista kuin mahdollista, vaikka puitteet ympärillämme ovatkin erilaiset kuin muissa perheissä.”

Kotiäidin loputon työmaa

Arki neljän lapsen harrastusten ja koulujen aikatauluttajana on tehnyt Sirpa Selänteestä taitavan koordinaattorin. Kolmen hehtaarin tontilla sijaitseva Coto de Cazan -kartano on suurin työllistäjä.

”Vaikka meillä käy kerran viikossa siivooja, minulta menee hirveästi aikaa ruuanlaittoon, siivoukseen ja pyykkirumbaan. Luulen, että aika moni äiti tietää, mitä tarkoitan”, Sirpa toteaa virnistäen.
Hänkin on joskus haaveillut ansiotyöstä.

”Olisi siinä puolensa, jos viettäisin päivittäin kahdeksan tuntia kodin ulkopuolella.”

Sirpa pitää harmillisena sitä, että kotiäitien arvostus on varsinkin Suomessa olematonta, kun taas Yhdysvalloissa kotiäiti on home maker, kodintekijä.

”Monella on yhä se käsitys, että kotiäiti on joku tonttu, joka istuu sohvalla ja vahtii, mitä ympärillä tapahtuu. Totuus on, etten ehdi todellakaan telkkaria tuijotella. Keräilen koko ajan tavaroita lattioilta ja järjestelen paikkoja. Se on loputon työmaa.”

Työnsä vähättelyyn Sirpa tunnustaa sortuneensa itsekin.
”Minulla on usein iltaisin sellainen olo, etten ole saanut mitään aikaiseksi. Jos työskentelisin vaikka kirjailijana tai sihteerinä, päivästä jäisi joku konkreettisempi jälki. Kotiäidin työ on näkymättömämpää, mutta yhtä tärkeää”, Sirpa korostaa.

Paluuta fysioterapeutin ammattiin Sirpa ei ole enää vuosiin miettinyt, mutta luovat alat kiinnostavat. Kun Selänteet avasivat muutama vuosi sitten ravintolan Kalifornian Laguna Beachille, Sirpa oli mukana suunnittelemassa sisustusta. Kuopuksen koulun näytelmäkerhoa hän on avustanut koreografina ja kampaajana.

”En osaa märehtiä sitä, että jokin ammatillinen haave olisi jäänyt toteuttamatta. Elämä on vain mennyt näin, ja olen jokaisesta kokemuksesta kiitollinen.”

Ei merkkivaatteille

Teemun NHL-komennuksen alussa Sirpa muistaa häpeilleensä raketin lailla noussutta elintasoa: komeita autoja ja hienoa taloa.

”Podin syyllisyyttä siitä, että minulla oli helpompi elämä kuin muilla. Erityisesti stressasin, kuinka siskoni suhtautuvat vaurastumiseemme. Äiti ja isä olivat lapsesta saakka korostaneet, että me sisarukset olemme tasavertaisia.”

Huoli osoittautui turhaksi. Sirpan perhe on ollut ylpeä Teemun menestyksestä.

”Ei minun ole koskaan tarvinnut salata asioita, joita olen saanut.”

Pröystäilyä Sirpa vieroksuu.

”En ole ikinä ymmärtänyt merkkivaatteilla elvistelyä. Kun olin pikkutyttö, äiti teki minulle ja siskoille kauniita ja uniikkeja vaatteita. Nykyään tykkään shoppailusta, mutta olen mieluummin boheemi pukeutuja kuin joku rikas rouva kalliissa hepenissä”, Sirpa tuumaa.

Hän sanoo ihailevansa naisia, jotka kulkevat rohkeasti omaa tietään eivätkä ota itseään liian vakavasti.

”Arvostan enemmän luonnonlapsia kuin täydellisyydentavoittelijoita, jotka ruoskivat itseään ja vaativat virheettömyyttä myös muilta.”

Nuorena Sirpa kärsi liiallisesta kiltteydestä. Uskollinen kuuntelija sieti huonoa kohtelua, vaikka sydän viestitti, että ystävyyden pitäisi olla vuorovaikutteista.

”Nykyään haluan viettää elämäni ihmisten kanssa, joiden seurassa minulla on hyvä olla. Haluan olla itsekin luottamuksen arvoinen.”

Veera ihmetteli taannoin, miksi kaikki ihmiset ovat äidille niin ystävällisiä.

”Tuosta kommentista tuli hyvä mieli, sillä tunsin onnistuneeni tärkeimmässä asiassa. Uskon, että olemme kaikki asemastamme tai taustastamme huolimatta kuin siskoja ja veljiä. Tätä olen yrittänyt opettaa myös lapsillemme.”

Liiton eteen on tehty töitä

Uusia piirteitä Sirpa kertoo löytäneensä eläköi tyneestä puolisostaankin. Teemun innostus sosiaaliseen mediaan on aiheuttanut perheessä eniten hilpeyttä.

”Muistan, kun Teemu joskus huomautteli, että roikun aina Facebookissa. Nyt hän on itse niin keskittynyt Twitteriin ja Instagramiin, että muiden puheet kaikuvat välillä kuuroille korville”, Sirpa sanoo.

Teemun ympärillä 1990-luvulta saakka vellonut julkisuus on vaatinut kärsivällisyyttä myös vaimolta. Komea kiekkoilija on herättänyt ihailua varsinkin naisten keskuudessa.

”Nuorempana olin mustasukkainen Teemun saamasta huomiosta, mutta kyllä siihen on 27 vuodessa tottunut. Ihailen sitä tapaa, jolla hän jaksaa kohdata fanit ja median. Tiedän, ettei minusta olisi samaan.”

Selänteet juhlivat kesällä 20-vuotishääpäiväänsä. Etappi tuntuu merkittävältä yhteiseltä saavutukselta.

”Jokaisessa suhteessa tulee hetkiä, jolloin eroaminen tuntuu helpoimmalta ratkaisulta. Me emme ole koskaan edes harkinneet luovuttamista. Olemme tehneet töitä tämän liiton eteen ja säästyneet suuremmilta kriiseiltä. Olen varma siitä, että valitsin rinnalleni oikean puolison”, Sirpa pohtii ja arvelee, että elämänasenteellakin on ollut vaikutuksensa.

”Meillä on puhuttu avoimesti kaikesta ja nähty synkimmissäkin tapahtumissa positiiviset puolet. Suhteessamme on säilynyt myös yllätyksellisyys, sillä Teemun kanssa ei voi olla ajautumatta uusiin seikkailuihin.”

Paluuta Suomeen Selänteet eivät ole ainakaan vielä harkinneet, sillä jo lasten koulut pitävät elämän tiiviisti Yhdysvalloissa.

”Suomi näkyy silti arjessamme joka päivä. Seuraamme kotimaan uutisia ja kuuntelemme nettiradiota. Aina, kun tulen käymään täällä, tunnen olevani kotona.”

Sirpa kantaa huolta erityisesti omista ja Teemun vanhemmista, vaikka jokainen heistä onkin yhä hyvissä voimissa.

”Ajan kulumisen ymmärtää lapsista, mutta myös siitä, kun omat ystävät alkavat menettää vanhempiaan. Sellainen asettaa elämän väkisinkin perspektiiviin ja muistuttaa, kuinka tärkeää on, että pidämme rakkaidemme kanssa yhtä.”

Kuvat: Jouni Harala

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 3/2016.

Julkaistu: 31.7.2016