Apu

Selkävaivat veivät Salla Paajasen leikkauspöydälle syyskuussa: ”Sairaalassa en nähnyt maskeja muualla kuin leikkaussalissa”

Selkävaivat veivät Salla Paajasen leikkauspöydälle syyskuussa: ”Sairaalassa en nähnyt maskeja muualla kuin leikkaussalissa”
Sairaalassa Paajaselle valkeni, että potilas jää kovin helposti sairaalan kiireissä heittopussiksi. – Olin kuin lihasäkki, jota käänneltiin ja väänneltiin sillä välin, kun olin itse tiedottomana. Hoitajat ja lääkärit vaihtuvat koko ajan. Kukin vuorollaan tekee jonkun asian, Paajanen kertoo.
Julkaistu: 3.1.2021
Noin kuusi vuotta sitten uutisankkuri Salla Paajasen selässä yhdessä nikamavälissä oli välilevyn pullistuma, mutta se hoitui kipulääkkeillä ja liikunnalla. Niinpä Salla ajatteli tämän vuoden maaliskuussa, että syvällä selässä, pienessä kiertoliikkeessä tuntuneet oireet poistuisivat samoin. Tai ehkä kipu olisikin vain noidannuoli.
Koronaviruksen takia työpaikalla Tohlopissa ei ollut työterveyslääkäriä, koska Mehiläinen oli keskittänyt lääkärinsä Tampereen keskustaan. Kesken uutispäivän ei lähdetty sinne, eikä Salla päässyt tapaamaan työterveyslääkäriä. Hän päätti hoitaa kipua vahvojen kipulääkkeiden avulla.
"Ensi kertaa urallani jouduin pudottamaan hanskat tiskiin ja jätin menemättä lähetykseen."
Toukokuussa lomalla hän hankkiutui lääkäriin. Oma työterveyslääkäri oli poissa, eikä muilla ollut oikeutta kirjoittaa lähetettä kuvantamiseen. Salla söi lisää kipulääkkeitä.
Juhannuksen tietämillä hän oli sovittamassa juontovaatteita, kun kova kipu tuli taas. Salla kuvaa sitä tasoksi 10+, kun kipua kysytään asteikolla 1–10.
– Ensi kertaa urallani jouduin pudottamaan hanskat tiskiin ja jätin menemättä lähetykseen.
Heinäkuussa Salla vihdoin tapasi työterveyslääkärinsä.
Kun Salla Paajasen selkä leikattiin syyskuun lopussa, maskikeskustelu kävi kuumana. – Sairaalassa en nähnyt maskeja kuin leikkaussalissa.
– Hän on erikoistunut geriatriaan, mikä oli mainiota tässä elämänvaiheessa, Salla vitsailee.
Salla pääsi magneettikuviin, joiden tulos oli: lannerangan 4/5 välissä massiivinen pullistuma, joka painoi hermojuurta välilevystä irronneen palasen kanssa sekä vanhastaan paha selkäydinkanavan ahtauma. Kuun lopussa hän pääsi leikkausjonoon, ja leikkausta suunniteltiin syyskuun loppuun.
– Sitten sain kysellessäni tilannettani jonossa tietää, että leikkaukseni oli siirretty joulukuulle! Miten hallitsisin kipuja siihen asti? Varpaat ja päkiä menivät tunnottomiksi. Meinattiinko minusta tehdä puolirampa jonossa?

