Valtio on ilmoittanut ryhtyvänsä viestimään kansalaisten kanssa virallisista asioista ensisijaisesti sähköisen postilaatikon kautta kahden vuoden päästä. Helsinkiläinen Eero Kaaja, 68, ei ole uudistuksesta riemuissaan, vaikka onkin kuvauksensa mukaan ”mallidigivanhus”.
– Olen varsin näppärä tietotekniikassa, laitteet ovat minulle leikkikaluja. Minulla oli PlayStation-pelikonsolikin vielä muutama vuosi sitten. Ostin sotapelin, mutta en pystynyt ampumaan tarpeeksi nopeasti, joten myin sen pois, hän virnistää.
Mutta kun tietokoneilla pitäisi tehdä muuta kuin pelata, ne ovat vaikeakäyttöisiä, Kaaja harmittelee. Koneet on tehty ”puhumaan” ympäröiville tietoverkoille, ei käyttäjille.
– Kun tekee jotain tärkeää, pitää olla tarkkana, ettei paina väärää nappia: päämäärä on aina lukuisten teknisten esteiden takana. Sitä vain toivoo, että saa kaiken toimimaan; tulee tuskainen olo, kun ei pääse eteenpäin, ja tuntee olonsa ihan tyhmäksi, mallidigivanhus kuvailee asioiden hoitoa.
Ohjelmistopäivitykset, laiteviidakko ja palvelujen toimimattomuus ovat Kaajasta mielenkiintoisia haasteita, mutta esimerkiksi hänen vaimoltaan ne eivät onnistuisi.
–Rakas vaimoni ei ikimaailmassa saisi kaikkia näitä kodin laitteita ”keskustelemaan” keskenään. Eikä hän ole ainoa.
Mutta miten käy ikäihmisen, jolla on vaikkapa alkava muistisairaus eikä lähipiirissä ketään, jolta kysyä tietoteknistä apua? Näkövammaisten, huonosti liikkuvien, kömpelösormisten, tekniikkaa inhoavien?
He putoavat kelkasta, toisen luokan kansalaisiksi digiyhteiskunnan ulkopuolelle.
Tämä kaikki tapahtuu Suomen valtion siunauksella. Valtio haluaa meistä digi-ihmisiä.
Digitaaliseksi eivät ole muuttuneet pelkästään verohallinnon, kansaneläkelaitoksen ja liikenneviraston palvelut, vaan nykyään myös pankkiasiat ja vakuutukset on hoidettava verkossa. Pankkivirkailijoiden henkilökohtainen tapaaminen on jo kiven takana, ja verkkopankkien tunnusluvutkin katoavat paperilapulta.
Tilastokeskuksen tuorein Tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimus kertoo karua kieltä. 74 prosenttia 65–74-vuotiaista suomalaisista on käyttänyt internetiä viimeisen kolmen kuukauden aikana. 38 prosenttia heistä on surffaillut netissä useamman kerran päivässä, ja vain 27 prosentilla surffailu on tapahtunut matkapuhelimella.
Neljännes yli 65-vuotiaista ei ole käyttänyt nettiä ollenkaan.
75–89-vuotiaista vain 31 prosenttia on surffaillut kolmen kuukauden aikana, ja heistä kuusi prosenttia on tehnyt sen matkapuhelimella.
Turhautuminen ja häpeä ovat ikäihmisille tietotekniikan käytössä tuttuja tunteita, Vanhustyön keskusliiton psykologi Marja Saarenheimo vahvistaa.
Teknologinen osaamattomuus hävettää, masentaa ja lannistaa.
Pahimmillaan bussimatkalle jää lähtemättä, auton parkkimittari syöttämättä ja sosiaalituet Kelalta hakematta, kun digiloikka on tehty liian vaikeaksi.
– On se iso juttu, että asioitaan ei pystykään enää hoitamaan itse. Ihmisillä on kynnys pyytää apua – saati että tietäisi, mistä. Seurauksena voi olla jopa häpeää: miksi juuri minä en osaa tätä, kun kaikki muut tuntuvat osaavan, Saarenheimo sanoo.
Psykologin mukaan viranomaisviestinnän siirtäminen yksinomaan sähköiseen postilaatikkoon on ikäihmisiä syrjivä.
– Ei pidä aliarvioida ikäihmisiä. Toiset ovat tekniikan käytöstä hyvin innostuneita ja digitaitoja voi oppia ikääntyneenäkin, mutta on muistettava, että toisilla edellytykset netinkäyttöön ovat huonommat. On ikäsyrjinnän muoto, että palvelut tehdään hankaliksi, Saarenheimo huokaa.
Pakolliseksi sähköinen asiointipalvelu tulee kaikille suomalaisille vuonna 2018 tai 2019. Velvoittavaksi alaikärajaksi on pohdittu 16–18 vuotta.
