Kävit keväällä Kirkon Ulkomaanavun vieraana Sierra Leonessa. Mikä jäi matkasta päällimäisenä mieleen?  – Ihmiset. Vietin päivän kahden katulapsen kanssa. He olivat suurinpiirtein samanikäisiä kuin poikani. He ja monet muut vaikeita asioita kohdanneet ihmiset tekivät vaikutuksen. He säteilivät toivoa, vaikka heidän elämänsä oli jatkuvaa perustarpeiden miettimistä: mistä saan tai varastan päivän ruuan ja minne menen illalla nukkumaan.

Tuliko toivoton olo? – Ei. Se johtuu ehkä myös siitä, että olen tehnyt Venäjälle vankilavierailuja ja käynyt samantapaisella reissulla Ugandassa. En lähtenyt säkki päässä matkaan. Kun ihmiset tapaa silmästä silmään kaikkia heidän kokemuksiaan ei voi edes käsittää. Vasta kun katsoo reissusta kuvattuja inserttejä, todellisuus iskee kasvoille.

Mitä kerroit pojillesi matkasta? – Juteltiin paljon, mutta säästin heidät hurjimmilta jutuilta. Kyllähän siinä pojille tuli mietittävää, kun kerroin ikätovereista, joilla ei ole mahdollisuutta koulunkäytiin ja joita ei todellakaan kuskata harrastuksiin.

Miten katsoit eri tavalla Suomea, kun tulit kotiin? – Kun koneen pyörät rullasi Helsinki-Vantaalla, tuli perusturvallinen olo. Tapahtuuhan täälläkin kauheita asioita, mutta on tämä täysin toinen todellisuus.

Julkaisit juuri urasi toisen kokoelma-albumin. Miksi? – Ihmiset ovat pyytäneet nimmarisessioissa nimmareita vanhaan kokoelmalevyyn. Havahduin monta kertaa, että uusimmat kappaleet levyllä ovat viisi vuotta vanhoja. Sitkeä sydän – Suurimmat hitit-kokoelmalevy on nyt päivitetty versio live-vetoineen.

Mitkä kolme asiaa haluat vielä tehdä elämäsi aikana? – En enää puhu haaveistani ääneen. Suunnittelin pitkään, että olisin lähtenyt viime kesänä nelikymppisteni kunniaksi katsomaan Brasiliaan jalkapallon MM-kilpailuja. Eihän se sitten toteutunut, kun kesä oli täynnä keikkoja. 

Juha Tapion Sierra Leonen vierailusta lisää tänään Nenäpäiväshow`ssa klo 19 TV2.