Apu

Se on kesä nyt: kiinnitä luonnossa huomiota näihin asioihin

Se on kesä nyt: kiinnitä luonnossa huomiota näihin asioihin

Suomen kesä on lyhyt, mutta lyhyyttä korvaa pitkä ja valoisa päivä. Alkukesällä maiseman värit ovat heleitä, ja päiväkin pitenee vielä juhannukseen asti. Nuorgamissa päivä kestää yli kaksi kuukautta, ja aurinko laskee siellä seuraavan kerran vasta heinäkuun lopulla.
Teksti Timo Nieminen
Kuvat Timo Nieminen
Mainos

Luonto on pukeutunut juhlapukuunsa. Uutta kasvaa kaikkialla, tuoksut ja värit virkistävät meitä talven niukkuuteen tottuneita. Metsäkurjenpolvi saa metsänreunat punertamaan, ja juuri avautuneet koivun lehdet tuoksuvat raikkaalta.

Ei tarvitse lähteä kauas kotiportailta: pihamaalla ja kaupungissakin tupsahtaa orava silmien eteen, voi seurata lintujen uurastusta niiden ruokkiessa poikasiaan tai kuulla iltahämärissä lehtokurpan lentoäänen sen lentäessä reviirinsä reunoilla. Katujen koloista ja asfaltin halkeamista työntyy esiin monia kasvilajeja.

Lintujen pesät tarvitsevat rauhaa

Kesäluonnon äänimaailma on vertaansa vailla. Kaikkialla soi, kun lintujen määrä yhtäkkiä moninkertaistuu muuttolintujen palattua kotimaisemiinsa. Metsistä kantautuu peipon ponteva säe ja mustarastaan haikea huilu. Lokit kaklattavat vesillä, ja soilla liro sättii satunnaista ohikulkijaa.

Kesään kuuluu myös toisenlaisia ääniä. Itikat ja muut pikkuelävät inisevät, pörisevät ja surisevat ohi lentäessään. Etenkin ininä tulee tutuksi kesän mittaan.

Linnuille kesäkuu on kiireistä pesintäaikaa. Emot saalistavat ruokaa poikasille, jotka odottavat kidat ammollaan. Hyönteissyöjät tuovat poikasille ruokaa satoja kertoja päivässä, parhaimmillaan kerran minuutissa. Siemensyöjillä on rauhallisempi tahti, sillä ne pystyvät tuomaan enemmän syötävää kerralla.

On lajeja, joiden poikasia ruokkivat vain naaraat, ja lajeja, joiden poikaset saavat ravintoa sekä naaraalta että koiraalta. Petolinnuille on tyypillistä, että vain koiras saalistaa perheelle. Sääksen on kalastettava sata kiloa kalaa kesässä pitääkseen perheen ruuassa. Jos naaras menehtyy, koiras ei osaa paloitella saalista poikasilleen.

Havumetsien viirupöllö pesii mieluiten pitkissä, savupiippumaisissa keloissa. Se ei liiemmin sisusta pesäkoloaan, vaan tyytyy siihen, mitä pesän seinistä raaputtamalla irti lähtee. Viirupöllö pesii yhä yleisemmin pöntössä kolojen vähenemisen vuoksi.

Pöllöemo kantaa poikaselle pääasiassa pikkunisäkkäitä, joskus myös pikkulintuja, jäniksen tai oravan. Poikasaikana pöllö saalistaa myös päivällä. Kasvava nuori tarvitsee runsaasti ravintoa.

Viirupöllö on äärettömän tarkka pesästään. Se puolustaa poikasiaan ihmistä pelkäämättä ja hyökkää häiritsijän kimppuun tavoitellen kunnioitettavan kokoisilla, terävillä kynsillään päätä. Pesää on todella syytä kiertää kaukaa.

Huolehtiminen ei lopu poikasten pesästälähtöön. Varpuslintuemot ruokkivat ja pitävät silmällä poikasiaan viikosta kahteen, petolinnut ja pöllöt viikkotolkulla. Niiden on opetettava poikasilleen saalistustaidot, ja se ei käy käden käänteessä.

Juuri ennen poikasten pesästälähtöä emot kiihdyttävät ruokintatahtia. Poikasten on oltava mahdollisimman pulskia lähtiessään pesästä, sillä niiden ruuanlöytämiskyky ei ole vielä järin hyvä. Vaikka emot ruokkivat poikasiaan pesän jättämisen jälkeenkin, näiden paino putoaa ensimmäisten päivien aikana.

Pesät on syytä jättää rauhaan, sillä monet linnut hylkäävät herkästi varsinkin muninta- ja haudontavaiheessa olevan pesän.

