Selma Vilhusen, 40, ohjaama Tyttö nimeltä Varpu -elokuva on voittanut Rooman elokuvafestivaalien Alice nella città -sarjan. Tuomaristo kehui suomalaista elokuvaa lajissaan poikkeukselliseksi.

“Se on tarina emotionaalisesta matkasta ja oppimiskokemuksesta, jossa vanhempien ja lasten roolit ovat hetkittäin kääntyneet päälaelleen. Elokuvalla on taito liikuttaa katsojaa elämän ja taiteen viitoittamilla rinnakkaisilla poluilla.”

Selma Vilhuselle omien juurien pohdinta on tuttua, sillä hän oli vasta vauva, kun mielenterveysongelmista kärsinyt isä päätyi itsemurhaan. Vaikka elämä äidin kanssa oli mukavaa ja turvallista, isättömyyden herättämät kysymykset ovat askarruttaneet Selmaa halki elämän. Kokemukset näkyvät Tyttö nimeltä Varpu -elokuvassa, joka on Vilhusen käsikirjoittama ja ohjaama.

Uskotko, että lapsuus määrittelee sen, minkälaiseksi elämänpolkumme muovautuu aikuisena? ”Uskon, että turvallisuuden ja vuorovaikutuksen kokemukset ovat tärkeitä. Voimme kasvaa onnellisiksi monenlaisissa olosuhteissa, kunhan perheessä on kunnioitusta, hellyyttä ja läheisyyttä. Sitä olen itse lapsuudessani saanut ja pyrkinyt myös omalle tyttärelleni antamaan.”

Minkä vuoksi vanhemmuudesta on tullut niin kovin vaikeaa? ”Nykyään suvuissa ja perheissä ei ole enää samanlaista yhteisöllisyyttä kuin ennen. Nostan hattua yksinhuoltajille, joilla ei ole ketään, joiden kanssa jakaa kasvatusvastuuta.”

Olet ollut ohjaajana aina taitava kuvaamaan arkea. Mikä tavallisissa hetkissä kiehtoo? ”Tosielämän taika, arjen komiikka ja myös valo, jonka haluan nähdä synkissäkin kokemuksissa. Näiden yhdistäminen fiktiivisessä elokuvassa on suuri haaste, sillä on olemassa riski, että lopputulos näyttää liian rakennetulta ja silotellulta. Siksi minun elokuvissani rypyt ja näpyt saavat näkyä.”

Lue Eevan elokuva-arvio täältä!