Eeva

Santtu-Matias Rouvali ja Heini Lehto: "Nopeita päätöksiä tunteella"

Santtu-Matias Rouvali ja Heini Lehto: "Nopeita päätöksiä tunteella"

Kapellimestari Santtu-Matias Rouvalin ja pianisti Heini Lehdon liitossa moni asia saa alkunsa hetken mielijohteesta. Kaikki eivät pysy heidän vauhdissaan. Pari kertookin tempauksistaan usein muille vasta jälkikäteen, jotta välttyy saarnoilta.
Teksti Ninni Sandelius
Kuvat Ari Ijäs
Mainos

Koiranpentu ja nauravainen pieni poika juoksevat peräkanaa vehreällä pihalla ja kirmaavat vanhan talon kulman taakse. Santtu-Matias Rouvalin, 32, ja Heini Lehdon, 35, kotitilalla Nurmijärven Lepsämässä on usein säpinää.

”Taidamme tarvita vielä paimenkoirankin”, Heini sanoo ja lähtee katsomaan, minne kaverukset Oliver, 4, ja metsästysspanieli Toivo, 2, ennättivät.

Peltojen keskellä sijaitsevan pihapiirin halkoo pieni hiekkatie. Toisella puolella on vanha navetta ja tyhjä talo. Uudella puolella on maisemaan sopiva siniharmaa puutalo ja sen pihalla tynnyrisauna, paviljonki ja jykevä grilli. Pihassa on kaksi autoa ja vihreä traktori, Santun ylpeys.

Heini suunnittelee navetan päätyyn kanalaa, ehkä ensi kesäksi. Nyt navetta on Heinin hevosen talli.

Kohta se saa seurakseen kaksi kaveria. Cekin-hevosen Heini hankki ollessaan seitsemännellä kuulla raskaana. Heini ihastui pilkulliseen hevoseen ensinäkemältä.

”Santtu totesi, että jos hevonen on se, mitä eniten haluat, niin saat sen lapsen syntymälahjaksi. Cekin on paras hevonen, mikä minulla on ollut. Sen kanssa sujuu kaikki: temppu- ja kouluratsastus, esteet ja maasto.”

Juuri eilen Heini päätti, että ostaa kaksi hevosta lisää.

”Tätä hankintaa mietin sentään yön yli.”

Kahden taiteilijan kodissa päätöksiä tehdään nopeasti tunteen ja tarpeen mukaan.

”Suuntamme muuttuu sekunneissa. Siinä suhteessa me kaksi olemme samanlaisia”, Heini kuvailee.

Santtu on samaa mieltä.

”Tykkäämme ex tempore -jutuista. Muut harkitsevat, me haluamme toteuttaa suunnitelmat tässä ja nyt.”

Muutto maalle

Kun Santtu ja Heini tapasivat, he ottivat silloinkin rohkeasti askeleita kohti uutta.

Santtu ja Heini opiskelivat samaan aikaan Sibelius-Akatemiassa, Santtu kapellimestariksi ja Heini pianistiksi. He kohtasivat, kun Heinin veli, joka myös opiskeli samassa paikassa, tarvitsi apulaisia diplomityöhönsä. Heini soitti pianoa, ja Santtu johti orkesteria.

”Ilman Heinin veljeä emme varmasti olisi yhdessä”, Santtu sanoo.

Kun tuleva pariskunta alkoi juttusille, musiikista ei puhuttu. Santtu kertoi, että haluaisi muuttaa maalle. Samaa Heinikin oli miettinyt.

Ei kulunut kauan, kun he lähtivät yhdessä katsomaan vanhaa tilaa Lepsämän kylään. Peltojen keskellä, pienen joen varrella sijaitsevalla tontilla oli vanha navetta, 1920-luvulla rakennettu pikkutalo ja hieman peltojakin. Sisälle ei tullut vettä, käytössä olisi ulkovessa ja lämmitys piti hoitaa puilla. Paikka oli kuitenkin upea.

Heini ja Santtu tekivät kaupat. Kumpikaan ei kyseenalaistanut, onko talonosto järkevää, vaikka vasta oli tutustuttu. Kyllä arki pyykinpesuineen ja ruuanlaittoineen jotenkin onnistuisi.

”Maatila taisi sinetöidä sen, että olemme yhdessä. Jotenkin vain tiesimme, että tässä tämä on, se oikea”, Heini kertoo.

Musiikki on läsnä kodissa, mutta ei pääroolissa.