Leikkaus meni hyvin, moni muu asia ei

Onni kääntyi peruutuspaikan myötä, ja niin Salla Paajasen selkä leikattiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa elokuun lopussa. Sairaala on hänelle tuttu, sillä siellä on operoitu solumuutoksia hänen kielessään. Tämäkin leikkaus meni kuten pitikin, mutta moni muu asia ei.
Hämmentävintä Sallalle on ollut, miten välinpitämättömästi sairaalassa, lääkäriasemilla ja laboratorioissa suhtaudutaan potilaiden tietosuojaan. Se alkaa jo, kun ihmisiä ei kutsuta vastaanotolle vuoronumeroilla vaan nimellä.
– Miksi on vuoronumerot, jos ihmistä kutsutaan nimellä ja kailotetaan, että olet siten tulossa papa-kokeeseen? Terveydentilaan liittyviä asioita käsitellään avoimesti muiden ihmisten kuullen.
Nyt hän odotti leikkausta samassa tilassa kymmenkunnan muun ihmisen kanssa.
– Leikkaussuunnitelmaani käytiin läpi niin, että kaikki kuulivat. Se oli äimistyttävää.
"Miksi on vuoronumerot, jos ihmistä kutsutaan nimellä ja kailotetaan, että olet siten tulossa papa-kokeeseen?"
Salla oli niin kiitollinen siitä, että pääsee leikkaukseen, että hän piti suunsa kiinni. Odotusalueella pari kylpytakkista kohtalotoveria oli saanut ilmoituksen leikkauksensa peruuntumisesta juuri tapahtuneen kolarin vuoksi, ja heidät oli lähetetty kotiin.
– Tein kaikkeni ollakseni helppo ja kiltti potilas, joka pääsee leikkaukseensa. Olin pöyristynyt, mutta pelkäsin, lähetetäänkö minut kotiin, jos alkaisin kiukutella tietosuojasta.
Kolarin takia Sallankin leikkaus viivästyi. Siitä ei voinut kertoa kotiväelle, koska puhelin oli repussa, joka taas oli nippusiteellä suljetussa muovipussissa. Leikkauksen jälkeen hän oli heräämössä nelisen tuntia, koska verenpaineet laskivat liian alas.
– Olin yksin sairaalatehtaan hihnalla. Huolen hyökyaalto nousi kotona ja sisarusten kesken, kun minusta ei kuulunut mitään. Onneksi miehelläni oli kuvakaappauksena osaston puhelinnumero ja hän sai tietää, että olin heräämössä. Mutta ei hänellekään kerrottu sen enempää.
Salla Paajanen pääsee pian rakkaille flamencotunneille. Hän on harrastanut flamencoa 28 vuotta. – Menen takariviin, kun tunteja videoidaan opetusmielessä. En halua nähdä itseäni heilumassa siellä.
Hän koki, että sairaalalle potilas oli vain osa päivittäin toistuvaa rutiinia.
– Olin kuin lihasäkki, jota käänneltiin ja väänneltiin sillä välin, kun olin itse tiedottomana. Hoitajat ja lääkärit vaihtuvat koko ajan. Kukin vuorollaan tekee jonkun asian.

"Toistuvat pienet virheet nakertavat luottamusta systeemiin"

Pitkin matkaa tapahtui pieniä virheitä. Salla korostaa, että ne olivat hänen kohdallaan harmittomia.
– Toistuessaan pienet virheet voivat kuitenkin osoittautua kohtalokkaiksi. Ne myös nakertavat luottamusta systeemiin.
Ennakkohaastattelussa Sallaa oli kehotettu ottamaan omat lääkkeet mukaan. Heräämössä hänelle tuli kova päänsärky, mikä on normaalia. Sairaanhoitaja lähti hakemaan lääkkeitä.
– Hakiko hän niitä repustani, joka oli säilössä sinetöidyssä muovipussissa? Haki. Olisin voinut kertoa tarkemmin, missä lääke oli, jotta ei olisi tarvinnut koko reppua penkoa. Samaan aikaan sanotaan, että sairaala ei vastaa arvotavaroista. Entä jos repustani olisi kadonnut jotain sillä välin, kun makasin tiedottomana?
Hoitaja ei antanut Sallalle yöllä lisää kipulääkettä, koska siitä ei ollut merkintää. Aamulla lääkäri kehui häntä reippaaksi, kun hän ei ollut yöllä pyytänyt lisälääkettä.
Osastolla Sallaa pyydettiin soittamaan kelloa, jos hän tarvitsee esimerkiksi lisää kipulääkkeitä.
– Soittokello vain oli paikassa, jonne en yltänyt. En myöskään saanut nousta sängystä ennen kuin fysioterapeutti näyttäisi, miten sen teen. Kun sitten pyysin hoitajalta apua pissahädän kanssa, hän ilmoitti, että vastapäätä on vessa.
Hoitaja ei antanut Sallalle yöllä lisää kipulääkettä, koska siitä ei ollut merkintää. Aamulla lääkäri kehui häntä reippaaksi, kun hän ei ollut yöllä pyytänyt lisälääkettä.
– Kotiin lähtiessä en saanut uutta kipulääkereseptiä. Mutta myöskään vanhojen lääkkeiden annostuksia ei korjattu uusiksi, vaikka kotona etsin tietoa Omakannasta ja OmaTaysista. Kun kivuissani soitin sairaalaan, selvisi, että minulle pariksi vuorokaudeksi mukaan annetut vahvat kiputabletit ja työterveydestä aiemmin määrätyt kipulääkkeet lähinnä kumosivat toistensa vaikutuksen.
Salla joutui sairaalassa varmistamaan tai vaihtamaan jokaisen ruoka-annoksensa, vaikka gluteenittomuus ja laktoosittomuus oli kirjattu tietoihin kolmeen kertaan.
– Minulle siitä ei ollut vaaraa, mutta joissakin allergioissa vaara on todellinen.
Salla on tietenkin pohtinut, mistä toistuvat, pienet virheet johtuvat. Yksi selitys on vaihtuva henkilökunta, joka pitää konetta käynnissä, mutta tieto ei kulje tai sitä ei huomata, kuten lääke- ja ruokamerkinnöissä kävi.
Mutta itse selkä, se tuli leikkauksella hoidettua. Sitten edessä oli kuntoutus.
– Kuntoutus käy työstä. Lenkkeilen ja treenaan lihaskuntoa. Uudet lonkat ja polvet voi hakea sairaalasta, mutta uutta selkää ei.

