Apu

Sinivalas ja norsu samana päivänä



Sinivalas ja norsu samana päivänä

Sri Lanka on luontomatkaajan paratiisi. Hyvällä tuurilla samana päivänä voi nähdä niin maailman suurimman meri- kuin maanisäkkäänkin.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Hannu Kauhala

Intian valtameren sinivalaat kasvavat suurimmillaan ”vain” 24-metrisiksi, kun pohjoisilla merillä niillä voi olla kokoa jopa 30 metriä. Sama koskee norsuja, sillä afrikkalainen on hiukan isompi kuin aasialainen. Samoista eläinlajeista on joka tapauksessa kyse.

Kovin suurta yritystä kummankaan näkeminen ei vaadi, eikä Sri Lanka tuota muutenkaan luontomatkailijalle pettymystä. 

Kahden viikon matkan aikana näimme noin sata erilaista eläin- ja lintulajia. Jos olisimme keskittyneet vain luontomatkailuun, havaintoja olisi varmasti tullut vielä paljon enemmän.

Talvi on hyvä aika, kun muuttolinnut ovat paikalla. Havaintomäärää lisää myös se, että Sri Lankassa on paljon kotoperäisiä lajeja. Saari on kohtalaisen pieni, kun leveyttä on suurimmillaan vain noin 200 ja pituutta vajaat 500 kilometriä. Se on siis aika hyvin hallittavissa. Kansallispuistoja on peräti kuusi prosenttia maan pinta-alasta. Niissä järjetettäville safareille on helppo osallistua.

Mukaan tarvitaan vain kiikarit, muistiinpanovälineet ja hyvät tunnistuskirjat. Etenkin lintukirja on välttämätön. 

Paikalliset oppaat ovat erinomaisia. Heidän palvelunsa tulevat kansallispuistojen maksujen myötä, mutta ovat myös itse palkattuina edullisia. Sen sijaan pääsymaksuista ja safareista on varauduttava maksamaan kohtalaisesti. Niitä järjestävät lähes kaikki kansallispuistojen läheiset hotellit.

Norsuja näkee Sri Lankassa jopa varmasti. Tämä yksilö mulkoili Yalassa.

Liikkuminen Sri Lankassa on helppoa. Auton vuokraus kuljettajineen on aika edullista ja tiet hyviä, mutta matkustaminen on silti hidasta. Onkin syytä varautua siihen, että keskinopeus voi olla vain 30 km/h.

Matkantekoa hidastaa suuri väestötiheys ja tiivis asutus. Roskaisuus on ajoittain silmiinpistävää, mutta tilanne on silti parempi kuin Intiassa. Juomavedeksi sopii vain pullotettu vesi, jota on saatavissa joka paikasta. Rikollisuutta ei tarvitse kuitenkaan pelätä.

Sri Lankan ilmasto on kuuma. Ylängöllä lämpötila on kuin mukavana suomalaisena kesäpäivänä, mutta alempana kuumuus voi olla liiallistakin. Safareilla tätä haittaa ei ole, mutta muuten se on syytä ottaa huomioon.

Maassa on kuitenkin hyviä puolia enemmän kuin huonoja. Sri Lankassa eletään kuin keskellä luontoa. Jopa Colombon suurkaupungissa olevalla järvellä voi nauttia luonnosta. Rantakohteet hiekkarantoineen ovat erinomaisia. Matkalla onkin helppo yhdistää niin kulttuurikohteista ja kansallispuistoista nauttiminen kuin rantalomailukin.

Yala on suosittu ja turisteja kuljettavia jeeppejä on paljon. Tämä on hyvä tapa vähentää eläimiin kohdistuvaa häiriötä.

Norsuja olisi voinut nähdä jo lähellä ensimmäistä kohdettamme, Sigiriyan mahtavaa kalliolinnoitusta. Sen vieressä sijaitseeMinneriyan kansallispuisto, jossa on norsuja. Me emme siellä kuitenkaan käyneet, vaan suunnistimme saaren keskustan ylängölle, joka on täynnä teeviljelmiä. Näköalat siellä ovat huikeat.

Nuwara Eliyan kaupungissa Sri Lankan vuoristoalueella sijaitsee Hakgalan kasvitieteellinen puutarha. Se on käymisen arvoinen. Onnistuimme näkemään siellä kotoperäisen purppuranaamalanguri-apinan. 

Viereisessä Galway’sin luonnonpuistossa kiikareihimme osui jättiorava. Mutta vielä enemmän oli edessä.

Ylängöllä teimme hienon junamatkan Nanu Oyasta Ellaan ja sen aikana näimme ensimmäisen kerran viidakkokanan, josta kesykana polveutuu.

