Tuulilasi

Sähköautopropagandaa, sähköautovihaa vai sähköautojournalismia?

Sähköautopropagandaa, sähköautovihaa vai sähköautojournalismia?

Puoli vuotta sähköautoja ja sähköautoblogia, mitä on jäänyt käteen? Artikkelikuvassa 1-vuotiaan taidonnäyte Teslan lehdistöautossa (turvaistuin keräsi onneksi enemmistön).
Teksti Vesa Linja-aho
Kuvat Vesa Linja-aho
Mainos

Kun aloitin keväällä sähköautoblogin, tiesin toki "viran puolesta" (työskentelelen viidettä vuotta Metropoliassa autoelektroniikan lehtorina) sähköautojen tekniikasta yhtä ja toista, mutta sähköautojen arkikäytöstä kokemusta ei ollut. No, nyt on. On ajettu Teslaa, VW:n e-up!:ia, Nissan Leafia, B-Mersua, Renault Twizyä, Nissan Evaliaa (juttua tulossa pian toimitetun aineiston puolelle) ja nyt pisimpään Volkswagenin e-Golfia. Renault Zoea ja BMW:n i3:a en ole yksinkertaisesti ehtinyt vielä ajaa – mutta niistä on hyvät jutut Tuomaksen sähköautoblogissa.

Positiivisin yllätys oli, että täyssähköautot ovat tekniikaltaan ihan kypsiä ja päivittäisiin ajoihin täysin sopivia vempeleitä. Korkeat hankintahinnat ja lyhyet toimintasäteet olivat tuttua huttua jo ennen ratin taakse istumista. Sen sijaan suurin yllätys ja pettymys on ollut pikalatausinfran tökkiminen: jo ensimmäinen pidempi reissu Leafilla tyssäsi hajonneeseen CHAdeMO-liittimeen Mäntsälässä. Eurooppalaisten autojen CCS-pikalatureiden sekoilusta taas voisi kirjoittaa romaanin. Hidaslataus on toiminut käytännössä aina, jos yhtä risaa Stockmannin parkkihallin pistorasiaa ei lasketa (ja vieressä oli 5 ehjää).

Palautettakin on tullut: suurin osa on peruspositiivista smalltalkmaista "tätä on kivaa ja mielenkiintoista lukea", mutta negatiivinen palaute on yleensä kahta luokkaa:

  • Joku setä lähettää pitkän viestin jossa hän selittää kuinka hänen diesel-Mersullaan voi ajaa 1400 kilometriä tankkaamatta kertaakaan ja siksi sähköautot ovat leluja. Näitä tulee varsinkin jos bloggaus tai haastattelu päätyy jonkun yleismedian levitykseen.
  • Annan kuulemma liian negatiivisen kuvan sähköautoilusta, kun blogin yleisin aihe tuntuu olevan se, mihin olen milloinkin jäänyt jumiin sähköautolla. 

Kun sovimme Sähkölinja.aho-blogin aloittamisesta, kantavana ajatuksena oli tuottaa nimen omaan neutraalia ja luotettavaa tietoa sähköautojen arkikäytöstä: koska en omista sähköautoa eikä niistä kirjoittaminen ole päätulonlähteeni, minulla ei ole motiivia biasoida mielipiteitäni mihinkään suuntaan. Ja pidemmät koeajojaksot taas mahdollistavat kokonaiskuvan luomisen sähköautoilun ihastuttavista ja vihastuttavista piirteistä. (En väitä etteikö sähköauton omistajakin voisi kirjoittaa puolueettomasti – mutta nyt ei ainakaan kukaan pääse sanomaan että "ei halua vain myöntää tehneensä huonoja kauppoja" tjsp.)

Haluan kertoa lukijoille rehellistesti sähköautoilun kaikista puolista, olipa kyseessä öinen kärvistely risalla pikalaturilla tai matkanteon mukavuus ja edullisuus. Ympäristöasioistakin pitäisi jossain välissä kirjoittaa (ne kun tuntuvat kiinnostavan monia – itse en pidä sähköautoa minään ekosädekähän kiillotusvälineenä – sähköauto on mukavampi ajaa kuin polttomoottoriauto ja jos se on sen lisäksi saasteettomampi niin hieno juttu sekin). 

Jos latausinfran lastentauteja ei lasketa, kokemukset sähköautoilusta ovat olleet niin positiivisia, että päätös on tehty: perheemme seuraava oma auto on sähköauto. Mikä merkki ja malli? Palataan siihen kun se on ensi vuonna tuossa pihalla.

 P.S. Hauskin palaute mitä on tullut oli "Sähköautolla on näköjään yhtä vaikea osua ruutuun kuin polttomoottoriautolla." Taisi koskea tätä postausta.

Julkaistu: 13.11.2015