Apu

On se ilmoja pidellyt, Lea Saukkonen!



On se ilmoja pidellyt, Lea Saukkonen!

Ilmoista on kiva jutustella, mutta tositietoa säästä ja sen vaikutuksista syntyy vain tieteellisen tutkimuksen tuloksena. Näin sanoo takavuosien tv-kasvo meteorologi Lea Saukkonen.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Petri Mulari

Kauas pilvet karkaavat. Toiset taas tulevat kohti. Mutta yksikään niistä ei usko minkään valtakunnan tai ideologian rajoja.

Luonto tekee kuten tahtoo, vaikka se toki reagoi ihmisen määrättyihin ratkaisuihin. 

Meteorologi, kehittämispäällikkö Lea Saukkonen näyttää Ilmatieteen laitoksen toimitalon aulassa Helsingin Kumpulassa neljää suurta näyttöruutua, joilla vilistää taukoamatta informaatiota Suomen tämän hetken säästä ja lähipäivien ennusteesta.

– Todellinen tieto säästä asuu tässä laitoksessa, Saukkonen sanoo.

Mutta markkinatalouden tuulet puhaltavat tälläkin tundralla. Sään ennustaminen on kilpailtu tuote.

– Meillä Ilmatieteen laitoksella todennettu tutkimustieto on toimintamme perusta.

– Netissä tarjotaan säätietoja pilvin pimein. Mutta jos ei ole varma lähteiden luotettavuudesta, tietoon kannattaa suhtautua hyvin kriittisesti, Saukkonen muistuttaa.

Esimerkkinä hän kertoo, kuinka oikean meteorologin tunnistaa väärästä.

– Jos kuulette puhuttavan sade- tai kuurorintamasta, niitä ei ole olemassakaan. Lämmin, kylmä sekä sää- ja okluusiorintamat sen sijaan ovat olemassa olevia ilmiöitä ja kuuluvat meteorologiseen sanastoon.  

– Suomessa saattaa myös esiintyä myrskypyörteitä, muttei ikinä pyörremyrskyjä.

Virallisissa tiedotteissa ilmaukset ovat täsmällisen tarkat.

– Asiakkaamme arvostavat ennusteen ja tiedon luotettavuutta. 

Saukkonen kertoo, kuinka sääennusteet ovat yhä merkittävämmässä roolissa myös turvallisuusalaan liittyvässä toiminnassa.

Miten erottaa oikea ja valemeteorologi? – Esimerkiksi jos kuulette puhuttavan sade- tai kuurorintamasta, niitä ei ole olemassakaan.

Mutta kukin meistä ruohonjuuritasolla on sään ehdoton asiantuntija. Olihan esimerkiksi äsken päättynyt kesä kalsean kylmä ja surullisen sateinen.

– Todellisuudessa kesäkuu oli vain reilun asteen keskimääräistä viileämpi, ja samanlaisia kesiä on viimeksi ollut 2014 ja 2003, Saukkonen avaa tutkimustietoa.

Heinäkuu tosin oli kaksi astetta tavanomaista viileämpi, ja vastaava suvi sattui viimeksi vuodelle 1996. Mutta elokuussa Suomi nautti peräti 15 hellepäivästä, ja kuukausi oli myös etelässä tilastollisesti erityinen: harvinaisen kuiva.

– Kaiken kaikkiaan kesä 2015 oli tavanomaista hieman viileämpi, mutta ei mitenkään erityisen poikkeuksellinen.

Meteorologi Saukkosen analyysi panee vakavaksi, mutta jättää meille marisijoille sentään oikeuden nurista vuosituhannen koleimmista Jussin-päivistä.

Saukkonen innostaa jatkamaan säistä.

– Usein kesällä pohdinnan kohteena ovat toisilleen hyvin läheiset pyykinkuivaussää tai maalaussää. Molemmissa ilmamassa on kuiva, mutta maalaussäällä ei saisi tuulla.

– Kansan sanonnat ovat voineet syntyä havainnoista, joissa huomataan joidenkin säätilanteiden keskinäinen riippuvuus, Saukkonen sanoo.   

Sää pysyy aina vain pätevänä juttuaiheena. Se on myös huvia, ja ääri-ilmiöt täky kissankorkuisiin otsikoihin: Hyperhelle tulee! Paukkupakkaset uhkaavat!

Uskomme yhä myös kansanennustajiin, jotka näkevät säät etanoista, sammakoista, jäniksen jäljistä, pihlajanmarjoista ja allakoista.

– Kansan sanonnat ovat voineet syntyä havainnoista, joissa huomataan joidenkin säätilanteiden keskinäinen riippuvuus. Esimerkkinä vaikkapa lausahdus tyyliin ”Kun Mattina sataa, niin Liisana paistaa”. Jotta tällainen huomataan, sen on tapahduttava monena vuotena peräkkäin. 

