Image

Seksivau mikä museo! | pääkirjoitus



Seksivau mikä museo! | pääkirjoitus

Onneksi olkon Helsinki! Olemme valinnet Teidän SUPER suositun Guggenheim museon paikka! Siirto 140 milj. tililleme ja voitte lunasta voitto! (Tuomas Enbuske Twitterissä 10.1.2012.)

Tahtoisin kovasti kannattaa Guggenheim-museota Helsinkiin. Pystyn keksimään nopeasti pitkän listan syitä, jotka puoltavat hanketta: Kulttuuriteot lisäävät kaupungin imua. Vau-arkkitehtuuri piristäisi kaupungin siluettia ja kenties toisi Helsinkiin maamerkin, joka muistettaisiin ulkomailla. Guggenheim toisi Suomen taide-elämään kansainvälisiä kontakteja. Kulttuurituristien hotelliyöpymiset, ravintolakäynnit ja taksimatkat poikisivat verotuloja.

Eikä kyse olisi pelkistä seinistä. Guggenheimin kautta Helsinkiin ehkä saataisiin kerran pari vuodessa näyttely, jollaisesta muuten voisi vain haaveilla. Ja epäilemättä – kuten eräs Facebook-ystäväni ironisesti kommentoi – Guggenheimin kahvila ja saniteettitilat olisivat maailmanluokkaa.

Guggenheim ei ole vain vau, se on seksivau. Valitettavasti se on myös kallis hanke, joka pyritään ajamaan läpi liian nopeassa aikataulussa.

Sääli. Ehdin jo innostua.

Tammikuussa julkistettu Guggenheim-selvitys esittää museota Helsinkiin. 140 miljoonaa euroa maksava talo rakennettaisiin julkisin varoin, 24 miljoonan lisenssimaksut kerättäisiin lahjoittajilta ja yrityselämältä.

Uuteen museoon liitettäisiin myös Helsingin kaupungin taidemuseo. Selvityksessä Helsingin Guggenheimin tappio arvioidaan 8 miljoonaksi euroksi vuodessa – jos optimistiset kävijäennusteet toteutuisivat.

Guggenheim uhkaisi myös näivettää Kiasman, Ateneumin ja Emman. Yleisöä ja julkista tukea tuskin riittäisi kaikille. Taiteilijat pelkäävät, että kaupunki leikkaisi taideostojaan. Guggenheim ei olisi kiinnostunut keräämään omia kokoelmia Helsinkiin vaan kierrättäisi kansainvälisesti koottuja näyttelyjä.

Guggenheimin säätiölle Helsingin museo olisi hyvä kauppa: lisenssimaksut ja näyttelykorvaukset toisivat varmaa tuottoa, ja uusi museo olisi merkki G-brändin elinvoimasta. Kesken jääneiden Guggenheim-suunnitelmien lista on kiusallisen pitkä: Rio de Janeiro, Bukarest, Vilna, Tokio, Taichung, Hong Kong…

Guggenheim-selvitys ei ole laskelma siitä, millä tempulla Helsingin lumovoima, kulttuuri ja talouselämä parhaiten kasvaisivat. Se on Guggenheimin säätiön yritys myydä museo Helsingille mahdollisimman korkeaan hintaan. Siksi on erikoista, ettei ostaja näytä haluavan tinkiä tai pohtia asiaa kunnolla. Päinvastoin. Kaupunginvaltuuston päätös asiasta halutaan jo helmikuun puolivälissä.

Kuulostaa kiristykseltä. Miksei sadan vuoden sijoitukseksi luonnehdittu hanke ehdi odottaa syksyn kuntavaaleja? Eikö äänestäjien kulttuuritahtoon uskota?

Oma top 3 -listani Helsingin tuoreista kulttuurin valopilkuista on tämä: (1) Ravintolapäivä (ja ruokakulttuurin nousu), (2) Rautatientorin Jääpuisto ja (3) Suvilahden–Kalasataman tapahtumat. Eikä Musiikkitalo ole sekään hassumpi.

Guggenheimin rakentaminen olisi niin rohkea, visionäärinen ja innostava päätös, että keksin vain yhden asian, joka olisi sitäkin rohkeampi – ja tarjoaisi Helsingin kulttuurille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia.

Se olisi päätös jättää Guggenheim rakentamatta.

 

Mikko Numminen, päätoimittaja Image 1/2012

Julkaistu: 25.1.2012