Lenkkeilyä ja lihaskuntoa

Salla Paajanen kävelee rivakasti ja silminnähden tyytyväisenä. Hän on nyt palannut töihin viiden kuukauden poissaolon jälkeen. Ainakin tammikuun loppuun asti hän tekee lyhyttä työviikkoa
ja kuntouttaa selkäänsä. Mielessä ovat kirurgin sanat, että leikkauksen jälkeen hän tekee työstä 10 prosenttia ja Salla 90 prosenttia.
– Kuntoutus käy työstä. Lenkkeilen ja treenaan lihaskuntoa. Uudet lonkat ja polvet voi hakea sairaalasta, mutta uutta selkää ei.
Korona-aikana Salla on saanut kuntouttaa itseään rauhassa.
– Ei ole matkoja eikä juhlia, joihin en pääsisi. Olen viihtynyt kotona miehen ja kuopuksen kanssa. Kotona on tilaa meille kaikille, eikä ole syntynyt kähinöitä. Olemme hyvä tiimi.
Viisikymmentäkuusivuotias Salla kertoo, että hänellä on ollut ongelmia selän kanssa nuoresta saakka. Hän harrasti yleisurheilua ja satutti selkänsä pahasti aitajuoksuharjoituksissa yläasteikäisenä. Kotipaikkakunnalta Kouvolasta ei löytynyt muuta apua kuin kepit terveyskeskuksesta ja särkylääkettä. Äiti vei tytön Nastolaan jäsenkorjaajalle. Vanha mies sai selän kuntoon silloin yhdellä käynnillä.
– Vasta viime vuosina olen havahtunut siihen, että voin käyttää matalia kenkiä. Linnan juhlien jatkotkin olen juontanut tennarit jalassa pitkän hameen alla.
Kolmikymppisenä Sallan selkävaivat pahenivat.
– Välillä konttasin osan aamuista ja hinasin itseni nikama nikamalta pystyyn, hän muistelee.
Magneettikuvassa paljastui perinnöllinen välilevyrappeuma ja alimmat välilevyt olivat jo luhistuneet.
– Leikkisä ortopedi totesi, että minulla oli kolmikymppisenä 80-vuotiaan selkä. Yliliikkuvana myös taivuin testeissä petollisen hyvin, vaikka kivut olivat invalidisoivia.
Oman lukunsa on ollut tv-toimittajan työ. Salla on seisonut lähetyksissä korkokengissä tuntikausia. Hän ei nuorempana kyseenalaistanut tätä, vaikka joutui ohjelmien jälkeen lepäämään ja käymään hoidoissa.
– Vasta viime vuosina olen havahtunut siihen, että voin käyttää matalia kenkiä. Linnan juhlien jatkotkin olen juontanut tennarit jalassa pitkän hameen alla.

