
Olen aina arvostanut työntekoa. Isoäitini tapasi sanoa, ettei ole miesten ja naisten töitä, on vain töitä, jotka on tehtävä. Opettajaäidiltäni olen perinyt rakkauden kirjoihin ja lukemiseen.
Kasvattisisareni Liisa oli kehitysvammainen. Lapsesta saakka Liisa oli minulle samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin, yhtä arvokas. Kerran koulukaverini kysyi, että etkö sinäkin olisi halunnut, että Liisa olisi terve. Mietin asiaa hetken ja vastasin ei, Liisa ei olisi silloin Liisa.
Lapsuudenperheeni ja oma perheeni ovat olleet iso voimavara. Perheessämme kaikki voivat olla sitä, mitä ovat. Kahden tyttäreni myötä olen omaksunut suurpiirteisyyttä. Olen järjestyksen ihminen, mutta kahden vilkkaan tytön kanssa asiat eivät aina suju, kuten itse haluaisin. Minulla on hyvä suhde tyttäriini, ja aviomieheni tuki on minulle tärkeä.
Usko on minulle Jumalan armon varassa vaeltamista ja sitä, miten pieni ihminen voi heittäytyä suuren Jumalan käsiin. Usko ei ole suorittamista Jumalan edessä, vaan hänen edessään ihminen voi olla vapaa. Usko on opettanut minulle, miten suuri Jumalan armo on. Usko ja rukous kantavat arjessa.
Urheilu on ennen muuta kasvattanut yhteisöllisyyteen. Olen myös saanut hyviä ystäviä, ja urheilun kautta olen voinut matkustaa sekä tutustua erilaisiin kulttuureihin. Urheilukoulun vetäjänä olen kokenut tärkeäksi, että nuoret saavat kokea liikunnan riemun.
Oma urheilulajini – kävely – on tarjonnut hienoja kokemuksia luonnossa pitkillä harjoituslenkeillä. Ne ovat kasvattaneet myös henkisesti. Yksi tärkeimmistä urheilun opeista on oppia häviämään. Tietysti urheilu on opettanut myös sen, mitä voittaminen vaatii.
Urheilun myötä opin kuuntelemaan kehoani ja sitä, että isoissa kisoissakin pystyy pitämään perustasonsa. Jo sen avulla voi saavuttaa paljon. Oma perustaso pätee muuallakin elämässä, esimerkiksi politiikassa. Politiikassa saattaa laatia aivan älyttömiä aikatauluja, joita ei voi pitää. Usein hyvän perustason ylläpitäminen riittää.
Politiikassa ollaan töissä 24/7, mutta siinäkin pätevät samat asiat kuin urheilussa. On kestettävä myös häviäminen ja kompromissit. Siihen ei kuitenkaan saa jäädä, vaan on mietittävä, miten päästä eteenpäin.
Kun en aikoinani ollut eduskunnassa, palasin hetkeksi Auria Oyj:n laskentapäälliköksi, kunnes minut valittiin kristillisdemokraattien puoluesihteeriksi.
Eduskunnassa olen oppinut sen, että tämä työ ei tekemällä lopu. Suuri sudenkuoppa piilee siinä, että työ- ja vapaa-aika sekoittuvat. Eduskunnassa on jatkuvasti satojen sivujen edestä lukemista. On keskityttävä olennaiseen. Itse olen yrittänyt pitää myös vapaata. Perheoloissa voin liikuskella rauhassa verkkarit jalassa.
Puheenjohtajana olen tiimipelaaja. Kannatan yhteisöllisyyttä, johon kuuluu laaja luottamusmiesorganisaatio. He tekevät arvokasta työtä palkatta. Koen tehtäväkseni kannustaa heitä työssään. He ovat puolueen kivijalka.
Teksti Juha Heiskanen, kuva Timo Pyykkö