Inhimillisen elämän inhimillinen tulkki. Näillä sanoilla näyttelijäkollega Jukka Puotila kuvaili Seela Sellaa Kansallisteatterin lavalla Pieni eläin -monologin ensi-illassa. Leena Tammisen tekstiin perustuva teos on näyttelijälegendan 80-vuotisjuhlaesitys.

Kahdeksankymppinen liikkuu notkeana ja ketteränä näyttämöllä karvaisessa pörröasussaan. Hän on kuin A. A. Milnen Nasu, mutta koska Disney-yhtiö on kieltänyt nimen käytön, hän on vain pieni eläin.

Nalle Puhin maailmasta katsellen hän silti tarkkailee luonnon tilaa ja ihmisten käyttäytymistä, tuota hullua tavaroiden hamstraamista ja hassua tapaa kulkea johdot korvissa ja laatta kädessä.

Sella levittää työllään jälleen humaania sanomaa. Hiljaisuus on tärkeää ja meteli ikävää. Ihmisistä ja heidän ominaisuuksistaan puhutaan eläinhahmojen kautta.

Esityksenä Kari Paukkusen ohjaama ja reilun tunnin kestävä Pieni eläin on hyvin sympaattinen. Seela Sellan elämänkokemus antaa tarinalle uskottavuutta, ja taitavana näyttelijänä hän täyttää esityksen monenlaisilla tunnetiloilla ja vivahteilla.

Martti Aihan suunnittelema lavastus myötäilee monologin henkeä. Kuljetuslaatikko on kuin pesäkolo, josta pörröinen otus kömpii esille ihmettelemään ulkopuolista maailmaa ja nykymenoa.

Kevään, kesän ja syksyn aikana Seela Sellan juhlamonologi kiertää lähes koko maan. Helmikuussa hän esiintyy Lahdessa, Espoossa, Turussa ja Porissa.

Toukokuussa esitys palaa jälleen Helsinkiin ja Kansallisteatteriin. Pienessä ja hennossa naisessa on niin roimasti karismaa, että hän täyttää monologillaan jopa teatterin vaikeana pidetyn suuren näyttämön.

Pieni eläin -kiertueen esitykset http://kp-ideat.fi/pieni.html  Arvio löytyy Eevan numerosta 2/2017.