Apu

Poliisikaksikko Aunio ja Kyllönen kertoo, millaista on työ seksuaalirikosten ja huumeiden maailmassa – Nämä tapaukset eivät unohdu

Poliisikaksikko Aunio ja Kyllönen kertoo, millaista on työ seksuaalirikosten ja huumeiden maailmassa – Nämä tapaukset eivät unohdu
Rikosylikonstaapeli Kyllönen ja vanhempi rikoskonstaapeli Aunio ovat mainio kaksikko, joka valistaa nuoria päihteistä ja itsemääräämisoikeudesta.
Julkaistu: 4.6.2021

Suomalainen poliisityö ei muistuta televisiossa nähtyjä Hollywoodin viihdetuotteita. Helsingin poliiisilaitoksen rikostutkijoissa, vanhemmassa rikoskonstaapeli Maija Auniossa ja rikosylikonstaapeli Jari Kyllösessä on silti yksi elokuvamainen piirre: heidän ystävyytensä. Kaksikon herjanheitto paljastaa nopeasti virkamiesten keskinäisen lämmön.

Seksuaalirikoksia tutkiva Aunio ja huumerikollisuutta ja järjestäytynyttä rikollisuutta tutkiva Kyllönen eivät työskentele yhdessä, mutta heillä on yksi yhteinen työtehtävä. Siitä kaksikko palkittiin tänä vuonna Helsingin poliisilaitoksen vuosittain myöntämällä Stadin Skoude -palkinnolla.

Vuodesta 2017 parivaljakko on esiintynyt Pidä huolta! -konserteissa, joissa jo kymmeniätuhansia nuoria on ehditty valistaa päihteistä ja itsemääräämisoikeudesta.

"Tässä työssä pitää olla kyky kohdata ihmiset. Esimerkiksi raiskauksen uhrille kerron, mitä rikosprosessissa seuraavaksi tapahtuu ja miten siinä voi auttaa."
Maija Aunio

Maija Aunio kertoo, että kaksikko on halunnut valistuspuheissaan mennä totutun ulkopuolelle: tosiasioita ei nuorille kaunistella, ja esimerkkeinä käytettävät asiat yritetään hakea omasta kokemuksesta.

– Seksuaaliasioista puhuessani joudun miettimään, millaisia sanoja käytän. Alatyylisillä ilmaisuilla saisi huomiota, mutta yleisössä voi olla esimerkiksi maahanmuuttajaperheiden lapsia, joille jo ihmisen intiimialueista puhuminenkin on tabu.

Palkinnon saaminen tuntuu molemmista hienolta. On mukavaa, että esimiehet arvostavat tehtyä työtä.

– Parasta palautetta on, kun Helsingin Finlandiatalon suuren esiintymissalin täysi katsomollinen nuoria on hiirenhiljaa. Silloin tietää, että olemme tavoittaneet heidät, Aunio ja Kyllönen sanovat.

Maija Aunio ja Jari Kyllönen hoitavat Pidä huolta! -konserttien puheosuudet. Musiikista vastaa poliisisoittokunnan big band -orkesteri solisteineen. – Aika harva nuori on varmasti kuullut big bandia livenä. Sekin on mieletön kokemus.

Kuinka asiakkaat saa puhumaan vaikeista asioista

Vanhemman rikoskonstaapeli Maija Aunion päivätyö on Helsingin poliisilaitoksen väkivaltarikosyksikön seksuaalirikosjaoston rikostututkintatehtävissä. Hänen vahvuuksiaan työssä on empaattisuus. Aunio arvioi olevansa helposti lähestyttävä, ja hän on opetellut, miten asiakkaat saa puhumaan vaikeistakin asioista.

– Tässä työssä pitää olla kyky kohdata ihmiset. Esimerkiksi raiskauksen uhrille kerron, mitä rikosprosessissa seuraavaksi tapahtuu ja miten siinä voi auttaa. Yritän tehdä asiat mahdollisimman helpoiksi, jotta uhri uskaltaisi lähestyä minua jatkossakin.

Lakipykälät seksuaalirikoksista eivät ole helpoimmasta päästä, ja nyt seksuaalirikoslakiin on tulossa kokonaisuudistus. Vaikka Aunio on tutkinut seksuaalirikoksia jo vuodesta 2008, hän sanoo joutuvansa yhä ”harva se päivä” miettimään, täyttyykö tutkittavassa tapauksessa rikoskynnys ja mikä rikosnimike on kyseessä.