Näin asian on linjannut Suomen valtio, joka on perustanut Suomi.fi-asiointipalvelun. Siihen keskitetään kaikki kansalaisen viranomaisviestit muun muassa Kelalta, verohallinnosta sekä kiinteistö- ja liikennevirastosta.
Esimerkiksi ihmisen sairaudet, veneet, autot, kiinteistöt ja asuntotuet kerääntyvät jatkossa yhteen postilaatikkoon.
Asiaa valmistelevan valtionvarainministeriön ylijohtaja Anna-Maija Karjalainen kertoo Suomi.fi-asiointipalvelun verkko- ja mobiilikäytön vastaavan kaikkien käyttäjien tarpeisiin ja palvelun haasteisiin.
– Olemme ottaneet suunnittelussa huomioon käytettävyyden ja esteettömyyden. Mobiilisuus tuo lisää helppokäyttöisyyttä, kun käyttäjän ei tarvitse välttämättä edes kirjautua nettiin, hän kertoo.
Älykännykän hipaisunäppäinten tökkiminen esimerkiksi 80-vuotiailla reumasormilla ei välttämättä kuitenkaan tunnu käyttäjästä helppokäyttöisyydeltä, vaikka internetiin kirjautumiselta se tavallaan säästääkin.
Tilastokeskuksen mukaan 87 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalaisista käytti internetiä vuonna 2015.
Uusi Suomi.fi-palvelu julkaistiin joulukuussa 2015 ja on kokeiltavissa osoitteessa beta.suomi.fi. Palvelun viestinvälitysominaisuus valmistuu ensi vuonna, jolloin sitä voi ryhtyä käyttämään.
Yläikärajaa tälle palvelulle ei tule, mutta tietyn iän jälkeen kansalaiset tultaneen vapauttamaan automaattisesti käyttöpakosta, ylijohtaja Karjalainen arvioi.
– Poikkeusta käyttövelvoitteeseen voi hakea, mutta ryhdymme vasta työstämään myöntämisperusteita. Jos poikkeusta anonut henkilö kuitenkin pystyy oppimaan sähköisen palvelun käytön, autamme häntä mielellämme.
Vain tämän erikseen määritellyn, ja erikseen haetun poikkeuksen saaneet henkilöt voivat vastaanottaa viranomaispostinsa uudistuksen jälkeen paperisena.
Kaikki muut taistelevat jatkossa digipostilaatikon kanssa.
Mallia sähköiselle postilaatikolle on haettu Tanskasta, jossa sitä käyttää 89 prosenttia velvoiteikäisistä.
Suomessa palvelun onnistumiselle on kovat paineet, sillä sen onnistumisen taustalla on – mikäpäs muu kuin – raha. Jotta uudistuksesta syntyisi todellista rahan säästöä, Suomen pitää päästä Tanskan lukuihin, ylijohtaja Karjalainen sanoo.
Vähintään 89 prosenttia suomalaisista pitää saada käyttämään sähköistä postia.
– Tanskassa on saavutettu 133 miljoonan euron säästöt vuosittain, mutta se vaatii velvoittavuutta. Kansalaisen asiointitili on ollut Suomessa käytössä jo kuusi vuotta, mutta sitä käyttää vain 10 prosenttia kansalaisista.
Minkälainen summa tämän valtionhallinnon merkittävimmän ICT-hankkeen taloussuunnitelmassa on varattu kansalaisten opastamiseen?
Ei senttiäkään, vastaa valtiovarainministeriö.
– Emme tee opastamista itse, vaan yhteistyökumppaneiden, kuten Marttaliiton, kirjastojen ja seurakuntien kanssa. Yhteispalvelupisteitä on maassamme 180 kappaletta, niistä saa apua ja laitteita käyttöön. Ehkä meillä tulevaisuudessa on myös liikkuvia henkilöneuvojia, kuten Tanskassa, ylijohtaja pohtii.
Onneksi Suomi onkin pian täynnä toimettomia postinkantajia.
Vanhustyön keskusliiton tutkija Marja Saarenheimo ei pidä valtion suunnalta tulevasta ajatuksesta, että Suomi.fi-asiointipalvelun opastaminen olisi kaatumassa pelkästään järjestöjen harteille.
– On mielenkiintoista, että avun tarjoaminen kaikkia koskevassa asiassa on jätetty järjestöjen kontolle. Ikään kuin se ei kuuluisi viranomaisille ollenkaan, että kaikki pysyvät yhteiskunnassa mukana!
Eero Kaajalla on isot kädet eikä älypuhelimen pyyhkäisynäppäimistön käyttö ole helppoa.
– En voi ottaa sormenjälkitunnistusta käyttöön, kun en saisi nakkisormia oikeaan kohtaan osumaan.
