Voi sanoa, että molemmat aloittivat valmentajanuransa suoraan huipulta. Mutta näin ei tietenkään ole. He ovat joutuneet tekemään valtavasti työtä päästäkseen ensiluokkaisiksi valmentajiksi lyhyessä ajassa. (Molemmat kuuluvat perhepiiriin, joten olen päässyt seuraamaan tätä läheltä.)
Jo kymmenisen vuotta sitten Iisalot käyttivät kesälomansa ja säästönsä oppiakseen lisää. He matkustivat Yhdysvaltoihin hakemaan oppia amerikkalaisilta huipuilta, tapasivat parhaita fysiikkavalmentajia, kävivät katsomassa treenejä ja osallistuivat valmennusklinikkaan.
Ajatus oli yksinkertainen: jos haluaa kehittyä, pitää hakea oppia parhailta, oli laji sitten mikä hyvänsä.
”2007 jälkeen olen joka vuosi käynyt vähintään yhden kansainvälisen klinikan ulkomailla, jotta saisi lisäoppia ja ajatuksia omaan valmennukseen”, Joonas Iisalo sanoo.
Esimerkkejä on muitakin. Koripallomaajoukkueen valmentajat Jukka Toijala ja Lassi Tuovi pitivät viime vuonna ”sapattivuoden” ja kiersivät Euroopassa ja Yhdysvalloissa, vierailivat LA Lakersissa hakemassa oppia.
Monissa toimituksisssa uusille kesätoimittajille opetetaan kolme tärkeää kysymystä: Mitä? Miksi? Miten sama Ruotsissa? Ajatus on yksinkertainen. Vertaamalla – vaikkapa Ruotsiin – havaitsee parhaiten erot, huonot ja hyvät puolet.
Jokaisen hyväksi valmentajaksi, yritysjohtajaksi tai kahvilanpitäjäksi haluavan pitäisi käydä ottamassa oppia paitsi kotimaisilta verrokeilta, myös maailmalta. Aina ei tarvitse lähteä Amerikkaan. Riittää, että käy naapurissa vierailuilla. Kysyy. On utelias. Ajatus on niin yksinkertainen, että sitä luulisi sovellettavan kaikkialla.
Otetaan vaikkapa suomalainen jalkapallo. Voi olettaa, että palloliiton valmennusväki on viimeistään nyt buukannut lennot Islantiin. On äärimmäisen kiinnostavaa, miten hieman Espoota isompi paikkakunta, siis Islanti, selviää MM-jatkokarsintoihin ja EM-lopputurnaukseen.
Ja luulisi, että jokainen kahvilaa perustava miettii ensitöikseen, miksi joku kahvilaketju on levinnyt maailmalle ja tullut suosituksi. Mitä se tekee hyvin? Tai mitä tekevät Tukholman suosituimmat kahvilat? Verrokkeihin tutustuminen ja maailmalta oppiminen ei tarkoita kopioimista. Se voi tarkoittaa paremmin ja toisin tekemistä.
Meillä Suomessa on suuria harhaluuloja siitä, että olemme erilaisissa asioissa maailman parhaita. Mutta olemmeko todella? Kuinka moni asettaa työssään tavoitteekseen olla maailman parhaiden joukossa?
Väitän, että Suomessa luullaan monessa asiassa, että ollaan tosi hyviä, kun pärjätään omassa maassa. Ja oikeasti ero kansainväliseen verrokkiin on hurja.
Käytännössä olemme saari, johon vaikutteet tulevat hitaasti. Siksi on lähdettävä.
Hyvä esimerkki on suomalainen koulukeskustelu. En muista, koska joku olisi viimeksi ehdottanut, että muutetaan tämä asia paremmaksi, koska jossain muussa maassa se tehdään paremmin.
Tai onko tosiaan niin, että mitään Apotti-potilastietojärjestelmää vastaavaa ei ole missään koskaan tehty?
Suomalainen keskustelu ja tekeminen tuppaavat olemaan itseriittoista. Suurissa maissa kilpailu on usein niin kovaa, että itseriittoisuuteen on varaa. Meillä ei ole. Suomen paras on yhtä kova kuin Wisconsinin paras, mikä on vielä kaukana Yhdysvaltain parhaasta. Wisconsin on maan 20. suurin osavaltio.
Hienoa kuitenkin on, että yhä useammat nuoret yrittäjät ja ammattilaiset katsovat maailmalle. Suomesta löytyy yhä enemmän kansainvälisyyttä ja rohkeutta.
Hyvä esimerkki on Solu, joka lokakuussa ilmoitti tekevänsä tietokoneen, joka haastaa pc:t ja Applen koneet. Siis aivan uudenlaisen tietokoneen uudenlaisine käyttöjärjestelmineen. Suomalaiset tekijät kertoivat aikovansa mullistaa koko maailman tietokonemarkkinat. Mikä parasta, Solulla on rohkeutta tehdä asiat toisin kuin muut.
On vain katsottava kauas. Ja lähdettävä. ■