Uusi talo

Santtu on kotoisin Lahdesta, leikkinyt lapsena rannoilla ja metsissä ja viettänyt aikaa maalla isovanhempiensa kanssa. Heini taas on paljasjalkainen helsinkiläinen, muttei kivikaupungissa vaan omakotitalossa ja hevostalleilla kasvanut. Kummallekaan maaseutu ei ollut vieras ympäristö.

Ehkä askeettisiin oloihin oli myös helpompi asennoitua, kun vierellä oli kumppani, jonka kanssa aloittaa uusi elämänvaihe.

Pari alkoi suunnitella tontille omakotitaloa juuri parahiksi, kun Heini alkoi odottaa lasta. Talo valmistui lokakuussa ja Oliver saapui maailmaan joulukuussa 2013. Muutto moderniin taloon oli helpotus, mutta vuosi vanhassa mökissä ei kaduta.

”Se oli kivaa aikaa, vaikka loppuvaiheessa raskautta alkoi jo kyllästyttää. Vieläkin tieto siitä, että voin käydä suihkussa koska vain, ilahduttaa minua”, Heini sanoo.

”Sitä vuotta en vaihtaisi pois, oli se niin äärimmäinen kokemus”, Santtu jatkaa.

Nyt mökin komea leivinuuni ja toimivat kakluunit odottavat kärsivällisesti uusia suunnitelmia. Santun ja Heinin tapauksessa suunnitelmia toki on.

Jos vanhan talon tilalle rakennettaisiin uusi, tilasta voisi tulla kolmen sukupolven koti.

”Vanhempamme ovat kohta eläkeläisiä, ja ehkä he haluaisivat tulla tänne hoitamaan tilaa”, Santtu uumoilee.

Vanhaa taloa ei kannata myydä, koska silloin oma rauha olisi uhattuna.

”Emme voisi kulkea ja olla vapaasti, jos naapuriksi sattuisi sellainen, joka valittaa tontin rajoista tai eläimistä”, Heini sanoo.

”Nykyinen naapurimme auttaa meitä milloin missäkin. Meillä on nyt oikein hyvä yhdyskunta tässä, mitä sitä sotkemaan”, Santtu toteaa.

Nopea nousu huipulle

Lepsämän-pariskunta elää ruuhkavuosia. Santun nousu kansainväliselle huipulle on ollut nopeaa. Hän on johtanut maailmankuuluja orkestereita ja työskentelee nyt Tampere Filharmonia -orkesterin ylikapelli-mestarina kolmatta vuotta. Ensi vuonna hän aloittaa myös Ruotsin kansallisorkesterin, Göteborgin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina.

Orkesteri äänestää ylikapellimestarin vierailleiden kapellimestarien joukosta. Kutsu ylikapellimestariksi on siis kunnianosoitus hyvin tehdystä työstä.

”Olen todella iloinen siitä, että minuun luotetaan. Minulla on töiden suhteen levollinen olo. Ne istuvat perhekuvioon hyvin.”

Vakituisten töiden lisäksi Santtu kiertää maailmalla johtamassa orkestereita vierailevana kapellimestarina. Lähiaikoina Santtu matkustaa Los Angelesiin, Pariisiin ja Lontooseen. Heini kulkee usein seurana, nykyään Oliver mukanaan.

Perhe on myös viettänyt paljon aikaa yhdessä Tampereella. Tamperelaiset ovat ottaneet Santun omakseen. Onhan hänet valittu vuoden tamperelaiseksikin.

”Olen hirveästi tykännyt olla siellä. Kun jossain vaiheessa on lähdettävä, siitä tulee vaikeaa.”

Santun kaudella Tampere Filharmonian konsertit ovat saanet hyviä arvioita, ja uudet kävijät ovat löytäneet orkesterin. Santun asenne klassista musiikkia kohtaan on avarakatseinen ja rajoja rikkova. Hänen helposti lähestyttävä ja rento persoonansa kiinnostaa ihmisiä.

”On mahtavaa nähdä, kuinka työläiskaupungin väki kiinnostuu niin sanotusta eliittikulttuurista. Siitä huomaa, että musiikki kuuluu kaikille.”

Heini on ollut yli yksitoista vuotta töissä Helsingissä Käpylän musiikkiopistossa. Aiemmin hän opetti pianonsoittoa, nyt hän säestää ja ohjaa kamarimusiikkiyhtyeitä. Lisäksi hän on perustamansa kamarimusiikkifestivaali Kurun taiteellinen johtaja.