Helsingin Pitäjänmäessä 68-vuotias Eero Kaaja pudistelee päätään. Hän toteaa, että esimerkiksi tietoturvallisuudelle tärkeät tietokoneiden ohjelmistojen päivitykset eivät onnistu läheskään kaikilta kansalaisilta.
– Käyn auttamassa paljon naapureitani. Siellä ne istuvat televisio pimeänä toista viikkoa, kun eivät esimerkiksi ole osanneet uudelleenkäynnistää laitteita, hän huokaa.
Kun tekniikkaa ymmärtämätön soittaa vaikkapa maksullisten tv-kanavien asiakaspalveluun, hän useimmiten jää yksin ongelmansa kanssa.
Ei valtion uuden sähköisen asiointitilin käytöstäkään sukkelaa tule.
– Viranomaiset kuvittelevat, että me käyttäjät vain painamme nappulaa, ja kaikki on selvää – mutta eihän se niin ole! Tuntuu aivan lapselliselta, että palvelun rakentajat ajattelevat niin. Viranomaiset eivät pidä meistä enää hyvää huolta, hän puuskahtaa.
Kaajan mielestä digitaalisuus on hieno asia, ja ikäihmiset hyötyvät tulevaisuudessa esimerkiksi paikannus- ja puheenohjaustoiminnoista.
Pelkkiin digitaalisiin palveluihin ei silti voi luottaa eikä vastuuta palvelujen toimivuudesta voi siirtää käyttäjille.
– Digimaailmassa unohdetaan se, että laitteiden kanssa leikkiminen on kivaa peliä, mutta kun tehdään reaalimaailman tärkeitä asioita, se ei ole enää mikään vitsi.
Mallidigivanhus Eero Kaajan mielestä ihmisellä on kaksi sielua, digisielu ja oikea sielu. Toinen niistä on kasvamassa liian suureksi.
–Koko ajan ollaan menossa yhä suurempaan digisieluun, ja oikea sielu jää aika pieneksi. Se on huono asia ihmisen kannalta. Vaikka meillä on ollut kaikki keinot käytettävissämme, tuhoamme maapalloa. Olemme käyttäneet kehityksen tuhoamiseen.
Onko digiyhteiskunta turvallinen?
Tietoturva. Itsenäisyyspäivän jälkeen uutisoitiin, että pian ulko-ovien lukotkin aukeavat matkapuhelimella. Samassa pienessä laitteessa on pian koko elämämme.
Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéllin mukaan tietoturva-asiat ovat Suomessa kohtuullisen hyvin hoidossa, vaikka tietoturvakulttuurissa on vielä tekemistä.
– Dramatiikan voi laittaa sivuun, jos vain saataisiin tietoturvan perusasiat kuntoon yrityksissä ja kansalaisilla: varmuuskopiointi, vahvat salasanat ja ohjelmistopäivitykset. Tietoturva tulee meille kaikille yhä tärkeämmiksi, sillä olemme yhä riippuvaisempia digimaailman toimivuudesta, Limnéll kertoo.
Kyberturvallisuusalan kuuma peruna maailmalla on nyt datamanipulaatio, tietojen luvaton muokkaus.
– Jos joku hakkeroisi väestötietojärjestelmämme ja muuttaisi veriryhmätietojamme, kansalaiset alkaisivat pian epäillä, mihin tietoon voi luottaa. En halua pelotella, mutta tämä on yksi trendi, johon pitää miettiä vastakeinoja; että esimerkiksi tiedot valtionhallinnon sähköisessä postilaatikossa pysyvät muuttumattomina.
Datamanipulaation lisäksi digiyhteiskunnan suurimmat uhkat ovat huijausyritykset ja kybersodankäynti.
– Rikollisia kiinnostaa aina, miten tavallisilta ihmisiltä voi huijata rahaa, kyberturvallisuuden professori Limnéll muistuttaa.
Digitaitojen kanssa käsi kädessä kulkevat medialukutaito ja lähdekriittisyys. Kansalaisten pitää oppia elämään yhä lisääntyvän tiedon keskellä ja havaitsemaan tiedon muuttamisyrityksiä.
– Kyberiskulla voidaan lamauttaa kriittistä infrastruktuuriamme, mutta tärkeimmät digimaailman taistelut tullaan käymään ihmisten mielistä
– arvoista, mielipiteistä, totuudesta. Suomi on tulevaisuudessa yhä voimakkaamman informaatiovaikuttamisen kohteena, Limnell sanoo. ●
Mistä apua digiongelmiin?
Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf-palvelu auttaa puhelimitse ikäihmisiä kaikissa digiongelmissa: puh. 050 468 0171/Liisa Tiainen.
Eläkkeensaajien keskusliiton Verkosta virtaa -hankkeen verkkosivuilta löytää linkkilistan muun muassa vertaistukipisteistä, ilmaisista neuvontapalveluista, tietopaketeista,
Teksti Meri Eskola, kuvat Petri Mulari
