Apu

Sikke Sumari: "Sain lentopelon, kun koneen ovi aukesi kesken lennon"

Sikke Sumari: "Sain lentopelon, kun koneen ovi aukesi kesken lennon"
– Se oli hirveä kokemus, kun tunsin, miten ilmavirta tulee koneen sisälle, Sikke Sumari muistelee lapsuutensa tapausta.
Julkaistu: 11.3.2021

Lapsuuteni sitkein haave oli mennä mummini kanssa Epygtiin katsomaan faaraoita. En osannut silloin sanoa Egyptiin. Mummi oli kertonut faaraoista. Aina puhuttiin, että koska lähdetään, mutta ei sitten lähdetty.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun olin 12-vuotias, ja lensimme äitini ja siskoni kanssa pienkoneella Malmilta Turkuun. Kuinka ollakaan, siskoni puolelta aukesi ovi. Se oli hirveä kokemus, kun tunsin, miten ilmavirta tulee koneen sisälle. Äiti huusi ja sisko kirkui. Äiti meni penkin alle, ja koska koneessa oli joitain papereita, ne pyörivät koneen sisällä. Tilanne ei johtanut katastrofiin, mutta minulle jäi lentopelko.

Halveksin sydämeni pohjasta Trumpia.

Liikutun yleensä kyyneliin hyvin helposti – esimerkiksi jos näen hääparin. Vaikka en edes tuntisi heitä! Liikutun, kun näen sen onnen.

Minun olisi pitänyt syntyä Italiaan. Se on niin ihana maa. Olen käynyt jossain vaiheessa ennustajalla, joka sanoi, että olen joskus aiemmassa elämässäni elänyt Italiassa. Hän näki minun istuvan hevosten vetämissä upeissa vaunuissa heittelemässä seteleitä kansalle. Italian-rakkauteni kyllä liittyy muuhunkin.

Teini-iässä ihailin erityisesti Suomen kansallisbaletin tanssijoita. Olin itse balettikoulussa. Erityisesti ihailin balettiopettajiani Irja ja Klaus Salinia. Klaus oli charmantti mies ja upea tanssija.

Juuri nyt toivon, että suunnittelemani Italia lautasella -valmisruokasarja miellyttäisi ihmisiä.

Minun Jumalani on kaikkialla ja kiinnostava. Jumala on sillä tavalla jännittävä, että havaitsen joskus yhtäkkiä, että tässä on jokin korkeampi voima mukana. Ja se on aina minua suojeleva voima.

Viimeksi rakastuin pieniin lapsenlapsiini. Kun heitä katsoo, valtava rakkauden hyökyaalto menee läpi sydämen. Se on puhdasta rakkautta.

Pelkään sitä, että läheisilleni sattuu jotain. Äiti on aina äiti, vaikka lapset olisivat kuinka vanhoja. Pelkään myös sitä, että me ihmiset olemme niin hulluja, että tuhoamme tämän maapallon. Emme herää tajuamaan, että olemme tuhon tiellä. Mikään muu ei tätä asiaa korjaa kuin lainsäädäntö.

En enää nykyään hermostu, kun Ranskassa patonginmyyjä keskustelee jokaisen asiakkaan kanssa kuulumisista. Tajusin kerran, että tämä on myös sitä, mistä tykkään. Se on poikinut sen, että Suomessakin olen jo kärsivällinen kassajonoissa.

Nykyajan parhaita puolia on se, että ihmiset alkavat vapautua ahtaista sukupuolinormeista. On alettu ymmärtää, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on hänen yksityisasiansa.

Minua raivostuttaa se, että pidämme englantia parempana kuin omaa äidinkieltämme, joka on kaunis, monipuolinen kieli. Englantia viljellään niin paljon, että oma kielemme köyhtyy.

Aion vielä opetella jonkin monimut­kaisen ruokalajin valmistuksen.

Jos olisin mies, olisin silti feministi.

Kommentoi »