"Otetaan esimerkiksi 15-vuotias tyttö, joka valehtelee 17-vuotiaan pojan raiskanneen hänet. Tapahtumalla voi olla suunnaton merkitys pojan koko elämälle."
Maija Aunio

– Joudun ottamaan myös huomioon, mikä laki oli voimassa epäillyn rikoksen tekohetkellä, onko rikos jo vanhentunut, ja minkä ikäinen uhri oli tapahtuma- aikaan.

Tärkeää on myös selvittää asiakkaalle, mitkä asiat seksuaalirikoksissa vaikuttavat tuomion saamiseen. Se ei tarkoita tapahtuneen väheksymistä.

Aina ei puhuteta vain uhreja. Epäiltyjenkin oikeusturva on olennaista. On erittäin tärkeää selvittää, onko rikosta edes tapahtunut – esimerkiksi parisuhteiden erotilanteissa, joissa saatetaan singota villejä väitteitä.

– Otetaan esimerkiksi 15-vuotias tyttö, joka valehtelee 17-vuotiaan pojan raiskanneen hänet. Tapahtumalla voi olla suunnaton merkitys pojan koko elämälle. Jos vanhempaa puolestaan syytetään aiheetta lapsen hyväksikäytöstä, kyseessä on myös lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa.

Vanhempi rikoskonstaapeli Maija Aunio on tutkinut sek­suaalirikoksia vuodesta 2008.

Kaikki ovat ihmisinä tasa-arvoisia

Kuulustelutilanteet Suomessa eivät ole samanlaisia kuin televisiossa nähtävissä lennokkaissa poliisisarjoissa. Täällä virkamiehet eivät käytä tulosten saamiseen niin sanottua paha poliisi ja hyvä poliisi -asetelmaa.

– Mietimme kuulustelutaktiikkaa etukäteen, ja valinta riippuu siitä, millainen ihminen kuulusteltavana on. Sen tunnistaminen puolestaan vaatii aikaa, juttelua. Nykyään sitä on vähemmän käytettävissä, kun tutkintavankia saa säilyttää poliisivankilassa enimmillään viikon, Kyllönen sanoo.

Kuulustelutilanne on loppujen lopuksi melko normaali tilanne, poliisit muistuttavat.

– Olen tilanteessa lempeä, mutta asiallinen. Kerron, että nyt meidän pitää jutella, vaikka olisi kuinka rankasta asiasta kyse. Suomessa pyritään aina siihen, että epäillyllä on oikeusavustaja paikalla. Paikalla voi olla tulkkikin, Aunio lisää.

– Vaikka olemme poliiseja, kuulustelussa ammattirooli pitää unohtaa. Kaikki ihmiset ovat ihmisinä tasa-arvoisia, vaikka olisivat tehneet mitä hyvänsä, Kyllönen muistuttaa.

"Jos asiakas suuttuu siitä, mitä olen työssäni tehnyt, olen tehnyt jotakin väärin. Minua ei ole koskaan syytetty siitä, että olisin aiheuttanut epäillylle tuomion."
Jari Kyllönen

Rikosylikonstaapelista on tärkeää muistaa, että rikosten ja päihdeongelman takana on aina ihminen – usein moniongelmainen.

– Tehtäväni ei ole pelkästään tutkia rikoksia ja saattaa niitä syyteharkintaan, vaan auttaa asiakasta, jos voin. Vanha sanonta on totta, että monelle päihteidenkäyttäjälle lähin omainen on viranomainen. Kuulustelun jälkeen käydään usein läpi muita asioita: asiakas saattaa tarvita apua esimerkiksi asunnon, vaatteiden tai toimeentulotuen hankkimisessa.

Päihteidenkäyttäjien omaisetkin ovat huume­poliisin sydäntä lähellä. Poliisityön kiireessä heille ei usein jää aikaa, joten Kyllönen toimii vapaaehtoisena Irti huumeista -yhdistyksessä.

– Rikokset eivät ole yksiselitteisiä, vaan usein monen asian summa.

