Eeva

Sani muistelee Aikakoneen hurjia vuosia: "Kaikki muu elämä jäi – ei ollut aikaa ystäville tai läheisille”

Sani muistelee Aikakoneen hurjia vuosia: "Kaikki muu elämä jäi – ei ollut aikaa ystäville tai läheisille”
Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet Saija ”Sani” Aartelan, 49, elämän raskaimmat. Repivät oikeusriidat ja taloudelliset huolet ovat vieneet Aikakone-yhtyeestä tutun muusikon voimia. Samaan aikaan Sani uskoo vastoinkäymisten kasvattaneen hänestä entistä vahvemman.
Julkaistu: 14.12.2020
Lehti-ilmoitus ei jättänyt muusikko Saija ”Sani” Aartelaa rauhaan. Se ilmestyi sytykepapereiden seasta hänen silmiensä eteen yhä uudelleen, kun hän lämmitti takkaa kotitalossaan Tampereella syksyllä kolme vuotta sitten.
Nakkilassa sijaitsevalle Villilän kartanon majoitus- ja ravintolatoiminnalle haettiin uutta yrittäjää. Kunta vuokraisi tontin ja rakennuksen, mutta yritystoiminnan vetäjä puuttui.
Aikakone-yhtyeen solistina sekä säveltäjänä, sanoittajana ja sooloartistina tunnettu Sani oli pitkään unelmoinut pienen majatalon pitämisestä. Villilän kartano olisi toki paljon enemmän, koska siellä oli mahdollisuudet järjestää myös suuria tilaisuuksia ja kulttuuritapahtumia.
”Olen aina mennyt rohkeasti eteenpäin uusien haasteiden edessä. Jos saan jotain päähäni, minua ei pysäytä mikään.”
Lopulta joulukuussa Sani teki päätöksen. Hän lähti katsomaan kartanoa, antaisi unelmalle pienen mahdollisuuden.
”Olin aina ajatellut, että en koskaan lähde yrittäjäksi, koska olen nähnyt ympärilläni monta työmaailman konkurssia ja katastrofia. Silti jokin sai minut silloin liikkeelle.”
Hän sopi esittelytapaamisen ja ajoi Nakkilaan. Vaaleankeltainen kartano tuntui heti kutsuvalta. 1850-luvulla rakennettu päärakennus huokui lämmintä tunnelmaa, jotain sellaista, mitä oli vaikea pukea sanoiksi.
Ison salin seinillä komeilevissa tauluissa poseerasi reheviä ja voimakkaan oloisia naisia, kartanon aiempia asukkaita.
”Usein erityisesti vanhemmissa rakennuksissa minulle tulee jonkinlaisia etiäisiä, tuntemuksia siitä, että siellä vallitsee hyvä henki. Niin kävi nyt erityisen voimakkaasti. Tiesin, että tämä talo oli minua varten.”
Sani kiittää ympärillään olevia muusikkoystäviä. ”Elämästä ei tulisi mitään, jos en saisi jakaa huolia ja murheita heidän kanssaan.”

Liikekumppani haastoi oikeuteen

Sani tiedosti hankkeen taloudelliset riskit. Vastuu oli valtava ja uusia asioita oli runsaasti opeteltavana. Silti päätös syntyi nopeasti. Ajatus ilon tuottamisesta muille ja juhlien ja tapahtumien järjestämisestä kutkutti niin paljon, että visiolle oli annettava mahdollisuus.
”Olen aina mennyt rohkeasti eteenpäin uusien haasteiden edessä. Jos saan jotain päähäni, minua ei pysäytä mikään.”
Villilän kartanolla pidettiin 1900-luvun alussa karjatalouskoulua. Sitä ennen ja myös myöhempinä vuosina se oli yksityisomistuksessa. 2000-luvun alussa Nakkilan kunta osti rakennuksen ja saneerasi tiloihin elokuvakeskuksen. Tiluksilla on kuvattu useita elokuvia, muun muassa Timo Koivusalon ohjaama Sibelius.
Myöhemmin kartano vuokrattiin majoitus- ja ravintolatoimintaa varten, ja kun edellinen yrittäjä lopetti, Sani Aartela ryhtyi toimeen. Hän aloitti yritystoiminnan yhdessä kartanolla jo aiemmin työskennelleen pehtoorin kanssa.
Nyt se kaduttaa.
"Nyt osaan olla tarkka siinä, kenen kanssa teen töitä. Onneksi olen hyvä oppimaan virheistäni."
”Oli elämäni suurimpia virheitä lähteä pyörittämään yritystä yhdessä tämän ihmisen kanssa. En tuntenut häntä entuudestaan, mutta uskoin ja luotin siihen, että yhteistyö voisi onnistua.”
Pian kävi ilmi, että se oli mahdotonta. Sani ja yhtiökumppani riitaantuivat. Kun Sani kahdeksan kuukauden kuluttua päätti yhteistyön, entinen kumppani haastoi hänet oikeuteen ja vaati sadantuhannen euron korvauksia irtisanomisesta ja maksamattomista palkoista.
Kun asia saatiin oikeudessa sovittua, mies haastoi hänet uudelleen käräjille. Tällä kertaa hän riiteli irtaimen kaupasta eli yrityksen omistuksesta. Oikeus totesi Sanin olevan yrityksen ainoa omistaja.
Sani Aartela otti Nakkilassa sijaitsevan Villilän kartanon hoitaakseen kolme vuotta sitten.

