Eeva

Satu Taiveaho: "Kaipasin rinnalleni puolisoa, joka on vahvasti läsnä minun ja lasten arjessa"

Satu Taiveaho: "Kaipasin rinnalleni puolisoa, joka on vahvasti läsnä minun ja lasten arjessa"
Entinen kansanedustaja, johtava sosiaalityöntekijä Satu Taiveaho-Virtanen meni neljä kuukautta sitten naimisiin uuden puolisonsa Ville Virtasen kanssa. Muutos on tuonut rauhaa, turvaa ja onnea.
Julkaistu: 29.12.2020

Tähän kuvioon minä sovin. Voimakas tunne valtasi Satu Taiveaho-Virtasen, 44, mielen pian sen jälkeen, kun hän oli tavannut haminalaisen Ville Virtasen, 43, syksyllä 2019. Rakennusalan yrittäjä ja neljän lapsen isä Ville oli juuri sellainen kumppani, jonka Satu oli toivonut kohtaavansa: sosiaalinen, hauska, hyvällä tavalla tavallinen ja ennen kaikkea lapsirakas.

Heitä yhdistivät SDP:n jäsenyys ja samanlaiset arvot. Perhe ja lapset ovat etusijalla kaikessa, ja työ tulee aina kakkosena.

”Tiesin heti, että hänen kanssaan minun on helppo olla”, Satu kertoo.

Suhde alkoi, kun Ville uskaltautui laittamaan julkisuudesta tutulle naiselle viestin. Siinä hän pyyteli puolitosissaan Satua kanssaan Syötteelle hiihtämään.

Vaikka Satu ei sitä muista, mies oli lähestynyt häntä viestillä ensimmäisen kerran jo muutamaa kuukautta aiemmin ja ehdottanut tapaamista. Silloin Satu oli ilmoittanut kohteliaasti, ettei lapsiperheen kiireiden vuoksi ehdi. Myöhemmin Ville on näyttänyt Sadulle viestit ja tämän muistamattomuus ja asiallinen vastaus on huvittanut molempia.

Mutta toisella yrittämällä tilanne oli toinen ja Ville sai hiihtoreissukutsuunsa vastauksen: Varo vain, saatan lähteäkin.

Ensitapaamisen jälkeen Satu soitti parhaille ystävilleen ja sanoi: Nyt on kohdalle osunut hyvä mies.

”Olen sitoutuva luonne. Kun elämään löytyy sopiva ihminen, en aikaile. En ole koskaan nauttinut sinkkuelämästä. Yksin eläessäni olen kaivannut arkea toisen kanssa.”

Satu Taiveaho-Virtanen muutti viime kesänä Riihimäeltä Haminaan uuden puolisonsa Ville Virtasen luokse. Elokuussa juhlittiin häitä.

Pian seurustelun alettua, kesken työpäivän Sadun älypuhelimen ruudulle ilmestyi valokuva käsivarresta, johon oli tatuoitu hänen koko nimensä: Satu Kirsikka.

”Villen ottama tatuointi oli voimakas merkki siitä, että hän on kanssani tosissaan ja valmis sitoutumaan. Teko oli mielettömän ihana ja kaunis, vaikka se tulikin minulle yllätyksenä.”

Eikä Sadunkaan ajatuksissa ollut epäselvyyttä. Hän tiesi nopeasti haluavansa jakaa elämänsä juuri tämän miehen kanssa, vaikka uuden suhteen aloittaminen aluksi jännitti.

”Heittäytyminen pelotti minua. Olin varovainen tavatessani uusia ihmisiä ja selvitin jokaisen treffikumppanini taustat. Villenkin googletin perinpohjaisesti. Onneksi löysin tarpeeksi tietoa ­päätelläkseni, ettei hän ole paha ihminen.”

Ville on ollut Haminassa kaupungin­valtuutettuna useiden vuosien ajan. Sadulle se oli merkki samanlaisesta arvomaailmasta. Siitä, että heikoimmassa asemassa olevien oikeuksia puolustetaan.

Avioliitto tuo turvaa

Ville kosi Satua muutama kuukausi ensitreffien jälkeen. Häitä juhlittiin Haminan saaristossa maanantaina 24. elokuuta 2020 – Sadun vanhemmat olivat menneet naimisiin samana päivänä 57 vuotta aiemmin.

Parin oli tarkoitus mennä naimisiin ­Villen suvun omistaman kesämökin kallioilla, mutta myrskyinen sää vesitti suunnitelmat. Vihkiseremonia siirrettiin hääjuhlaa varten vuokratun vanhan purjeveneen kannelle.

