Kahdeksanvuotiaan koulutytön raaka surma synnytti valtavan mediavyöryn. Siinä on käsitelty perin pohjin kaikki muut lastensuojelun ongelmat paitsi vaikeinta ja tärkeintä: on ihmisiä, joilla ei saisi olla oikeutta hankkia lapsia eikä lemmikkieläimiä.
Ihmiset, jotka eivät pysty huolehtimaan edes itsestään, eivät kykene huolehtimaan lapsistaan tai lemmikeistään.
Muutama lapsi tulee vuodessa tapetuksi. Sadat tulevat pahoinpidellyksi. Kymmenettuhannet ovat heitteillä. Monista vanhemmista ei ole huolehtimaan edes lastensa perustarpeista, kuten ruoasta ja siisteydestä.
Joillekin alkoholi, huumeet tai oma menoelämä ovat tärkeämpiä kuin lapset. Monet ovat niin uusavuttomia, etteivät hallitse edes arkielämän perusasioita.
Kuka määrittelisi, kuka saa hankkia lapsia, kuka ei? Siinäpä se pulma onkin. Ei sellaista tehtävää voi antaa oikein kenellekään eikä millekään. Jos annettaisiin, oltaisiin äkkiä fasismissa ja rodunjalostuksessa.
Eutanasiakeskustelussa väitellään, kuka saa päättää elämän lopettamisesta. Vielä vaikeampi on kysymys, kuka saa päättää elämän aloittamisesta.
Raamit kaulassa
Ay-liike haikailee jatkoa viime syksynä solmitulle raamisopimukselle. Sitä pitäisi alkaa valmistella ensi keväänä.
Taitavat olla turhia toiveita. Työnantajat, varsinkin teknologiateollisuus, ovat marisseet alusta lähtien, ettei nykyinenkään raami sovi talouden ikkunaan.
Työantajien EK torjui myös vaivalla väännetyn sovun työntekijöiden oikeudesta kolmen päivän koulutukseen –ihan vain periaatteen ja opetuksen vuoksi.
Raamisopimuksen isä, työministeri Lauri Ihalainen yrittää vielä koota palasia lattialta. Ei hyvältä näytä. Työnantajat ovat tulleet syvällisen pohdinnan jälkeen tulokseen, että kyllä Siperia opettaa eikä muuta koulutusta tarvita.
Lahjoja kaikille
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ei nosta syytettä Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen ja eläkeyhtiö Ilmarisen asuntokaupoista ja -järjestelyistä.
Hän ei löytänyt lahjusrikosta eikä minkäänlaista muuta moitittavaa.
Meteli oli suuri, mutta vähän jäi käteen. Jäi sentään
jotakin.
Helsingin Sanomat sai paljastuksensa, joka ei sitten paljastus ollutkaan. Ministeri Heidi Hautala (vihr) sai jämäkän maineen, kun hän erotti Finnairin hallituksen. Vehviläinen, Harri Sailas, Timo Ritakallio ja Christoffer Taxell saivat takaisin kunniansa ja maineensa.
Lahjoja saivat siis kaikki osapuolet, vaikka varsinaisia lahjuksia ei vaihdettukaan.
Näihin käsiin
Perussuomalaisista tulee yksi suurimmista kuntapuolueista, jos ihmiset äänestävät niin kuin gallupkyselijöille vastaavat.
Kun on valtaa, on myös vastuuta. Ison puolueen on kyet-
tävä johtamaan isojakin kuntia.
Perussuomalaisten Helsingin piiri ei kykene johtamaan edes itseään. Kukaan ei tiedä, kumpi on piirin laillinen puheenjohtaja, Juha Väätäinen vai Arto Välikangas. Perussuomalaisten puoluehallitus otti vaalityön johdon piiriltä itselleen.
Vaalien jälkeen näitä jäsentenvälisiä vasta riittääkin. Vajaa viidennes äänestäjistä antaisi vallan näihin vakaisiin käsiin.
Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen oli menettää paikkansa, vaikka ei syyllistynyt mihinkään moitittavaan, saati
rikokseen.
HEITTOLAUKAUKSIA:
1) Täydellinen ulkonaliikkumiskielto on parempi kuin kaikki kotiintuloajat yhteensä.
2) Kuka erottaa poliittisen virkanimityksen johdatuksesta? Päivi Räsänen (kd).
3) Perussuomalaisten 4H-kerho: Hakkarainen, Halla-aho, Hirvisaari ja häpeä.
4) Lumikurjet lentävät Putinin johdolla etelään. Nälkäkurjet ja nostokurjet ovat sen sijaan paikkalintuja.
5) Rikkipesuri ei auta vientiteollisuutta, jos pesuri on rikki.
6) Ministerit kuuluvat rikkaimpaan prosenttiin, kansa rikkaimpaan 100 prosenttiin.