Eniten satuttaa luottamuksen pettäminen

Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet Sanille raskaat.
”Jouduin tahtomattani rajun kiusanteon kohteeksi. Nyt osaan olla tarkka siinä, kenen kanssa teen töitä. Onneksi olen hyvä oppimaan virheistäni. Teen kaikkeni, etten päästä lähelleni enää kiusaajia.”
Hän itse yrittää pitää mielessä lapsuudenkodista perittyä ajatusta siitä, että kohtelee muita ihmisiä niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan.
”Eniten minua satuttaa se, jos luottamukseni petetään ja matto vedetään jalkojen alta. Mutta en jää rypemään pettymyksen hetkiin. Kokoan itseni nopeasti ja jatkan matkaani.”
Sani sanoo luottavansa edelleen ihmisiin, eikä hän ymmärrä katkeruutta.
”Taloudellinen tilanteeni on ollut todella synkkä, kuten muillakin esiintyvillä muusikoilla. Olen elänyt koko urani epätietoisena tulevasta, mutta en ikinä tällaisella mittapuulla."
”Kaiken kokemani jälkeen huomaan silti miettiväni entistä tarkemmin muiden motiiveja ja heidän aikeidensa vilpittömyyttä. Yritän analysoida mielessäni, onko henkilöllä puhtaat jauhot pussissaan vai tavoitteleeko hän ennemmin omaa etuaan.”
Oikeustaistelun synkimpinäkään aikoina hän ei vaipunut epätoivoon.
”Näen vastoinkäymiset positiivisena mahdollisuutena kehittyä. Vaikeina hetkinä olen aina luottanut siihen, että selviän. Uskon, että asiat voivat tapahtua, jos niitä oikein kovasti toivoo.”
Iltaisin Sani rauhoittaa ajatuksensa tekemällä mielikuvaharjoituksia.
”Kuvittelen eteeni mäntymetsän ja annan mieleni rauhoittua. Se auttaa minua kokoamaan itseni kohti seuraavaa päivää.”
”Olen aina mennyt rohkeasti eteenpäin uusien haasteiden edessä. Jos saan jotain päähäni, minua ei pysäytä mikään.”

Täydellinen lamaannus

Haasteita Sanilla onkin riittänyt. Vuosi sitten hänen yrityksensä hakeutui velkasaneeraukseen taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Yritystoiminta ei ollut lähtenyt liikkeelle odotusten mukaisesti.
Viime talvena tilanne näytti jo erittäin valoisalta, kunnes koronapandemia toi lisähuolta talousasioihin. Vielä helmikuussa Sani katseli keikkakalenteriaan ja pohti, saisiko johonkin väliin mahtumaan edes viikon mittaisen loman. Maaliskuussa kalenteri täyttyi rukseista, joita hän veti tekemiensä varausten päälle.
”Alkuun mieleni valtasi täydellinen lamaannus. Olen esiintyvä artisti ja pyöritän työkseni matkailutoimintaa, eikä mikään taho korvaa taloudellisia menetyksiäni. Jäin tyhjän päälle. Välillä se tuntuu kohtuuttomalta.”
Sani joutui lomauttamaan kaksi työntekijäänsä ja perumaan kaikki kartanolle varatut suurehkot tapahtumat. Pesti Mustion kesäteatterin Kaksi puuta -musikaalissa siirtyi vuodella eteenpäin ja Aikakoneen neljäkymmentä festivaalikeikkaa peruttiin.
”Taloudellinen tilanteeni on ollut todella synkkä, kuten muillakin esiintyvillä muusikoilla. Olen elänyt koko urani epätietoisena tulevasta, mutta en ikinä tällaisella mittapuulla. Tilanteen hyväksyminen vaatii paljon, niin taloudellisesti kuin henkisesti.”
Marraskuun 11. päivä Ilta-Sanomat kertoi, että Villilän kartano oli määrätty konkurssiin käräjäoikeudessa tiistaina 10.11.2020.
"Koronan toinen aalto vei lopunkin elämän. Ensimmäisestä aallosta olisi pystytty jotenkin selviämään, koska saneerausohjelma oli hyvässä alussa", Sani kommentoi asiaa tuoreeltaan Ilta-Sanomille.
”Kaiken kokemani jälkeen huomaan miettiväni entistä tarkemmin muiden motiiveja.”

Musiikki vei mennessään

Pikkuisen Saijan jalka vipatti jo varhain parkettia vasten musiikin tahdissa. Muutaman vuoden iässä hän teki omia kappaleita ja suunnitteli esityksiinsä koreografioita.
Vanhemmat huomasivat tytön musikaalisuuden ja veivät hänet pianotunneille, kun hän oli seitsemänvuotias. Perhe asui tuohon aikaan Hämeenlinnassa.
”Olin alle kouluikäinen, kun ilmoitin vanhemmilleni, että minusta tulee kuuluisa”, Sani kertoo nauraen.
Kouluun mennessään tyttö huomasi olevansa muiden silmissä outo.
”Sain kokea sorsimista tummien piirteideni vuoksi. Näytin vähän erilaiselta kuin muut, ja sen seurauksena minua nimiteltiin ja työnnettiin välillä jopa roskapönttöön.”
”Vaikka jouduin syrjityksi muita tummemman hipiäni vuoksi, olin samaan aikaan jollakin tavalla ylpeä siitä, että erotuin joukosta.”
Sania jännitti toisinaan mennä välitunneille, mutta kotona hän kertoi ylpeänä äidilleen, että pojat huutelivat hänen olevan venepakolainen. Äitiä tyttären reaktio hymyilytti.
”Vaikka jouduin syrjityksi muita tummemman hipiäni vuoksi, olin samaan aikaan jollakin tavalla ylpeä siitä, että erotuin joukosta.”
Kolmannella luokalla Sani siirtyi toiseen kouluun musiikkiluokalle ja nälviminen loppui. Hän oli mukana kuorossa ja reissasi luokan kanssa leireillä ja tapahtumissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
16-vuotiaana Sani ryhtyi opiskelemaan klassista laulua. Samalla hän seurasi uuden musiikkikanavan Music Televisionin videoita ja unelmoi poplaulajan urasta. Lukion jälkeen hän hakeutui Oriveden opiston musiikkilinjalle ja lauloi muutaman vuoden Savonlinnan oopperajuhlien kuorossa.
Kun elannon tienaaminen musiikilla vaikutti epävarmalta, nuori nainen opiskeli artesaaniksi. Alan töihin hän ei koskaan ehtinyt, sillä tuttu musiikkituottaja vinkkasi uudesta yhtyeestä, johon etsittiin solistia.
”Näytin vähän erilaiselta kuin muut, ja sen seurauksena minua nimiteltiin ja työnnettiin välillä jopa roskapönttöön.”

Aikakoneen hullut vuodet

Kukkamekko liihotti tuulessa ja Sanin vatsassa lepattivat perhoset, kun hän asteli Helsingin Kaapelitehtaalle koelauluun. Oli vuosi 1995, ja hän oli menossa tapaamaan ensimmäistä kertaa Marko ”Maki” Kolehmaista ja Alex Ojastia studiolle. Miehet olivat perustaneet yhtyeen nimeltä Aikakone.
Sanin ääni solahti kappaleisiin täydellisesti ja myös henkilökemiat kolahtivat yksiin. Yhteistyö alkoi heti. Kokoonpanoon liittyi myös toinen naissolisti Vera eli Heidi Puurula.
Aikakoneen suosio räjähti. Sen ensimmäinen albumi Tähtikaaren taa myi triplaplatinaa pian julkaisunsa jälkeen.
”Muistan sen tunteen, kun ensimmäistä kertaa kuulin radiosta Pertti Salovaaran juonnon ja hetken päästä oman ääneni.”
Keikkatahti oli hurja, joskus esiintymisiä oli samana päivänä useita. Koko Suomi lauloi Alla vaahterapuun- ja Odota-kappaleita.
”Joskus juoksimme tosissamme villiintyneitä ihailijoita pakoon. Se tuntui aluksi oudolta, mutta keskityimme tekemään työtämme.”
”Kaikki muu elämä jäi. Meillä ei ollut aikaa ystäville tai läheisille vaan painoimme valtavalla vauhdilla eteenpäin.”
Keikkapaikoilla mellakka-aidat kaatuilivat ja ojentuvat kädet yrittivät päästä koskettamaan yhtyeen jäseniä.
”Joskus juoksimme tosissamme villiintyneitä ihailijoita pakoon. Se tuntui aluksi oudolta, mutta keskityimme tekemään työtämme.”
Nyt Aikakone viettää 25-juhlavuottaan. Yhtyeen kokoonpano on välillä vaihdellut toisen naissolistin osalta, mutta juuri nyt Sani, Maki ja Alex työskentelevät kolmisin.
”En ole koskaan ajatellut lopettamista. Olemme sopineet jatkavamme niin pitkään kuin meillä kaikilla on mukavaa.”
Henkinen jaksaminen on ollut koetuksella, mutta Sani ole menettänyt uskoaan ihmisiin.

Musiikin monitoiminainen

Vuosien varrella Sani on luonut myös omaa soolouraansa ja tehnyt duettoja muun muassa Samuli Edelmannin kanssa. Lisäksi Sani on säveltänyt ja sanoittanut kappaleita lukuisille suomalaisartisteille. Hänen uusin singlensä Pidä toi julkaistiin syyskuussa.
Koko 1990-luvun ja 2000-luvun alun ajan Sani keskittyi vain uraansa. Hän oli vakuuttunut, ettei ehtisi perustaa perhettä.
”Ajattelin, että niin hektisen työtahdin vuoksi en voisi koskaan saada lasta. Jätin koko ajatuksen mielestäni taka-alalle.”
Kymmenen vuotta sitten elämä kuitenkin yllätti: Sanista tuli äiti, kun hän sai pienen tyttären silloisen avopuolisonsa, näyttelijä Turkka Mastomäen kanssa.
”Viime aikoina olen osannut pohtia tarkemmin voimavarojani. Minut on keitetty aika monessa liemessä. Tuli vastaan mitä tahansa, tiedän selviäväni.”
”Mielestäni äitiys ei muuttanut minua. Vastuuta tuli tietenkin lisää, mutta muuten pysyin samanlaisena kuin ennenkin.”
Sani ja Turkka erosivat seitsemän vuotta sitten.
”Jokaisen vanhemman tehtävä on yrittää pitää perhe kasassa lapsen vuoksi, mutta tässä tapauksessa ero oli ainoa ja viisas vaihtoehto meille kaikille. Se ei ollut pettymys.”
Edelleen Tampereella asuva Sani on viime vuodet elänyt suhteessa yhtyeensä kitaristin Samuli Erkkilän kanssa. Pari vuotta sitten he olivat hetken erillään, mutta nyt elämä jatkuu yhdessä. Pariskunnan seitsemäntoistavuoden ikäero on noussut otsikoihin, mutta sillä ei ole Sanille merkitystä.
”Tärkeintä on, että tulee rakastetuksi ja saa itse rakastaa. Ilman rakkautta elämä on tyhjää.”
Ensi vuonna 50 täyttävän Sanin mielestä ikä on pelkkä numero, jos mieli pysyy nuorena.

Elämän rajallisuus on mielessä

Stressi on ollut Sanin elämässä viime vuosina jatkuvaa. Se näkyy muun muassa unentarpeen lisääntymisenä. Aiemmin hänelle riittivät lyhyemmät yöunet.
”Tarvitsen vähintään kahdeksan tuntia unta yössä jo äänenikin vuoksi.”
Sani uskoo olevansa kokemustensa jälkeen vahvempi kuin koskaan aiemmin. Tärkein oppi on selkeä: hän on ollut liian kiltti.
”Viime aikoina olen osannut pohtia tarkemmin voimavarojani. Minut on keitetty aika monessa liemessä. Tuli vastaan mitä tahansa, tiedän selviäväni.”
Sani täyttää ensi vuonna viisikymmentä mutta ei pode ikäkriisiä. Hän ei nuorempanakaan miettinyt, minkälaista elämä viisikymppisenä mahtaisi olla.
”En ole asettanut elämälleni päämääriä, jotta en kohtaisi pettymyksiä. Olen elänyt hetkessä enkä juuri suunnittele tulevaa.”
Iän myötä elämän rajallisuus on kuitenkin mielessä. Enää Sani ei aja öisin kotiin keikkapaikalta vaan jää mieluummin hotelliin.
”Vaaditaan vain yksi ajomatka pimeällä ja hirvi, ja kaikki voi päättyä hetkessä. On tärkeää elää jokainen päivä täydellä liekillä.”
Juuri nyt Sani toivoo vain, että pandemia päättyisi ja elämä palautuisi uomiinsa.
”Tiedän, että vaikeat ajat menevät ohi ja seuraavaksi kulman takana odottaa jotain muuta. Pimeimpinäkin hetkinä jaksan toivoa, että aurinko pilkahtaa vielä. Se ajatus kantaa minua eteenpäin.” ●
Päivitetty 14.12. – Ilmestynyt 28.10.2020, lisätty 11.11. tieto yrityksen konkurssista. Samettipusero Valkoinen Elefantti, paljettihame Mycoko, takki ja korvakorut Muotikuu, nilkkurit La Matta.
Kommentoi »