Suomalainen syö kerättyjä sieniä vuodessa noin kilon, hyvänä sienivuonna ehkä kolmekin kiloa. Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologian yliopistonlehtori Panu Halme toivoo, että sieniä olisi lautasilla paljon enemmän.

– Sienet ovat ekologisia, huikeita herkkuja. Meidän olisi muutettava elämäntapaamme kaikin tavoin kestävämmäksi, ja siihen oman ravinnon kerääminen kävely- tai pyörämatkan päästä on yksi askel.

– Alkuun pääsee, kun opettelee vaikka yhden tai kaksi ruokasientä vuodessa. Lisäksi voi osallistua sienikurssille, joita järjestävät monet järjestöt.

Halme vinkkaa loppusyksystä katsastamaan kaupunkimetsiköiden kaadettujen kuusten kantoja, sillä niillä voi kasvaa suurina ryhminä keltaista kuusilahokkaa. Koko maassa yleisessä kuusilahokassa on vieno, hernemäinen tuoksu. Siitä käytetään ruoaksi vain lakit.

– Kuusilahokka on mielestäni parempi kuin suppilovahvero, jonka moni tuntee ja osaa kerätä.

Aloittelijalle helppo sieniryhmä ovat tatit. Kaupunkialueella voi vielä loppusyksystäkin löytää lehtikuusentatteja, jotka nimensä mukaisesti kasvavat lehtikuusten yhteydessä. Myös hieman saman näköinen voitatti viihtyy muun muassa puistoissa, ja yleinen kangastatti voi kurkotella pienessäkin kangasmetsikössä.

Usein varoitellaan siitä, että sienet keräävät raskasmetallijäämiä eli lyijyä, kadmiumia ja elohopea. Hyvin harva kuitenkaan syö sieniä niin paljon, että jäämistä aiheutuisi terveysriskiä.

Oulun kaupungin selvityksessä todettiin, että 60-kiloisen ihmisen pitäisi syödä saastuneimpienkin alueiden sieniä 1,8 kiloa viikossa, ennen kuin kadmiumin satunnainen siedettävä viikkosaanti ylittyisi.

Joillakin paikoin, kuten entisten ampumaratojen alueella, on silti hyvä olla tarkkana. Lyijyhaulien vuoksi maaperässä usein on runsaasti lyijyä, ja muutamasta alueelta kerätyistä kantarellista voi ylittyä päivittäisen lyijynsaannin suositeltu raja.

Tärkeintä on kuitenkin tunnistaa ruokasienet, sillä myrkyllisten sienten syöminen on suurin sienistä aiheutuva terveysriski, kertoo elintarviketeknologian emeritusprofessori Atte von Wright.

– Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota sienten tai marjojen mahdolliseen likaan, kuten teiden varsien pölyyn. Myös vilkkaimpien koirien ulkoilutusreittien varsilta kannattaa jättää luonnon antimet keräämättä ulosteiden vuoksi.