Havupuut tuottavat valtavasti siitepölyä

Kesän värikkäin ilme löytyy niityiltä ja kedoilta. Kukkien teriöt houkuttelevat perhosia monin värein ja vivahtein, jotka ovat kehittyneet juuri tätä tarkoitusta varten, hyönteisiä houkuttelemaan.

Auringon eloisiksi lämmittämät perhoset lepattavat ja liitävät kukille, avaavat imutorvensa siistiltä rullalta ja imevät makean meden kuin pillillä. Meden energialla ne jaksavat taas lentää vilkkaasti, kisailla keskenään ja rakentaa omia parisuhteitaan.

Eniten päiväperhosia lentää heinäkuussa, mutta alkukesän niityllä tapaa ainakin lanttuperhosia ja viimeisiä sitruunaperhosia ja suruvaippoja. Myös suurharvinaisuus tummaverkkoperhonen, Tampereen nimikkoperhonen, lentää kesäkuussa.

Metsäkurjenpolvelle laskeutuu keltamusta kovakuoriainen. Tukevarakenteinen juomujäärä kömpii sisälle kukkaan ja alkaa ahmia siitepölyä. Sen toukat elävät metsäkurjenpolven juurissa, aikuisia näkee metsäkurjenpolven kukilla.

Metsäkurjenpolvi

Kasveilla on lyhyt aika kasvaa, kukkia ja kypsyttää siemenet. Kielo tuoksuu metsässä, metsätähti tuikkii metsänlaidassa. Rantojen kurjenmiekka on varsin eksoottinen ilmestys suurine, keltaisine kukkineen. Suopursu hohtaa valkoista ja levittää huumaavaa, soille kuuluvaa tuoksua.

Kuusi ja mänty kukkivat. Ne pölläyttelevät mahtavia määriä siitepölyä tuulen vietäväksi. Osa siitepölystä laskeutuu vesiin ja ajautuu paikoin paksuina, keltaisina lauttoina rannoille. Puut varmistavat jatkuvuuden valtaisalla siitepölytuotannolla.

Kaloillakin soidinmenoja

Illan tullen lämpö alkaa laskea. Hämärä laskeutuu maisemaan ja läntiselle taivaalle leviää pehmeä värihohde. Kalat tuikkivat vedenpintaan verkkaan laajenevia renkaita. Tuuli tuo sekoituksen meheviä tuoksuja vielä lämpimästä metsästä. Samalla se pitää sinnikkäät inisijät poissa iholta.

Tummuvalta taivaalta kuuluu kuin sammakon kurnutusta. Kohta yli lentää pyöreäsiipinen lintu, joka toistaa säettä ”orrt orrt orrt psit”. Se katoaa tummien puiden taakse ilmestyäkseen kohta uudelleen näkyviin. Kurpistamme kookkain, lehtokurppa kiertää reviirinsä rajoja soidinlennollaan. Parhaiten lehtokurpan soidinlennon havaitsee hämärissä auringonlaskun jälkeen.

Illan tummuus syvenee, mutta pimeää ei tule lainkaan. Yksityiskohdat hämärtyvät, ilman viiletessä alkaa nousta kevyttä sumua. Mäntykankaalta alkaa kantautua tempoltaan nouseva ja laskeva surina, kuin rukin hurina. Kehrääjä, ainoa hämärälintumme, laulaa yksitoikkoisesti huristen minuuttikaupalla.

Viisisenttinen, siniselkäinen ja punavatsainen koiraskolmipiikki ui rantavedessä. Se on rakentanut valtaamalleen reviirille vesikasvien osista pesän, jonne se houkuttelee naarasta. Värikäs kala ui lähelle naarasta ja sen silmätkin muuttuvat keväällä sinisiksi paremman vaikutuksen tekemiseksi.

Naaraan valloittaminen vaatii mutkikkaita soidinmenoja. Koiras ui aluksi edestakaisin poukkoillen siksak-uintia. Jos naaras katsoo koiraan varteenotettavaksi kosijaksi, se seuraa koirasta pesään ja laskee mätimunansa. Koiras seuraa perässä ja hedelmöittää mädin.

Yksi naaras laskee melko vähän munia, joten yritteliäs koiras houkuttelee pesään useita naaraita laskemaan mätinsä. Koiras jää huolehtimaan mätimunista. Se karkottaa viholliset ja huolehtii mätimunien hapensaannista. Se kaitsee poikasia vielä muutaman päivän kuoriutumisen jälkeenkin. Liian kauas harhautuneet poikaset koiras tuo takaisin turvaan. Se imaisee poikasen suuhunsa ja siirtää sen pesän turvaan muiden joukkoon.

Poikanen ei aluksi syö mitään, vaan se elää ruskuaispussinsa ravinnon turvin. Kun ravinto on kulunut loppuun, koiras ajaa poikaset pois etsimään itse ravintoa.

Julkaistu: 22.6.2018