Apu

Seurasimme sairaanhoitajan päivää Haartmanin sairaalassa: "Jotkut kohtalot jäävät mieleen"

Seurasimme sairaanhoitajan päivää Haartmanin sairaalassa: "Jotkut kohtalot jäävät mieleen"

Henna Välimäen työ Haartmanin sairaalan sisätautien päivystyksessä on kiireistä, mutta siitä tekee antoisaa työskentely ihmisten kanssa.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Hannes Paananen
Mainos

Tavallinen torstaiaamu ei ole tavallinen niille helsinkiläisille, jotka ovat tulleet heti aamusta Haartmanin sairaalan sisätautien päivystykseen. Osa on saapunut terveyskeskuslääkärin lähetteellä, jotkut ambulanssilla. Heidän päivänsä on saanut yllättävän käänteen. Sellaisina hetkinä tavallinen arki on parasta, mitä ihminen saattaa toivoa.

Sairaanhoitaja Henna Välimäellä on torstaina normaali kahdeksan tunnin aamuvuoro. Hänen iltavuoronsa päättyi kello 21.30, eikä unta ehtinyt kertyä monta tuntia ennen kello 7 alkavaa aamuvuoroa. Kolmivuorotyössä ei ole säännöllisyyttä, ja tarvittaessa vuoroja vaihdellaan kollegojen kesken.

– Kyllä tämän rytmin oppii, vaikka vuoroja voi olla miten vaan. Onneksi 1,5-vuotias esikoiseni on nyt nukkunut heräämättä kaksi viikkoa, Henna Välimäki kertoo. Hän palasi töihin äitiyslomalta viime lokakuussa.

Välimäen vastuulla on tänään huone numero kuusi, jonka seitsemään potilassänkyyn sijoitetaan päivystykseen tulleista asiakkaista kipeimmät. Edellisilta oli töissä harvinaisen kiireinen, mutta nyt aamu on melkein epätavallisen rauhallinen. Kutoshuoneessa on vuoron alkaessa vasta kolme potilasta, vanhempi ja keski-ikäinen mies sekä nukuksissa oleva vanhempi nainen.

Vanhempi poninhäntäinen mies kiroilee istuessaan sängynlaidalla. Hän kertoo lääkärinkansliasta tulleelle nuorelle, erikoistumassa olevalle mieslääkärille sairastavansa syöpää ja olevansa haluton lähtemään keuhkoröntgeniin.

– Hengitysvaikeuksia minulla on ollut viikon verran, mies valittaa.

Lääkäri saa hänet kuitenkin uskomaan, että keuhkoröntgen on otettava korkeiden tulehdusarvojen takia.

Henna Välimäki on kiinnittänyt vanhuksen rintaan anturit, joilla sydänfilmi otetaan. Välimäki rauhoittelee potilasta, että nyt ei ole enää mitään hätää. Hän pyytää kollegaansa tuomaan potilaan jalkojen ylle peiton, sillä tätä paleltaa.

Maanantai ja perjantai kiireisimpiä

Eteläisen, läntisen ja keskisen Helsingin potilaat ohjataan Haartmaniin. Monet heistä ovat iäkkäitä, koska näillä pääkaupungin alueilla asuu paljon vanhempaa väestöä.

– Iäkkäistä suuri osa asuu edelleen kotona, ja monesti kotihoito lähettää potilaan päivystykseen. Kiireisimmät päivät ovat tavallisesti maanantai ja perjantai. Kiirepäivinäkin selvitään hyvin, koska meitä on täällä niin hyvä porukka. Hyvät työtoverit auttavat kestämään painetta, Henna Välimäki sanoo.

Hän kuvaa työtään enemmän henkisesti kuin fyysisesti raskaaksi. Jotkut ihmiskohtalot jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

– Sellainen oli viiden vuoden takainen tilanne, kun nuori mies kuoli elvytyksestä huolimatta päivystyksen tuulikaappiin. Oli juhlapyhä, ja päihteillä oli varmasti osuutta potilaan menehtymiseen.

Henna Välimäki halusi aikoinaan sairaanhoitajaksi voidakseen tehdä töitä ihmisten kanssa. Hän valmistui ensin lähihoitajaksi, erikoistui ensihoitoon ja opiskeli sitten sairaanhoitajaksi. Torstaiaamuna hänellä on mukanaan ensihoitajaopiskelija Aleksi Halvari, joka on työharjoittelussa Haartmanin sisätautien päivystyksessä.