Sään selkiytyessä laiva kuljetti hääparin ja heidän lähimmät sukulaisensa Haminan saaristoon. Pariskunta aikoo järjestää ystävilleen erillisen ison hääjuhlan, kun koronapandemia on hellittänyt.

Häämatkalla pari kävi etukäteen Norjan Lofooteilla. Satu oli haaveillut kauan kuvankauniille saarille pääsemisestä ja reissu lunasti odotukset, vaikka sen aikana romantiikka ei aina huipussaan ollutkaan.

Kumpikin sai valita joka toinen yö haluamansa nukkumapaikan. Villen vuoroilla pari nukkui farmariautossa tai teltassa, Sadun valinta osui hotelleihin.

”Uimme jäämeressä, nukuimme ummehtuneen auton takatilassa, taistelimme hyttysiä vastaan ja nautimme hienoista maisemista. Matka oli ikimuistoinen.”

Satu ja lapset muuttivat Haminaan

Satu on kokenut lyhyessä ajassa monta muutosta. Hän ja entinen aviopuoliso, puolustusministeri Antti Kaikkonen, erosivat vuonna 2018, ja yhteinen koti Tuusulassa laitettiin myyntiin. Satu palasi kahden heille sijoitetun lapsen kanssa entiseen kotikaupunkiinsa Riihimäelle ollakseen lähellä vanhempiaan.

Viime vuoden keväällä Satu ja lapset muuttivat Haminaan. Villellä on rakennusalan yritys Kymenlaaksossa ja niin suuri omakotitalo, että sinne mahtuu hyvin koko uusperhe. Muutto tarkoitti lapsille uusia kaverisuhteita ja lähtöä tutuksi tulleesta ympäristöstä. Siksi Satu keskusteli asiasta heidän kanssaan ennen lopullista päätöstä.

”Mietin muutoksia ja tekemiäni ratkaisuja aina lasten kannalta; ovatko ne liian raskaita heille. On suuri loikka tulla uuteen kaupunkiin, josta ei tunne juuri ketään.”

Haminaan muutto on ollut silti hyvä päätös kaikkien kannalta. Lapset ovat kotiutuneet ja yhteydet Riihimäellä asuviin ystäviin ovat säilyneet.

”Nautin erityisesti meren läheisyydestä. Siitä huokuu jonkinlainen vapauden tunne.”

Isoin haikeus liittyy ­lähtöön iäkkäiden vanhempien läheltä. Sadun äiti Anita ja isä Esko asuvat Riihimäellä yhä samassa omakotitalossa, jossa hänkin vietti lapsuutensa.

”Olen yrittänyt ­houkutella heitä muuttamaan meidän lähellemme Haminaan, mutta toistaiseksi tuttu ympäristö tuntuu heistä turvallisimmalta. Toivon, että voin auttaa heitä saamaan hyvää hoitoa ja tukea sitten kun ikää tulee lisää ja he kaipaavat apua arjessaan.”

Uudenlainen arki uusperheenä

Ennen muuttoaan Satu työskenteli usean vuoden ajan toiminnanjohtajana Suvanto ry:ssä, joka edistää turvallista vanhuutta. Sitä ennen hän teki pitkän uran kansanedustajana.

Nykyisin Satu työskentelee Kymsoten eli Kymenlaakson sosiaali- ja ­terveyspalvelujen kuntayhtymän johtavana sosiaalityöntekijänä. Hän keskittyy virassaan maahanmuuttaja-, päihde- ja mielenterveystyöhön.

Silti hän kantaa edelleen huolta vanhustenhoidosta ja erityisesti kotihoidon laadusta. Sen parantaminen ja vanhusten oikeudet ovat hänelle sydämen asioita.

”Väestö ikääntyy ja samaan aikaan vanhustenhoito on surkeassa jamassa. Kodeissa asuu paljon toimintakyvyiltään heikkokuntoisia vanhuksia kotihoidon varassa eikä heidän turvallisuuttaan pystytä varmistamaan. Sen asian muuttamiseksi en lakkaa ponnistelemasta.”

Satu nauttii työstään sosiaalityöntekijöiden esimiehenä. Etenemishinkua hänellä ei juuri nyt ole. Työajat ovat selkeät, eivätkä ne ulotu vapaa-ajalle kuin poikkeustilanteissa.

”Rakennamme uudenlaista arkea uusperheenä ja tarvitsemme aikaa totutellaksemme toistemme tapoihin.”

