Apu

Sato ja kato

Sato ja kato

Kylmä ja sateinen kesä avaa harrastelijaviljelijän silmiä maanviljelyn epävarmuudelle.
Teksti Marja Aarnipuro
Mainos

Ruusupavut jäivät tänä kesänä kitukasvuisiksi. Edellisvuonna ne kurottelivat taivaisiin ja kukkivat kauniisti. Köynnöksiä varten hankkimani kaariportti seisoo nyt alastomana kasvimaan laidalla. Mustaherukkapensaista vain yksi tuotti mainittavan sadon. Nyt jännitän, miten kesäkurpitsat kestävät elokuun kylmiä öitä. Viime vuonna niistä oli mukavaa ylituotantoa.

Kylmä ja sateinen kesä avaa harrastelijaviljelijän silmiä maanviljelyn epävarmuudelle. Jos luonto ei suo antejaan, ihminen on voimaton.

Pohjois-Pohjanmaan kesätulvat ovat aiheuttamassa alueen viljelijöille miljoonien satovahingot. Katokor­vaukset on toki keksitty, mutta sadon menettämisen täytyy olla viljelijälle suuri pettymys. Työn tulos valuu hukkaan. Sellaista ei kukaan toivo.

EU on pienentämässä kansallista maatalouden tukea. Myös hallitus suunnittelee tukien karsimista ensi vuonna osana säästökuuria. Lannoitteiden ja rehujen hinnat nousevat kovaa vauhtia maailmanmarkkinoilla.

Kymmenessä vuodessa Suomen lypsykarja on vähentynyt puoleen. Lehmät laiduntavat enää lähinnä Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Ennusteiden mukaan Suomi saattaa kärsiä tulevaisuudessa jopa maitopulasta.

Yhä useampi meistä haluaa syödä puhdasta, lähellä tuotettua ja mieluiten luonnonmukaisesti kasvatettua ruokaa. Jonkun pitää tuottaa se. Toivotaan, että maalla riittää jatkossakin yritteliäisyyttä, ja että maajussille löytyy myös morsian. Tai sulhanen.

Julkaistu: 14.8.2012