Aamulääkkeet tarkisteteaan yhdessä

Farmaseutti on jakanut aamulääkkeet kippoihin, jotka Henna Välimäki ja Aleksi Halvari tarkistavat yhdessä.

– Muistathan, ettei Thyroxinia saa antaa samaan aikaan Somacin kanssa, Välimäki muistuttaa.

Aleksi Halvari nyökkää: kilpirauhaslääke Thyroxin eri aikaan kuin Somac, joka vähentää mahalaukussa muodostuvan hapon määrää.

Hoitajien lasiseinäisestä työtilasta näkee suoraan potilashuoneeseen. Työpöydän iso tietokonenäyttö välkkyy pulssi- ja verenpainelukemia. Ne antavat tietoja kaikista päivystyksen potilaista, ei vain kutoshuoneesta.

– Mittaamme aamulla pulssin, verenpaineen, verensokerin ja lämmön sekä otamme tarvittaessa sydänfilmin, Henna Välimäki näyttää.

Työtilan seinä on täynnä erilaisia monisteita ja ohjeita, kuten ”Tajuton potilas päivystyksessä”, ”Akuutin päänsäryn hoito” tai ”Tunnista sarveiskalvon luovuttaja”. Tärkeä on myös eri kielten taitajien tulkkauslista.

– Meillä on yhä enemmän potilaita, joiden kanssa keskustellessa tarvitaan tulkkeja, Välimäki sanoo.

Tänä aamuna tulkkia ei tarvita. Poninhäntäinen mies mutisee ”perkele” selkeällä suomen kielellä.

– Meillä on jonkin verran hankalia potilaita, mutta asiat pitää saada selvitettyä puhumalla. Pitää miettiä, ovatko kivut niin kovat, että potilas käyttäytyy kuten käyttäytyy. Dementoitunut vanhus on voinut olla aiemmin vaikka kuinka herttainen ihminen, mutta dementia voi vaikuttaa aggressiiviseen käytökseen.

Nyt Henna Välimäki ottaa yhteyden niin sanottuun Kaiku-kyydinvälitysjärjestelmään, josta vanhemmalle miespotilaalle tilataan kuljetus röntgeniin. Sitten on aika kirjata tietokoneelle aamun väliarvioita potilaista.

Aleksi Halvari yrittää saada potilaan kiinni muurautuneet silmät auki ja puhdistaa niitä desinfiointiaineella ja vanulapulla. Henna Välimäki on siirtymässä jo seuraavan potilaan luokse, sillä päivystykseen tuodaan huimauksesta kärsivä nainen.

Päivystykseen tulee usein monisairaita

Lukitussa lääkehuoneessa on hyllymetreittäin aakkosjärjestykseen sijoitettuja lääkkeitä. Henna Välimäki menee lääkehuoneeseen sekoittamaan antibioottiliuoksen, jota kutoshuoneen keski-ikäinen miespotilas tarvitsee.

Huoneessa on laminaari- eli puhdasilmakaappi. Se estää antibioottijauhetta pöllähtämästä hoitajan silmille.

– Sitä paitsi tuote on puhtaampi, kun se tehdään tällaisessa puhtaassa tilassa. Ennen laminaarikaappia teimme saman työn tässä pöydän ääressä.

Liuos on valmis, ja Välimäki desinfioi vielä kaapin. Kutoshuoneessa hän laittaa antibiootin tippumaan suoraan potilaan suoneen. Niin yleensä tehdään, jos tulehdusarvot ovat kohonneet yli sadan. Normaali CRP on alle kahdeksan.

– Monet infektiot vaativat suonensisäistä antibioottitiputusta. Työssäni on kiinnostavaa, että välillä pitää tehdä salapoliisin työtä, kun potilaan vaivaan etsitään syytä.

Päivystykseen tulevat vanhukset ovat usein monisairaita. Siksi akuutin vaivan selvittämisessä pitää monesti ottaa huomioon monenlaisia johtolankoja.

Välillä tehdään salapoliisin työtä

Päivystysaulasta ilmoitetaan, että kutoshuoneeseen ollaan tuomassa yli 100-vuotiasta potilasta. Yhä kotona asuvan miehen jalat eivät olleet kantaneet lainkaan, kun kotihoito oli mennyt aamulla hänen luokseen. Hoitajat olivat tulleet siihen tulokseen, että vanhus on saatava sairaalaan.