Villen neljä lasta ovat suhtautuneet Satuun alusta asti niin kuin hän olisi kuulunut aina heidän elämäänsä: kiinnostuksella, innolla ja lämmöllä.

Villen alakouluikäinen nuorimmainen poika asuu isänsä ja Sadun luona vuoroviikoin. Yhteinen sävel löytyi välittömästi. Jo ensitapaamisella Satu ja poika ampuivat leikkipyssyillä ja tekivät kuperkeikkoja.

Villen kolme vanhinta lasta ovat aikuisia. Heistä nuorin muutti pois uusperheen yhteisestä kodista viime kesänä, vanhimmat ovat asuneet omillaan jo sitä pidempään.

”Oli ihanaa, kun kanssamme asui nuori aikuinen. Sain seurata läheltä sen ikäisten elämää kotibileineen kaikkineen. Hänen lähtönsä tuntui haikealta. Onneksi kaikki aikuiset lapset ovat elämässämme silti mukana. He ovat ihania ihmisiä.”

Satu Taiveaho oli kansanedustajana kahdeksan vuoden ajan. Nykyisin hän työskentelee johtavana sosiaalityöntekijänä ja nauttii elämänvaiheesta, jossa aikaa jää perheelle.

"Otan suojiini jokaisen lähelleni tulevan lapsen"

Äitipuolen rooli on Sadulle luonteva.

”Minun on hyvin helppoa luoda suhde lapsiin. Varmasti asiaan vaikuttaa sekin, että omat lapseni eivät ole biologisia jälkeläisiäni. Otan suojiini jokaisen lähelleni tulevan lapsen.”

Satu kertoo kantaneensa ­päävastuun sijaislapsistaan Antista erottuaan. Myös Ville on käynyt hiljattain ­sijaisperhekoulutuksen. Satu arvostaa sitä, että hänen aviopuolisonsa haluaa antaa aikaansa perheen pienimmille.

”Tuntuu valtavan hyvältä, että Ville on ottanut myös minun lapseni niin suurella rakkaudella vastaan. Hän kohtelee kaikkia lapsiamme tasa-arvoisesti ominaan. Olen kaivannut rinnalleni puolisoa, joka on vahvasti läsnä minun ja lasten arjessa.”

Kun liikkuvia osia ja lasten harrastuksia on paljon, uusperheen aikatauluttaminen tuo välillä haasteita. Sadun ja Villen perheessä selkeyttä on pyritty luomaan yhteisillä säännöillä.

Molemmilla vanhemmilla on kerran viikossa omat harrastusiltansa. Sadun päivä on tiistai, ja silloin hän käy pilateksessa sekä rvp-jumpassa eli reisi-, vatsa- ja pakara­treenissä. Kuntosalilla ja lenkillä pariskunta käy sopivan hetken tullen.

Elämä on opettanut, että aina rakkauskaan ei riitä

Ainakin kerran viikossa on koko perheen yhteinen ilta. Silloin käydään uima­hallissa, keilaamassa tai vietetään elokuvailtaa.

”Täydennämme toisiamme. Minä tykkään touhottaa, hölmöillä lapsellisesti ja istua lattialla pelaamassa lasten kanssa lauta­pelejä. Ville veistelee kaarnalaivoja ja vie lapsia onkimaan sekä urheilemaan.”

Tärkeintä on läsnäolo. Joka viikko Satu ja Ville yrittävät löytää hetken vain heille ­kahdelle. Se voi tarkoittaa yhteistä pitkää kävelylenkkiä, vaellusta luonnossa tai lounas­treffejä. Joskus pikainen piipahdus pyykinpesuaineostoksilla marketissakin on ajanut asian.

”Yhteisen hetken ei tarvitse olla pitkä irtiotto, vaan joskus myös ihan pieni tuokio kahdestaan tekee valtavan hyvää. Tärkeintä on, että kaiken arjen hektisyyden keskellä keskitymme välillä vain toisiimme.”

Avioliitto on Sadun kolmas. Nuorena hän kuvitteli, että tosirakkaus kantaa kaikkien murheiden yli. Sittemmin hän on ymmärtänyt, että aina rakkauskaan ei riitä.

”Avioliittoni ovat olleet erilaisia. Nuorena solmin intohimoisen rakkausliiton. Antin kanssa suhteemme alkoi ystävyydestä ja päättyi samaan pisteeseen. Nykyisessä avioliitossani on suurta rakkautta, into­himoa ja syvää ystävyyttä.”

Jokainen liitto on ollut juuri siinä elämäntilanteessa se oikea.