– Mikään ei kuitenkaan takaa, että tilanne olisi pysyvä; ehkä jatkossa niin tapahtuu joskus ja joskus ei. Valetrendeiksi kutsuttavia toistuvuuksia on säässä paljon, mutta niihin ei ole luottamista.

Saukkonen kertoo, että luonnonkasvi ei kerro tulevan talven säästä vaan ainoastaan omista kasvuolosuhteistaan.

– Ja kun pääskynen lentää korkealla, se kertoo vain, että sen ruuaksi pyydystämät hyönteiset ovat sillä hetkellä korkealla niille sopivan kosteissa oloissa.

Entä oman pihapiirin etana, kun sille lausuu ”etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta”. Kun se näyttää sarvensa, seuraavana päivänä saattaa todella paistaa. Mistä eläin on sen voinut tietää?

Lea Saukkosen Tykästyminen meteorologiaan juontuu 1970-luvun loppupuolelta. Kun Saukkonen aloitti opiskelut yliopistossa, hän harkitsi pääaineekseen ensin tähtitiedettä. Hän tunsi Auringon ja Kuun sekä muutaman isomman kuvion – Otavan ja Orionin – ja arveli haluavansa lisätietoa taivaalta.

– Nopeasti päättelin, että nainen ei saisi Suomessa kovin helposti töitä pääaineenaan tähtitiede, ja se jäi siksi sivuaineeksi.

Vuonna 1982 Saukkonen tuli Ilmatieteen laitokselle harjoittelijaksi. Hän jatkoi opiskelua vielä työn ohessa ja on yhä sillä tiellä, tyytyväisenä.

Kymmenvuotiseksi venähtänyt rupeama MTV3:n säänennustajana ja ruutukasvona alkoi hieman yllättäen.

– Minulta kysyttiin, kiinnostaisiko ja vastasin, että mikä ettei. Minusta oli silloin ja on yhä kiva kertoa ihmisille säästä.

Ehtihän se jo ilmoja pidellä, kun Saukkonen vuodesta toiseen ilmestyi ruutuun. Sitten vain tuli hetki, jolloin siltä estradilta ei enää ollut kiinnostavia näkymiä.

– MTV3 uudistui, ja yhteistyökumppani vaihtui. Jos olisin halunnut jatkaa ruudussa, olisi pitänyt jättää Ilmatieteen laitos.

Saukkonen ei tarvinnut miettimisaikaa.

Lea Saukkosen mukaan säästä puhutaan paljon pötyä.

Säästä puheen ollen, sääennusteiden ohessa Ilmatieteen laitoksella valmistuu yhteiskunnan kustantamia tiedotuksia. Metsäaiheisiin keskittyvän Avun numerossa on hyvä keskustella vaikka sellaisesta asiasta kuin metsäpalovaroitukset.

– Niiden teko on 24/7-toimintaa ja perustuu todennettuun tutkimustietoon. Tärkeitä yksityiskohtia ovat metsän vedenläpäisykyky, maapohja, sademäärät ja haihdunta.

Mäntymetsä on perustaltaan kuivempi, lehtometsään taas liittyy tietty kosteus. Ilmastonmuutoksella on todistettu olevan vaikutus metsien kasvuun ja myös metsätuhoihin.

Ilmaston lämpenemisen myötä metsän kasvu kiihtyy Suomessakin, mutta samalla kasvunopeudesta riippuva puuaineksen laatu saattaa heiketä.

– Kun nyt istutat 60 vuoden päästä korjattavan puun, pitäisi osata ennakoida sen aikana tapahtuva ilmastonmuutos. Silloin puu voisi viihtyä ja varttua parhaalla mahdollisella tavalla.

Lämpenemisessä vaanivat monet vaarat. Tuhohyönteiset etenevät etelästä Suomeen ilmastomme lämpenemisen myötä.

– Jos lumi on talvella märkää, se rikkoo puita. Jos taas lunta ei ole lainkaan, se ei myöskään suojaa metsää. Tuulisena talvena puun pelastaa routa, johon se voi ankkuroitua, Saukkonen kuvaa.

– Alustavan tutkimustiedon mukaan koko Euroopan tasolla syysmyrskyt eivät ole enää niin pahoja kuin ennen. Sen sijaan talvimyrskyt ovat lisääntyneet ja voimistuneet.

Saukkonen muistuttaa, että viimeisen 60 vuoden aikana Euroopan puusto on kaksinkertaistunut. Suuri syy siihen on toisen maailmansodan jälkeiset hoitotoimenpiteet.

Huolehtiminen metsästä monipuolisesti on Saukkosen mukaan tärkeää. Monista syistä.

– Vaurioituneet puut pitää poistaa, ettei ötököille jää paikkoja, paitsi että joku puu on taas jätettävä niille ötököille sijaksi... ●

Teksti Hannu Koskela, kuvat Petri Mulari

Julkaistu: 25.9.2015