Musiikin lisäksi eläimet ovat Heinille tärkeitä. Hän opiskelee paraikaa eläintenkouluttajaksi. Alan vaihto ei kuitenkaan ole mielessä, uudet haasteet vain sopivat hänelle. Siinäkin suhteessa Heini ja Santtu muistuttavat toisiaan.

Santtu on etuoikeutetussa asemassa, koska hän voi valita, mitä tekee.

”Se on perhe-elämän kannalta ratkaisevaa: voin pitää vapaan viikon, kun tarve on. Se on ihanaa.”

Joskus Santtua kysytään keikalle tuuraamaan kapellimestaria.

”Joskus minua pyydetään johtamaan korkean tason bändejä, mutta olen ajatellut, että en hemmetti lähde. Nuorempana se olisi harmittanut, enää ei. Perhe ja vapaa-aika ovat meille niin tärkeitä.”

Työmatkat vievät paljon aikaa ja energiaa. Koti tarjoaa hengähdyspaikan. Kun Santtu kirjoittaa kalenteriinsa ”hunting” eli metsästys, lähipiiri tietää, että silloin maestro keskittyy rakkaaseen harrastukseensa.

Santtu rakastaa myös saunomista. Tynnyrisauna oli aikoinaan hankittava, sillä ilman saunaa Santtu ei olisi kyennyt olemaan. Nyt uudessa talossa on kiireisiä hetkiä varten sähkösauna, mutta mieluiten Santtu lämmittää tynnyriään.

”Savusaunasta haaveilen, mutta ensin pitäisi saada autotalli”, hän huokaa ja naurahtaa päälle.

Traktori on Santulle mieluisa ajokki.

Tasapainoilua kiireen kanssa

Santusta ja Heinistä keskeneräisyys ei ole ongelma, vaan normaali ja oikeastaan mukavakin olotila.

”Jos kaikki olisi valmista, ei kotona olisi kivaa. Kotona puuhailu rentouttaa ja on vastapainoa vaativalle työlle”, Santtu sanoo.

Sitä paitsi se on hyvä syy pyytää talkoisiin kavereita, joita kiireinen perhe harvoin ehtisi näkemään.

”On juhlapäivä, kun saamme vieraita.”

Toisinaan tekemistä on liikaa myös kotona.

”Tasapainoilemme kiireen kanssa koko ajan”, Santtu sanoo.

Heini myöntää välillä stressaantuvansa, kun tekemistä kasaantuu. Silloin tilanne rauhoitetaan hetkeksi.

”Hevoseni on juuri ollut kaksi kuukautta ylläpidossa, jotta saan hengähtää.”

”Siedämme stressiä melko hyvin. Aika paljon saa ärsyttää, että suuttuisin. Kun työkausina olen jatkuvasti paineen alaisena, vapaa-ajalla otan iisisti”, Santtu sanoo.

Toivo on napannut metsästyksessä käytettävän houkutuslinnun suuhunsa ja juoksee villisti ympäri pihaa. Oliver komentaa Toivoa tuomaan sen takaisin. Santtu ja Heini katselevat hymyillen kaverusten menoa. Oliverin syntymä ei mullistanut perheen elämää. Spontaanius on säilynyt, vaikka tekemistä on tullut lisää.

Heini on pariskunnan mukaan ollut toistaiseksi enemmän vastuussa perheen pyörittämisestä, Santun työn takia. Epätoivon hetkiä on ollut vain muutama.

”Satoi kaatamalla, ja hevonen oli juoksutettava. Pakkasin vauvan rintareppuun, vedin sadeviitan päälle ja juoksutin hevosen liinassa. Silloin mietin, että kylläpä olen itseni tilanteeseen ajanut”, Heini muistelee.

Santtu kuitenkin lisää, että kun Oliver hieman kasvaa, voi hän ottaa pojan harjoituksiin mukaan.

”Lapsi tulee leikkiessään kuunnelleeksi hyvää musaa.”

Pariskunta toivoo, että Oliver oppisi arvostamaan maaseutua ja luontoa. Oliver on päässyt jo isän kanssa puuhommiin ja äidin kanssa tallille.

”Oliverista huomaa, ettei hän pelkää eläimiä lainkaan. Hän on jo ratsastanutkin. Luonteva suhtautuminen eläimiin on tärkeä juttu”, Heini korostaa.

”Täällä pääsee ulos koska vain. Kaupungissa lasta pitää vahtia koko ajan, kun taas täällä voi antaa hieman siimaa”, Santtu lisää.

Tavallisia muusikonrenttuja

Luonnonarvojen lisäksi pariskuntaa yhdistää maanläheisyys. Menestyneen kapellimestarin elämässä voisi olla ripaus luksusta, mutta Heini ja Santtu eivät välitä sellaisesta.

