
Sunnuntaina päättyneissä Tokion olympialaisissa huippu-urheilijat puhuivat ehkä avoimemmin kuin koskaan ennen.
Suomalaisurheilijoiden kommentit olivat vapautuneita ja itsevarmoja.
– Eihän tuo tuntunut missään tuommoinen vauhti, juoksija Sara Kuivisto sanoi juostuaan Suomen ennätyksen 1 500:n metrin alkuerissä.
Toisaalta myös urheiluun liittyvät ongelmat ja paineet tulivat näissä kisoissa esiin aivan eri tavalla kuin ennen.
Japanilainen tennispelaaja Naomi Osaka jätti väliin mediatilaisuudet ja kertoi keskittyvänsä huolehtimaan mielenterveydestään. Hän on kertonut myös ahdistuksestaan ja masennuksestaan.
Yhdysvaltalainen voimistelija Simone Biles jätti joukkuekilpailun olympialaisissa kesken heti haparoivan alun jälkeen. Muun muassa kohtaamastaan hyväksikäytöstä aikaisemmin kertoneen Bilesin mukaan syy oli enimmäkseen henkinen.
Nyt puhutaan urheilijoiden kohtelusta
– Monet entiset ja nykyiset huippu-urheilijat ovat aloittaneet julkisen keskustelun urheilijoiden kohtelusta. Huippu-urheilussa on edelleen paljon parannettavaa, mutta asiat näyttävät menevän parempaan suuntaan, sanoo Annamari Maaranen.
Maaranen on urheilupsykologi ja entinen telinevoimistelija. Hän asuu nykyään Denverissä Yhdysvalloissa ja auttaa voimistelijoita suoritusesteiden ylittämisessä.
Maaranen mainitsee esimerkkinä parannuksesta sen, että naisvoimistelijoiden keski-ikä olympialaisissa on alkanut nousta. Jos se on ennen ollut 16–17 vuotta, Rion olympialaissa se oli 19 vuotta ja Tokion olympialaisissa vain hieman alle 22 vuotta.
Maarasen mukaan kehitys kertoo siitä, että voimistelijoista pidetään fyysisesti parempaa huolta. Harjoitus- ja lepojaksot ovat paremmin suunniteltuja, ja voimistelussa panostetaan voiman kehittämiseen laihuuden sijasta. Se auttaa voimistelijan kroppaa kestämään paremmin.
– Luulen, että urheilijoiden lisääntynyt avoimuus huippu-urheiluun liittyvästä stressistä ja mielenterveysongelmista saattaa johtua siitä, että he ovat huipulla vähän vanhempina kuin ennen. Lapsille ja nuorille on vaikeampaa puhua näistä asioista, koska heille on tärkeää sopia joukkoon.
Mitä jos ei vaan pysty?
Simone Biles raivasi Maarasen mukaan polun muille urheilijoille sanoa olympialaisissa se, mitä ennen ei voinut sanoa: en pysty.
Loukkaantumisten vuoksi Maaranen itse ei voi jatkaa urheilu-uraansa. Jos voisi, hän menestyisi mielestään paremmin, nyt hän tietää ihmisen fyysisestä ja psyykkisestä kehityksestä paljon enemmän kuin ennen. Se kertoo jotakin oleellista hänen omista kokemuksistaan huippu-urheilun parissa.
– Jos tulen ikinä saamaan oman tyttären, en ole varma, haluaisinko päästää häntä kilpavoimistelemaan. En välttämättä, ennen kuin voimistelukulttuuri on varmasti sellainen, että voimistelija on ainakin omassa seurassaan kultamitalia tärkeämpi.