’’Porukka juhli hotellin sviitissä, mutta kokaiini pääsi loppumaan. Omasta mielestään tilasivat sitä lisää, mutta saivatkin poikkeuksellisen vahvaa heroiinia. Yksi uhri kuoli, ja muutama otti lisävauhtia HUS:n teho-osastolta. Huumekauppiaan välinpitämättömyyden takia menetettiin yhden nuoren elämä.’’

– Jari Kyllönen –

Uran traagisin tapaus

Vaikka Jari Kyllönen on tutkinut huumerikollisuutta jo 24 vuotta, hän ei ole vielä kertaakaan pelännyt työssään. Työt pitää tehdä niin, ettei kenellekään jää katkeruutta.

– Jos asiakas suuttuu siitä, mitä olen työssäni tehnyt, olen tehnyt jotakin väärin. Minua ei ole koskaan syytetty siitä, että olisin aiheuttanut epäillylle tuomion.

Huumerikollisuutta vastaan taistelu on kuin kissa ja hiiri -leikkiä, Kyllönen sanoo. Huumeet, rikolliset ja heidän käyttämänsä keinot muuttuvat koko ajan.

– En ole iältäni vanha, mutta tänä päivänä huumerikoksissa käytettävä tietotekniikka on jo ajanut ohitseni. Onneksi meillä on ICT-asiantuntijoita käytössämme. Tämä on kuin šakkia, koko ajan yritetään torjua toisen siirtoja. Valitettavan usein šakkimatti menee toiselle puolelle.

Traagisin tapaus Kyllösen uralla on helsinkiläisen Glo-hotellin huumejuttu joulukuulta 2019. Rikostutkinnan yhteydessä vangittiin 21 henkilöä. Poliisi takavarikoi kilon vahvaa heroiinia ja amfetamiinia, noin kolme kiloa marihuanaa sekä puolisen kiloa hasista.

– Porukka juhli hotellin sviitissä, mutta kokaiini pääsi loppumaan. Omasta mielestään tilasivat sitä lisää, mutta saivatkin poikkeuksellisen vahvaa heroiinia. Yksi uhri kuoli, ja muutama otti lisävauhtia HUS:n teho-osastolta. Huumekauppiaan välinpitämättömyyden takia menetettiin yhden nuoren elämä.

Rikosyli­konstaapeli Jari Kyllönen oli tutkimassa viime syksynä moottoripyöräkerholla tapahtunutta paloittelumurhaa.

Kuulusteltava uhkasi tappaa itsensä

Seksuaalirikoksia tutkivalle Maija Auniolle uran pahimpia paikkoja oli lapsiin kohdistuvan hyväksikäyttömateriaalin katsominen. Äitiyslomalta töihin palattuaan vuonna 2008 hän siirtyi tutkimaan seksuaalirikoksia ja joutui pian kamppailemaan kuvamateriaalia katsoakseen.

– Materiaali vaikutti elämääni poliisina, ihmisenä, äitinä, puolisona. Jaksoin materiaalin tutkimista pari vuotta, mutta sitten romahdin ja hakeuduin ammattikunnallemme tarkoitettuun posttraumatyöpajaan.

Nykyään Aunio voi pyytää työtovereilta apua materiaalin katsomiseen.

"Pojat saattoivat sanoa puhelimessa: 'Sen jos teet, tapan itseni. Vanhempani eivät tiedä, että olen homo.' En tiennyt, hakkaako isä pojan heti puhelun loputtua."
Maija Aunio

Toinen vaikea paikka oli juttusarja, jossa mies-epäilty oli kiinnostunut nuorista pojista ympäri Suomea. Aunion piti soittaa pojille, ja moni luuli, että yksi puhelu riittää – mutta rikoskonstaapeli Helsingistä joutui kertomaan, että seuraavaksi pojat kutsutaan kuulusteluun, ja heidän vanhemmilleen kerrotaan.

– Pojat saattoivat sanoa puhelimessa: “Sen jos teet, tapan itseni. Vanhempani eivät tiedä, että olen homo.” Yritin siinä selittää, satojen kilometrien päästä, että olet aivan täydellinen tuollaisena, kaikki järjestyy kyllä, vaikken tiennyt, hakkaako isä pojan heti puhelun loputtua, Aunio muistelee liikuttuen.