”Haluamme olla tavallisia muusikonrenttuja. Emme tarvitse hienoja hotelleja ja ravintoloita. Me tykkäämme kebabista”, Santtu sanoo.

”Ja koska asumme maalla, liikumme luonnossa ja touhuamme eläinten kanssa, tuntuisi typerältä edes miettiä esimerkiksi merkkivaatteiden ostamista”, Heini jatkaa.

”Niin, ostamme mieluummin traktorin kauhan tai hevosen”, Santtu huudahtaa.

Musiikilla ei kahden muusikon kodissa ole suurta roolia.

”Minulla roikkuu eteisen kaapissa John Deeren haalari, ei frakki. En tykkäisi siitä, että seinillä olisi Sibeliuksen julisteita ja klassinen soisi stereoissa. Minulla on työhuoneessa partituurit ja olkkarissa on Heinin piano. Siinä on tarpeeksi.”

Lapsi saa tutustua musiikkiin oman päänsä mukaan.

”Oliver on kiinnostunut soittimista, vaikkemme ole erityisesti niitä hänelle esitelleet.”

Oliverin mielestä isän ei kuulu soittaa pianoa, koska se on äidin juttu. Kun Santtu istuu pianon ääreen, Oliver komentaa:

”Äiti soittaa.”

Yhteistyöllä se toimii

Heinin ja Santun elämäntapa vaatii yhteistyötä ja rentoa asennetta. Kahden taiteilijan liitto ei tarkoita välttämättä suurta draamaa.

”Onneksi kumpikaan meistä ei ole kiristelijä, jonka mielestä asiat pitäisi tehdä aina tietyllä tavalla”, Heini miettii.

Kun Heini innostui uusista hevosistaan, Santtu sanoi, että sen kun ostat, jos pärjäät.

”Emme mieti ikäviä seurauksia, koska uskomme, että asiat järjestyvät jotenkuten. Kaiken voi sitä paitsi peruuttaa – paitsi lapsen”, Heini virnistää.

Pariskunnalle onkin olennaista, että puoliso tukee eikä tyrmää, kun toinen tahtoo kokeilla uutta.

”Teemme niin kuin parhaalta tuntuu. Hyvin on onnistunut”, Santtu hymyilee.

Santun ja Heinin tapa elää herättää joskus ihmetystä. Muut ihmiset eivät aina pysy heidän vauhdissaan mukana.

”En edes viitsi kertoa vanhemmilleni tempauksistamme, ennen kuin ne ovat tapahtuneet. Muuten tulee saarna”, Heini sanoo.

Kiistaa parille syntyy pienistä asioista.

”Santtu on aika hajamielinen, eikä aina muista, mitä on sovittu.”

Esimerkiksi kerran, kun Heinillä oli konsertti, Santun olisi pitänyt hakea koira hoitoon ja tuoda Heinille auto. Santtu oli unohtunut saunomaan.

”Silloin minulla kiehahti”, Heini sanoo.

”Jos niin olisi tehnyt joku muu, olisin lähtenyt kävelemään. Mutta tiedän, ettei hän tee sitä kiusallaan, Santtu vain on sellainen.”

Santtu arvostaa Heinissä sitä, että hän saa olla oma itsensä.

”Saan siimaa omille toilailuilleni ja tehdä työtäni vapaasti.”

Heini arvostaa Santun joustavuutta. Kun kummallakin on tilaa, suhde toimii. Samalla alalla olemisesta on apua.

”Ei insinöörivaimo tajuaisi yhtään, mistä stressaannun. Muusikko on koko ajan aistiensa kanssa tekemisissä, mikä on välillä työlästä.”

Konsertin jälkeen Santulla saattaa mennä päivä pohtien, miten keikka meni.

”Olen oppinut ymmärtämään, että palautuminen vie hetken”, Heini kertoo.

Santtu ei ole ainoa, joka tarvitsee omaa aikaa.

”Kun Heinin pitää treenata, järjestää festivaalia tai lähteä talleille, ymmärrän sen täysin. Silloin minä olen Oliverin kanssa.”

Niin kuin nytkin. Heini vaihtaa kiireesti ratsastusvarusteet päälleen. Hän on tänä kesänä kokeillut hevosensa kanssa kouluratsastusta. Nyt pitäisi treenata kisoihin.

”Ruvetaan me Oliver syömään”, Santtu-Matias Rouvali kehottaa

Julkaistu: 12.7.2018