Apu

Sari Havas: En mieti, miten selviän seuraavan kuukauden


Helsinkiläinen näyttelijä ja vuorovaikutuskouluttaja Sari Havas, 57, elää viikko kerrallaan.
Kuvat Antti Vettenranta

Minua raivostuttaa, kun maailmasta on tullut sellainen, että valehtelemisella ­pärjää. Sitä opettavat kansainvälisestikin merkittävissä asemissa olevat johtajat. ­Se asia on muuttunut isosti lapsuusajoistani. Informaatiotulva lisää turvattomuutta, kun joudumme ottamaan vastaan koko maailman asiat: katastrofit, murhat ja sodat.

Sielunmaisemani on Nizzan lähellä vuorten rinteillä pienessä Vencen keskiaikaisessa kaupungissa. Minulla on siellä asunto. Joka aamu vuoret muuttuvat punaisiksi auringon noustessa. Alapuolella näkyy Antibesin majakka ja turkoosi Välimeri.

Se turkoosi! Rakastan sitä, ostin jopa ­turkooseja mattoja kotona Suomessa. ­Värit antavat voimaa. Silti ei ole ollut ­yhtään reissua, jolla ei olisi ollut jotakin probleemaa, jota on kuumeisesti selvitetty. Ranskassa byrokratia on paljon han­kalampaa kuin Suomessa.

Mottoni on, että kyllä tästä selvitään. ­Pitää vain muistaa hengittää. Ensi-illan ­l­ähestyessä joudun usein ottamaan ­hengitysharjoitukset käyttöön. Kun ­keskityn hengittämiseen, se tuo minut ­tähän hetkeen.

Hyacinth Bucket on karmea tyyppi, täysin häpeämätön. Hän käskyttää kaikkia ja ­haluaisi kuulua ylempään yhteiskuntaluokkaan. Tässä Pokka pitää -tv-sarjan päähenkilössä on myös asennetta, josta me kiltit tytöt ja naiset voimme ottaa opiksi.

Hyacinth pitää itseään ihanana ja uskoo omiin ajatuksiinsa. Harjoittelen nyt Hyacinthin roolia, joka minulla on kesäkuussa Porin Kirjurinluodolla.

Opiskelin Teatterikorkeakoulussa Jouko Turkan aikana. Hyvää oli se, ettei päästetty helpolla. Se oli myös alistavaa – minkäänlaista vuoropuhelua ei harrastettu. Turkka alisti myös miehiä, joskin miesten oli vaikeampi myöntää sitä. Minulle ei tapahtunut mitään hirveää, mutta monille tapahtui, eikä se ole hyväksyttävää.

Stella Polaris -improvisaatioteatterissa opin todellista läsnäoloa ja vuorovaiku­tusta. Uskalsin sanoa mielipiteitäni ja pitää puoliani. Jos minulla oli jokin ajatus, sain mennä sitä kohti. Näitä asioita opetan nyt, kun käyn kouluttamassa yrityksissä ja oppilaitoksissa. Meissä kaikissa on energiaa, jota voimme tarjota toisillemme.

Freelancerina työtä on joskus liian paljon ja joskus liian vähän. Se voi aiheuttaa sydämentykytystä. Yritän katsoa vain yhtä viikkoa kerrallaan, ja vasta viikon loppupuolella vilkaisen allakasta seuraavaa viikkoa. En mieti, miten selviän seuraavan kuukauden. Siinä on jotakin samaa kuin näytelmän opettelemisessa. Aluksi tuntuu, ettei voi oppia tällaista määrää tekstiä, mutta pieninä palasina sen oppii.

Epäluottamus tuhoaa rakkauden parisuhteessa ja vie toista aina kauemmas. Siihen väliin tulee jotain selittämätöntä, mistä ei voi puhua. Se on vaarallista. Hyvässä rakkaussuhteessa parasta on elämän jakamisen ihanuus ja se, että uudestaan ja uudestaan odottaa sitä toista ja haluaa kohdata hänet. Jos ei ole henkistä läheisyyttä, ei päästä fyysiseenkään läheisyyteen. Nykyisessä suhteessani rakkaus tuntuu niin helpolta, että ihmettelen, onko tämä totta. Rakkautta pitää vaalia.

Julkaistu: 17.5.2019