Ylängön jälkeen ohitimme Uda Walewen kansallispuiston, jossa norsuja on niin paljon, että niitä näkee varmasti. Vierailimme Yalan kuulussa kansallispuistossa, jonka leopardikanta on maailman tihein. Leopardeja emme kuitenkaan nähneet. Sen sijaan bongasimme norsun ja vesipuhvelin. 

Yalassa on niin paljon lintulajeja, että luulimme seuraavan kohteemme Bundalan kansallispuiston meren rannalla olevan vain ”vanhan kertausta”.

Mutta siinä olimme onneksi väärässä, sillä etenkin erilaisia kahlaajia oli paljon. Niitä näkeekin helpommin kuin metsässä asuvia lintuja. 

Bundalassa onnistuimme myös yhyttämään norsut sekä rannalle munimaan nousseen ison liemikilpikonnan.

Viidakkokana on kesykanojen alkumuoto. Niitä elää yhä villinä.

Valaiden näkeminen oli matkamme viimeinen tavoite. Mirissasta lähtevillä valassafareilla se onnistuisi. Sinivalaita nähdään safarilla lähes päivittäin, mutta tuona päivänä niitä ei kuitenkaan ilmaantunut. 

Näimme kuitenkin maailman suurimman hammasvalaan eli kaskelotin. Se hengitteli pinnalla pitkän aikaa keskittyen seuraavaan sukellukseensa. Sukellus voi kestää yli puoli tuntia ja viedä yli puolen kilometrin syvyyteen mustekaloja syömään. 

Merellä oli yli kymmenkunta alusta valaita etsimässä. Alueella elää myös muita valaita ja joskus voi tavata myös isoja merikilpikonnia. Me näimme runsaasti delfiinejä ja liitokaloja.

Kohtalaisen lähellä Mirissaa on mahdollisuus osallistua öiseen safariin ja seurata merikilpikonnien nousua munimaan suojelualueen rantahiekalle. 

Lähellä sijaitsee myös Sinharan suojeltu sademetsä. Sri Lankassa on paljon mielenkiintoisia luontokohteita.

Korkeuserot ovat Sri Lankassa suuret. Puhvelin taustalla kohoaa tyypillisiä vuoria.

Leopardi ja sinivalas jäivät näkemättä, mutta muuten matka oli todella antoisa ja ylitti odotukset. Esimerkiksi mehiläissyöjä-lintuja oli uskomattoman runsaasti.

Sekin yllätti, että Intian kaupungeista tuttuja haarahaukkoja ei näkynytkään. Sen sijaan kaupungit olivat täynnä variksia, joita oli kahta eri lajia. Mutta isoja petolintuja on todella paljon ja lajeja on useita. Niiden tunnistaminen tosin on vaikeaa.

Erilaisia liskoja liikkuu luonnossa paljon. Isojen varaanien tunnistaminen on helppoa, mutta pienten liskojen ja gekkojen vaikeampaa. Krokotiileja oli kahta eri lajia.

Pieniä kahlaajalintuja oli varsinkin Bundalassa vaikka kuinka paljon. Lehmähaikaroita on joka paikassa, mutta kapustahaikara ja aasianpyhäiibis ovat jo mukavia havaintoja. Erilaisia kuningaskalastajia ja kyyhkyjä voi hyvin tunnistaa, ja riikinkukkoja näkee paljon. Jo Colombossa voi helposti törmätä isoon pisamapelikaaniin.

Suuri pettymys sen sijaan olivat perhoset. Isojakin näkee paljon, mutta tunnistaminen on vaikeaa, koska ne eivät kerää lämpöä siivet levällään kuten suomalaiset. Lämpöä riittää muutenkin.

Hanumaani-apinoita on ajoittain paljon, kun ne liikkuvat laumoina. Liian kesyjä ne eivät kuitenkaan ole.

Isot nisäkkäät ovat tietysti mahtavin kokemus. Sri Lanka on ehdottomasti paras paikka nähdä aasiannorsuja. Srilankannorsu on oma alalajinsa, joka on hiukan intialaisia isompi. 

Tiikereitä saarella ei enää ole, mutta leopardeja näkee hyvällä onnella – meillä sitä onnea ei ollut. Sen sijaan leopardien ruokaa eli riikinkukkoja ja erilaisia kauriita oli paljon. 

Mungot eivät piilottele, vaan niitä pomppii jopa hotellin katolla. Vesipuhveleita ja villisikoja tapaa kansallispuistoissa helposti, samoin palmuoravia.

Sri Lankan kansallispuistoissa ei ole samanlaista nisäkkäiden ”ilotulitusta” kuin Afrikan safareilla, mutta monipuolisuudessa saaren luontotarjontaa ei voita mikään. Pitää vain varautua pieneen seikkailuun ja sen myötä nähtävää on todella yllin kyllin. 

Teksti ja kuvat Hannu Kauhala

Julkaistu: 29.11.2016