”En kadu mitään. Olen kiitollinen, että olen saanut hyviä miehiä elämääni.”

Villen kanssa Satu halusi naimisiin, koska se viestii heille itselleen ja muulle maailmalle, että me olemme me.

”Naimisiinmeno on meille lupaus pysyä toistemme rinnalla. Se tuo turvaa koko perheellemme ja kertoo myös lapsille sen, että teemme kaikkemme onnistuaksemme tässä ja olemme sitoutuneet elämään perheenä.”

”En kadu mitään. Olen kiitollinen, että olen saanut hyviä miehiä elämääni”, Satu Taiveaho sanoo.

"Olen nykyisin leppoisampi ja rennompi kuin aiemmin"

Nuorempana Satu tunsi ­olevansa parisuhteissa dominoivampi osapuoli; se, joka halusi pitää kaikki langat käsissään ja tehdä päätöksiä. Enää hän ei jaksa nipottaa pienistä asioista, kuten ­arkiaskareista. Eikä hänelle ole väliä, mitä milloinkin syödään.

”Tärkeissä tilanteissa sanon mielipiteeni, mutta en asioissa, joilla ei ole isossa mittakaavassa oikeasti merkitystä. Olen nykyisin leppoisampi ja rennompi kuin aiemmin ja huomioin enemmän puolisoani.”

Satu ajattelee, että jokaisesta isosta elämänmuutoksesta seuraa aina jotain hyvää ja arvokkaita oppeja. Siksi hän on päätöksiä tehdessään halunnut elää rohkeasti oman­näköistä elämää.

”Luotan intuitiooni ja yritän seurata sitä rohkeasti. Olen kuunnellut sydämeni ääntä tehdessäni isoja ratkaisuja.”

Vaakakupissa painaa vastuullisuus. Sadun tekemät päätökset koskevat myös lapsia.

”En valinnut puolisoa vain itselleni vaan ihmisen, joka sopii tähän elämäntilanteeseen. Olen onnekas, että löysin sellaisen.”

Ville on myös erityisen mieluisa vävy Sadun vanhemmille. Sadun Esko-isällä on ollut tapana vitsailla, että putkimies olisi puolisona kätevä.

”Rakennusalan ammattilaisena Ville osuu tarpeeksi lähelle. Vaikka valitsen elämänkumppanini itse, sillä on merkitystä, että vanhempani pitävät hänestä.”

Ihanimmat hetket Sadun arjessa ovat yksinkertaisia. Kun etuhampaaton pieni poika moiskauttaa poskelle märän suukon ja kertoo rakastavansa. Tai kun hän saa tytöltä kesken työpäivän tekstiviestin täynnä sydämiä pursuavia hymiöitä. Tai kun pienet kädet kietoutuvat ympärille, rutistavat lujaa ja koko kehoa värisyttää hyvän olon tunne.

Vuosia lapsettomuudesta kärsinyt Satu ei enää elättele voimakasta haavetta raskaudesta. Sijaisäitiys on tehnyt hänet onnelliseksi ja kiitolliseksi.

”Varmasti jossain syvällä sydämessäni ja sielussani kytee joka kuukausi pieni toive omasta biologisesta lapsesta, vaikka tiedostan, ettei se ikäni vuoksi ole enää kovin realistista.”

”Varmasti jossain syvällä sydämessäni kytee joka kuukausi pieni toive omasta biologisesta lapsesta.”

Satu tietää, ettei lapsen tarvitse olla omaa lihaa ja verta, jotta häntä kohtaan voi tuntea syvää äidin rakkautta.

”Olen jo varovaisesti vihjaillut Villen aikuisille lapsille, että olisin hyvin innokas heittäytymään mummiksi. Hemmottelisin mielelläni vauvoja isoäidin ominaisuudessa.”

Parasta Sadun elämässä on se, että asiat ovat hyvin juuri nyt. Tällä hetkellä hän taitaa olla onnellisempi kuin koskaan ­aiemmin.

”Minulla ei ole enää suuria unelmia, joiden toteutumisesta haaveilen, koska olen saanut niin paljon. Ehkä se tuo minulle jonkinlaista rauhaa ja turvaa. Olen löytänyt elämääni rakkauden ja tasapainon.”

Satu Taiveaho-Virtasen haastattelu on julkaistu 30.12.2020 ilmestyneessä tammikuun Eevassa 1/2021.

Tämä artikkeli on julkaistu 29.12.2020 ja sitä on päivitetty 19.7.2021 kello 09:30.

5 kommenttia