– Potilas on syntynyt viime vuosisadan alkupuolella, hän on normaalissa kotihoidossa ja oli ambulanssissa ihan tolkuissaan, kun kysyimme nimeä. Tietää, että tultiin sairaalaan. Happisaturaatio oli alle 90, mutta saimme sen nousemaan 95:een. Lämpöä 37,4, ei mitään varsinaisia sairauksia, mutta jalat ovat ihan poissa pelistä, ambulanssin ensihoitaja antaa raportiksi.

Potilaille jaetaan aamupalaa, mutta kaikki eivät jaksa syödä. Henna Välimäki syö itse työvuoronsa aikana usein kotoa tuotuja eväitä.

– Hei, olen Henna, aamuhoitaja. Onko heikko olo kestänyt pitkään? Henna Välimäki menee juttelemaan sänkyyn siirretylle miehelle.

Koko itsenäisen Suomen ajan elänyt mies ei saa silmiään auki, mutta kertoo huonon olon alkaneen edellisyönä. Hän valittaa myös kurkkuun kertyneestä limasta.

Henna Välimäki vakuuttaa vanhukselle, ettei nyt ole mitään hätää. Hän ja Aleksi Halvari vaihtavat hellävaroen miehen oman paidan sairaalan paitaan. Laihaan rintaan kiinnitetään antureita sydänfilmin ottamista varten, ja Halvari yrittää puhdistaa miehen silmät saadakseen ne auki.

Hoitajat nostavat hänet makuulla parempaan asentoon: – Mennään tyynyä kohti, yksi, kaksi, kolme, Henna Välimäki sanoo.

Vanhuksen silmät pysyvät kiinni.

Potilasta valmistellaan tiputukseen. Keski-ikäisen miespotilaan tulehdusarvot ovat niin korkeat, että hänelle laitetaan antibioottitippa suoraan suoneen.

"Olo on aika kehno"

Vanhemman rouvan yöpaidan sisällä soi kännykkä. Hän herää sikeästä unesta ja kaivaa puhelimen esille kännykkäkotelosta.

– Juu, olen täällä sairaalassa. Ei, en tiedä, miten kauan tässä menee. Olo on aika kehno, hän huutaa puhelimeen.

Hetken kuluttua selviää, että hän jää aluksi päivystykseen ja joutuu siirtymään todennäköisesti osastolle. Munuaisarvot ovat sen verran korkeat, ettei rouvaa voida kotiuttaa.

– Minulla on vain aikaa eikä kiire mihinkään, hän sanoo lääkärille.

Henna Välimäki saa päivystyksen aulasta tiedon, että seuraavaa potilasta ollaan tuomassa kutoshuoneeseen. Keski-ikäinen nainen huokailee raskaasti. Ulkopuolinenkin näkee, miten huonosti hän voi.

– Häntä on huimannut kotona niin, että konttasi lattialla. Nyt ei ole kyse mistään kiertohuimauksesta, vaan aika pahasta huimauksesta, naisen vastaanottanut päivystyksen virkailija kertoo sairaanhoitajalle.

Varmoin ottein Henna Välimäki ryhtyy toimenpiteisiin, jotka hän osaa vaikka unissaan. Hän tilaa labran, mittaa potilaan verenpaineen, verensokerin ja lämmön sekä kyselee vointia.

Rauhallinen aamuvuoro, kerrankin! Henna Välimäen työpaikalla sisätautien päivystyksessä on usein melkoinen kiire. Nyt aamu oli rauhallinen ja hoitajalla hetki aikaa hengähtää.

Illalla jumppaa

Päivän mittaan kutoshuoneen kaikki seitsemän potilaspaikkaa ovat täynnä. Henna Välimäki on jossain vaiheessa ehtinyt nauttia lounaansa.

Vuoro päättyy kello 14, jolloin hän antaa iltavuoroon tulevalle raporttinsa.

– Muutama pääsee kotiin parin tunnin sisällä, mutta osa joutuu jäämään pariksi päiväksi.

Kotiin Henna Välimäki pääsee kello 15. Hän miettii, että pian olisi aika aloittaa jumppa ja saliharjoittelu. Toistaiseksi kuntoilu on hoitunut vaunulenkeillä lapsen kanssa.

– Muu jäi raskauden ja äitiysloman aikana tauolle.

Henna Välimäen kotona jatkuu normaali torstaipäivä. Päivystykseen aamun ja päivän aikana tulleille potilaille on luvassa parempia ja huonompia uutisia.

Tärkeintä on, että he saavat ensiluokkaista hoitoa. 

Julkaistu: 13.6.2018