Pitkän linjan yleläinen

Toimittajana Salla Paajanen on pitkän linjan yleläinen. Hän työskenteli parikymmentä vuotta Ajankohtaisessa kakkosessa ohjelman lopettamiseen asti 2015. Sen jälkeen hän on juontanut Ylen alueellisia uutisia.
– Elin 20 vuotta ajan hermolla. Viikonloput mietin tiistaita, Ajankohtaisen kakkosen lähetyspäivää. Meni kolme vuotta, ennen kuin tiistai alkoi tuntua arkipäivältä.
Salla sanoo, että hän on nyt töissä uutistehtaassa.
Päivässä tehdään kymmenen alueen kahdet tv-uutiset sekä Uutis-Suomi. Neljä juontajaa tekee 21 lähetystä, osa suorina. Juontajat juontavat, reportterit käyvät juttukeikoilla.
"Pitää pysyä kunnossa. Ja ehkä olen ollut hölmö kertoessani kielioperaatioista ja vaihdevuosista. Voin olla onnellinen siitä, että minulla on sairaus, josta paranee."
– Viihdyn juontajana, mutta ikävöin ihmisten kohtaamista ja päässäni surraa juttuideoita.
Salla on huomannut, että työnantajan suhtautuminen muuttuu, kun ikää tulee lisää. Yleisradiossa muistutetaan hänen mukaansa päivästä toiseen, että halutaan tehdä sisältöjä alle 45-vuotiaille. Ruutuun halutaan nuoria kasvoja.
– Miten 56-vuotiaana suhtaudun tähän, kun työuraa on jäljellä kymmenen vuotta? Toivottavasti ei tarvitse olla pelkästään nuori ja kaunis ollakseen ruudussa.
Salla muistuttaa, että hänkin on edustanut nuoruutta ja kauneutta. Nyt hän katsoo asioita aikajanan toisessa päässä.
– Ammattitaitoa on kertynyt, mutta sillä ei ole vaikutusta. Ilmiselvästi minulla on väärä syntymävuosi.
Salla kertoo kokeneensa ulkonäkö- ja terveyspaineita.
– Pitää pysyä kunnossa. Ja ehkä olen ollut hölmö kertoessani kielioperaatioista ja vaihdevuosista. Voin olla onnellinen siitä, että minulla on sairaus, josta paranee.
– Olen synnyttänyt kolme lasta tamperelaisiksi, mutta oli outoa, kun he rupesivat puhumaan tamperetta. Oli pipa päässä ja käret veressä.

Lauri-pojan muisto

Sallan puhelin soi, ja hän alkaa puhua karjalan murretta. Isä soittaa. Vanhemmat tulevat Tampereelle kylään, ja tytär antaa ajo-ohjeita. Salla on asunut Mansessa vuodesta 1984, kun hän tuli opiskelemaan Tampereen yliopiston toimittajatutkintoon.
– Vanhempien kanssa alan aina yhä sanoa mie ja sie. Olen synnyttänyt kolme lasta tamperelaisiksi, mutta oli outoa, kun he rupesivat puhumaan tamperetta. Oli pipa päässä ja käret veressä.
Salla kertoo, että suuri karjalainen suku ja sen elämänkohtalot ovat auttaneet häntä vaikeina aikoina. Hän tarkoittaa muun muassa esikoisensa Laurin menehtymistä vain 22-vuotiaana elokuussa 2012. Hän on nähnyt läheltä, miten hänen kummitädiltään kuoli kaksi lasta. Mummot ovat aikanaan menettäneet poikalapset.
– Menetyksiä surraan, mutta elämä jatkuu ja ilokin on mukana. Liian varhain lähteneet eivät unohdu. En koskaan tavannut äitini vanhinta veljeä, joka kuoli vauvana, mutta hänen muistonsa kulkee mukana seuraavissa sukupolvissa.
Lauri-pojan muisto säilyy samoin. Salla on puhunut hänestä, koska on siten kokenut auttavansa myös toisia lapsensa menettäneitä vanhempia.
– Kuolema kuuluu elämään, sairaudet myös. Siksi täytyy nauttia hyvistä hetkistä. Sujuva, leppoisa arki ilman suuria draamoja ja juhlahetket perheen ja suvun kanssa ovat parasta.
Selkäleikkauksesta toipuessaan Salla on pannut merkille senkin, että työ ei ole elämän keskeisin asia.
– Uutisjuttuja tekemään löytyy aina joku muu, mutta ei ketään toista korvaamaan minua perheessä ja ystävyydessä. ●
Päivitetty 3.1.2021 – Ilmestynyt 10.12.2020

Salla Paajanen

  • Syntyi: 17. 10. 1964 Kouvolassa.
  • Asuu: Tampereella.
  • Ura: MTV:n toimittaja 1988–95, Ylen Ajankohtainen kakkonen -ohjelman toimittaja ja juontaja 1996–2015, Ylen alueellisten tv-uutisten juontaja 2015–.
  • Perhe: Puoliso Kimmo Thuneberg. Lapset Martta, Lauri (k. 2012), nykyisestä liitosta Valentin, 20, sekä bonustytär Jenny. Lapsenlapsi Martan tytär Tilta, 5.
  • Ajankohtaista: toipuu selkäoperaatiosta, palasi töihin marraskuun lopussa.
15 kommenttia