Kamalia olivat myös puhelut poikien vanhemmille: Äidit itkivät, että olivat epäonnistuneet vanhempina, kun poika ei uskaltanut puhua asioistaan, ja isät uhkasivat hakata “homouden pois” pojastaan.

– Uhreja oli useita kymmeniä, jaksoin keskimäärin neljä tällaista puhelua päivässä. Nuoret saivat rahaa teoistaan, ja jotkut heteropojatkin olivat valmiita tekemään rankkojakin asioita rahasta. Se häpeä, mitä he siitä tunsivat, Aunio pudistelee päätään.

Nuoriso suhtautuu myönteisesti huumeisiin

Stadin skoudet ovat valistuskonserteillaan tavoittaneet tuhansia nuoria vuosien mittaan. Miten Suomen nuoriso heidän mielestään voi?

– Yleistäen nuoret suhtautuvat hyvin myönteisesti huumeisiin. Alkoholi näyttäytyy heille isona pahana mörkönä, toisin kuin aikaisemmille sukupolville. Se näkemys on osittain optinen harha, sillä nuoret eivät aina tiedä, miten huumeet vaikuttavat, huumepoliisi Kyllönen vastaa.

"Vanhempien pitää olla oikeasti kiinnostuneita lapsen asioista. Niin kiire ei voi olla, ettei lasta ehdi kuunnella. Rajat ovat rakkautta: kotiintuloajat, yhteiset ateriointihetket."
Jari Kyllönen

Toinen ongelma on se, että nuoret saattavat ostaa pussillisen amfetamiinia – mutta ei pakkauksessa mitään tuoteselostetta ole.

Vanhemmat saattavat ajatella, että koronaeristyksessä lapset ovat kotona turvassa, poissa kouluista, jengeistä ja päihteidenkäytöstä, mutta sosiaalinen media voi hyvin, poliisit muistuttavat.

– Sieltä ponnistaa epäasiallisia viestejä, kiusaamista. Lapset ovat yhä enemmän kotona, joten niin sanotut kalasteluviestit, joissa lapsi yritetään saada seksuaaliseen kontaktiin, ovat yleistyneet.

Vanhemmilla on oikeus – ja velvollisuus – tietää, mitä nuoret älylaitteillaan tekevät.

– Vanhempien pitää olla oikeasti kiinnostuneita lapsen asioista. Niin kiire ei voi olla, ettei lasta ehdi kuunnella. Rajat ovat rakkautta: kotiintuloajat, yhteiset ateriointihetket, Jari Kyllönen sanoo.

Vanhemmuus ei saisi olla niin hukassa, ettei lapselle koskaan sanota ei.

– Pyysin kerran vanhempia tuomaan 13-vuotiaan tytön kuulusteluun. He sanoivat, etteivät voi herättää tyttöä, kun tämä on niin pahantuulinen. Kyse oli tavallisesta perheestä, jossa lapsi oli saanut kaiken! Emme me ihan turhaan ketään kuulusteluun kutsu, Maija Aunio toteaa.

Jari Kyllönen

  • Valmistui poliisikoulusta 1994, työskennellyt Espoon polisiilaitoksella järjestys­poliisi-, väkivalta- ja huume­rikostehtävissä ja Helsingin poliisilaitoksella tutkimassa huumerikollisuutta ja järjestäytynyttä rikollisuutta.

  • Työskentelee rikosylikonstaapelina Helsingin poliisilaitoksen rikostutkintaosastolla ammattimaisen rikollisuuden yksikön huumerikostutkinnassa ryhmänjohtana.

  • Toimii vapaaehtoisena Irti huumeista -järjestössä ja on yhdistyksen varapuheenjohtaja.

  • Toinen Stadin Skoude -palkinnon saajista vuonna 2021.

Maija Aunio

  • Valmistui poliisikoulusta 1998, työskennellyt Helsingin polisiilaitoksella autoryhmässä ja vuodesta 2000 lähtien väkivaltarikosyksikössä.

  • Työskennellyt vuodesta 2008 Helsingin poliisilaitoksen rikostutkintaosastolla väkivaltarikosyksikön seksuaalirikosjaoksessa.

  • Aunion seksuaalirikoksia tutkiva jaos palkittiin vuonna 2013 Väestöliiton Kukkahattu-palkinnolla. Toinen Stadin Skoude -palkinnon saajista vuonna 2021.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »