Apu

Sakari Kuosmanen: "Rokkiaikoinani ajattelin, että en elä kuusikymmentävuotiaaksi."

Sakari Kuosmanen: "Rokkiaikoinani ajattelin, että en elä kuusikymmentävuotiaaksi."

”Kieltäytymisen kivinen tie johtaa katkeroitumisen puutarhaan.”
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Riikka Kuosmanen
Mainos

Juice sanoi minusta, että olen ihminen, joka ei viihdy pitkään missään. Mutta kotiin olen aina kaivannut ja rakkaitteni luo palannut.  

Elämää ei voi suunnitella pitkälti etukäteen. Tajusin sen ensimmäisen kerran todella, kun yritimme saada esikoistamme seitsemän vuotta.

Se, että vaimoni ja minä olemme korostaneet lapsillemme rehellisyyttä, näkyy. Rehellisyys on ensisijaisen tärkeä arvo, emmekä ole koskaan viljelleet edes valkoisia valheita lapsillemme.

Olen neljän lapsen isä. Jo aikuistuneet Veikko, Iisa ja Riikka sekä 12-vuotias kuopuksemme tietävät, ettei heidän tarvitse salata meiltä mitään. Jos on joku huoli, meillä puhutaan. Vanhempina olemme ylpeitä siitä, että lapsiamme pidetään mukavina ja fiksuina.

Vaimoni, äitini ja lapseni ovat olleet turvasatamani. Heidänkään vuokseen en aja enää pitkiä matkoja keikkojen jälkeen, vaan lepään ensin.

Ihmiselämän arvostus on kokenut inflaation. Miksi meidän pitäisi herätä viideltä, mennä seitsemäksi töihin ja työskennellä 12–16 tuntia? Rahanko vuoksi? Vai rahan mukanaan tuoman arvostuksen?

Suoritin ylemmän huligaanitutkinnon Kuopion torilla ja Sokoksen kongissa. Kuopion tori on maailman paras tori, ja siellä saa Hanna Partasen maailman parhaita lihapiirakoita.

Asun syksyllä puolitoista kuukautta Helsingissä, koska olen pääroolissa Aki Kaurismäen uudessa elokuvassa. En ole koskaan halunnut asua isossa kaupungissa. 

Maailma on minulle globaali paikka matkustelun ja Kaurismäen elokuvien kautta.

Kaurismäen kanssa meillä on sellainen suhde, että jos soitto tulee, kaikki muu väistyy. Suusanallinen sopimus riittää.

Pidän syyskuussa hyvät 60-vuotiskinkerit. Olen kiitollinen, että saan elää juuri tätä elämää. En ole antanut nuorta mieltä pois, mutta ajattelen ikääkin. En pysty liikkumaan jalkapallo- ja jääkiekkoharrastuksissani enää niin nopeasti kuin aiemmin.

Keväällä jouduin laihduttamaan ruotsalaisella sairaaladieetillä kymmenkunta kiloa roolin takia. En suosittele kenellekään.

Vaimon kanssa olemme viettäneet neljäkymmentä yhteistä juhannusta, ja meillä on pian kolmekymmentävuotishääpäivä.

Rokkiaikoinani ajattelin, että en elä kuusikymmentävuotiaaksi.  

En ymmärrä, miksi yhä ajatellaan, että jos teet hyvän rockbiisin, et voi tehdä hyvää iskelmää. Tykkään vahvasta bassosoundista, olen laulanut oopperaakin. Kerran opetellut taidot eivät häviä, vaikka välillä tekisi muutakin.

Olen kova keksimään uusia ideoita, mutta minulla on opeteltavaa sen suhteen, että en heti möläyttäisi ja elvistelisi ideoillani muille.

Sanotaan, että kieltäytymisen kivinen tie johtaa katkeroitumisen puutarhaan. Siitä huolimatta yritän kieltäytyä turhista tuopeista. Voi yhdet oluet väliinkin jättää.

Teksti Leila Itkonen, kuva Riikka Kuosmanen

Julkaistu: 9.9.2016