Apu

Sinivalkoisia ennätyksiä



Sinivalkoisia ennätyksiä

Teemu Virtanen edustaa suomalaisia Guinessin ennätysten kirjassa.
Teksti Eve Hietamies

On 17. marraskuuta 2010. Kello 12.00 pilli soi Kuortaneen urheiluopiston hileladulla, ja umpiuupunut mies romahtaa maahan. Avustajajoukko taluttaa miehen saunaan. Teemu Virtanen on juuri hiihtänyt maailmanennätyksen: 24 tunnin aikana 433 kilometriä ja 459 metriä.

Toimittaja, tuottaja Teemu Virtanen, 43, on tuttu televisiokasvo. Hänet tunnetaan muun muassa ohjelmasarjasta Hollywood Xpress sekä lähes miljoona katsojaa keränneestä sarjasta Älä katso. Virtasen käsialaa ovat myös urheilullinen makasiiniohjelma VO2 sekä TV5-kanavalla pyörinyt Tähtikino.

Tv-ohjelmien lisäksi Virtanen vetää koulutustilaisuuksia, joiden aiheina ovat motivaatio, terveys sekä liikunta. Nyt tekeillä alla on pari uutta televisio-ohjelmaa sekä helmikuussa julkaistava ennätyshiihdosta kertova kirja, jota Virtanen kirjoittaa urheilupiireistä tutun Kalle Kotirannan kanssa. Hiihdon lisäksi kirjassa muistellaan Virtasen Amerikan-aikoja sekä Hollywood-tähtien toilailuja. Virtanen asui 18 vuotta Los Angelesissa.

Ennätysmiehen perheeseen kuuluvat pian kaksi vuotta täyttävä Neo-Vilmeri, vaimo Satu ja 5-vuotias maltankoira Pepi.

Ennätyshiihtoon oli pitkä tie.

– Hiihdin kilpaa maajoukkueessa 24-vuotiaaksi asti. Vuonna 1990 olin pitkän matkan maailmancupin yhdeksäs. Kun muutin Hollywoodiin, urheilu jäi kymmeneksi vuodeksi ja paino nousi sataan kiloon. Olimme kaveriporukassa juhlimassa millenniumia Rio de Janeirossa, ja olin niin rapakunnossa, etten jaksanut kiivetä Jeesus-patsaan portaita. Silloin ajattelin, että jotain on tehtävä, Virtanen kertoo.

– Vuonna 2000 alkoivat Älä katso -ohjelman kuvaukset. Päätin jäädä talveksi Suomeen ja alkaa myös ulkoilla. Ensin halusin vain painoa alas, mutta vuoden päästä jaksoin jo juosta 20 minuuttia.

– Syksyllä 2002 kerroin kuvausryhmälle, että olen ajatellut hiihtää Finlandian seuraavana vuonna ja päästä sadan parhaan joukkoon. Ryhmä innostui, että nyt haastat itsesi ohjemassa. Pääsin sijalle 88. Vuonna 2004 olin yhdeksäs ja siitä lähtien olen ollut lähes aina 10–20 parhaan joukossa, Virtanen muistelee.

Vuonna 2008 Virtanen muutti lopullisesti Suomeen tekemään VO2-ohjelmaa, ja sitä kautta heräsi ajatus ennätyshiihdosta. Hän kokeili maailmanennätystä ensimmäisen kerran 2009 Vuokatissa. Edellinen ennätys oli 415,5 kilometriä 24 tunnissa vuodelta 1988. Ennätystä piti hallussaan Seppo Juhani Savolainen.

– Hiihdin 406 kilometriä. Yö oli kylmä, ja yritys kaatui siihen.

Seuraavaksi Virtanen yritti rikkoa ennätystä Ylläshallissa kaksikin kertaa keväällä 2001, kuukauden välein. Siellä lumen koostumus hidasti vauhtia. Olosuhteita yritettiin parantaa ensimmäisen yrityksen jälkeen, mutta parannus ei ollut riittävä.

Neljäs kerta toden sanoi.

Guinnessin kriteerit olivat kovat: rata oli mitattava monin eri keinoin, ja läsnä oli oltava koko ajan kaksi valvojaa, jotka vaihtuivat neljän tunnin välein.

Millainen ennätysten yö oli?

– Latu oli liukas ja hyvä, mutta vain 500 metrin pituinen. Jouduin tekemään 1 770 kurvia. Moni on kysynyt, miten pää kesti. Siinä meni tavallaan transsiin.

20 minuutin välein Virtanen sai juoman ja 40 minuutin välein juoman ja geelin. Ensimmäinen kymmenen minuutin tauko oli 13,5 tunnin kohdalla ja toinen 18 tunnin kohdalla.

– Muistan, kun kaveri sanoi, että enää vain kuusi tuntia jäljellä. Ensimmäiset 12 tuntia hiihdin kovaa, 236 kilometriä suksivaihtoineen. Halusin päästä pitkälle, koska tiesin, että seuraavat 12 tuntia olisivat henkisesti rankkoja. 13 tunnin kohdalla alkoi vat vaikeudet. Tuli vain sellainen olo, etten jaksa, ja vauhti hiipui.

– Kovin paikka oli noin kolme tuntia ennen loppua. Olin ihan puhki. Sitten yleisöä alkoi tulla paikalle. Se rupesi psyykkaamaan, ja viimeiset kaksi tuntia hiihdin taas kuin hirvi.

– Laskin kilometrejä päässäni ja hoin itselleni, että pystyn siihen. Kun ennätys 415,5 kilometriä meni rikki, porukka alkoi huutaa. Olin tyytyväinen, mutta oma tavoitteeni oli edelleen kauempana, 430 kilometrissä.

– Kun pilli lopulta vihelsi, olin aika kuollut, mutta samalla myös suunnattoman helpottunut. Oli hienoa nähdä ihmisten ilo. Suuri kiitos kuuluu heille, jotka jaksoivat voidella suksia koko yön.

Ennätyksen jälkeinen yö oli rankka, sillä jalkoja särki eikä nesteytyksen takia voinut edes nukkua. Palautumiseen meni kuukausi.

– Vuosi on nyt kulunut, ja vielä krenkkaa. Vasemman jalan hermotus ei vieläkään pelaa, jalkaa jomottaa. Myös varpaat palelevat herkästi.

Virtanen lähetti vaadittavat paperit sekä kuuden minuutin pituisen nauhan Guinnessin toimistoon. Jonkin ajan kuluttua tuli vastaus; ”Onneksi olkoon, olet maailmanennätysmies. Nautimme suunnattomasti hiihtosi viimeisistä hetkistä.”

Vain yksi asia jäi kaivelemaan: Virtanen tietää pystyvänsä hiihtämään 450 kilometriä, mutta omaa ennätystään hän ei lähde rikkomaan.

– Siihen tarvittaisiin kunnon haaste.

Edellisen ennätyksen haltija Savolainen totesi, että oli jo aika jonkun rikkoa hänen ennätyksensä.

Julkaistu: 17.11.2011