Kun kolmen vuoden päästä täytän 55 vuotta, voin kutsua itseäni senioriksi. Minusta se on hieno sana, jossa on eleganttia arvokkuutta. Seniori tuo mieleen hopean häivähdyksen ohimoilla, iän suoman arvovallan ja tyynen varmuuden. Työelämässä senioriteetti kuvastaa pitkään kokemukseen perustuvaa johtoasemaa ja arvostusta.

Mietimme kotona taannoin tulevaisuutta, aikaa jolloin lapset lentävät pesästä. Puhe kääntyi senioriasuntoihin. Esimerkiksi alle kuusikymppinen Toivo Sukari on jo ymmärtänyt sellaiseen muuttaa.

Kirjoitin hakukoneeseen sanan senioriasunto. Vastaan ei tullut ensimmäistäkään kiinteistövälittäjän tai rakennuttajan linkkiä, pelkkiä hoivakoteja vain. Rakentajat ja markkinoijat kuulemma arkailevat käyttää mainonnassaan seniori-sanaa ja 55 vuoden ikää. Voi miten pöhköä! Kohderyhmä olisi valmiina, mutta nämä vain ujostelevat.

Meitä 50 vuotta täyttäneitä on Suomessa jo yli kaksi miljoonaa. Vuonna 2030 yli 65-vuotiaita ennustetaan olevan 26 prosenttia väestöstä. Ikääntyvillä on varallisuutta. Neljännes suurista ikäluokista on saanut perintöjä. Senioriväestö on terveempää kuin koskaan. Seniorit ovat kielitaitoisia, matkustushaluisia ja innokkaita kokeilemaan kaikkea uutta.

Mainokset on perinteisesti suunnattu melko nuorille, mutta muutos on tulossa. Pian seniorit alkavat kiinnostaa kohderyhmänä muitakin kuin keskustan poliitikkoja.