Apu

Säästetään ja kierrätetään, ajatteli isoäiti. Nyt se on trendikästä ruoantuotannossakin

Säästetään ja kierrätetään, ajatteli isoäiti. Nyt se on trendikästä ruoantuotannossakin

Suomalaisten isoäitien asenne on nyt trendikäs, kun ruokataloutta suunnitellaan tulevaisuuden näkökulmasta.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Tulevaisuudessa koko ruoantuotanto on ajateltava uusiksi. Jätettä, kuten hukkaan menevää lämpöä, ei suvaita vaan kaikki sivutuotteet käytetään uudestaan, kuten Robben Pikku Puutarhassa tehdään.

– Jätteestäkin tulee raaka-ainetta, Robert Jordas sanoo.

Tästä on esimerkkinä jouluna suomalaisista kotitalouksista kerätty kinkunpaistorasva, josta valmistettiin biodieseliä, tai perunankuoret, joista voidaan nykyään valmistaa pakkauksia. Tulevaisuudessa ruokaa tehdään jopa puusta.

Säästäväisyys sopii suomalaisten pirtaan. Suomalainen isoäiti on ruoan kiertotalouden paras asiantuntija, sillä hän osaa aina kysyä, miten vanhasta voi tehdä uutta.

– Suomessa on aina luontaisesti ajateltu, että säästetään pakkauksissa ja tehdään asiat järkevästi. Ei tarvitse olla hienoin ja prameileva vaan käytännöllinen, Jordas sanoo.

Hän muistelee hetkeä, jolloin tajusi, että suomalainen asennehan on globaalisti katsottuna trendikäs. Fiksu, suomalainen järkevä ajattelutapa olikin hyvä vientituote!

Teknologiset läpimurrot eivät kuitenkaan riitä.

– Aina tarvitaan perinteistä puutarhurintaitoa, jota Suomessa onkin saatu salaatin viljelemisestä äärimmäisissä olosuhteissa 30 vuoden ajalta, Jordas sanoo.

Äärimmäiset olosuhteet tarkoittavat sitä, että Suomessa on täytynyt oppia viljelemään koko talvi suljetussa keinovaloviljelyksessä.

Suomi onkin yksi maailman pohjoisimmista laaja-alaista viljelyä harjoittavista maista. Olemme oppineet tuottamaan ruokaa vähävaloisena, kylmänä vuodenaikana. Meillä on selluteollisuuden perintönä vahva historia biotekniikan hyödyntämisessä, ja nyt se voidaan valjastaa uudella tavalla ruokatuotantoon.

– Pää on silti pidettävä kylmänä, Jordas uskoo.

– Kyse ei ole hypestä vaan ruoasta ja tulevaisuudesta. On mietittävä, miten toimimme paikallisen yhteisön kanssa, miten säästämme vettä ja miten saamme vihanneksista paremman laatuisia niin, että hävikki pienenee entisestään. 

Teksti Hanna Jensen, kuva Timo Pyykkö

Lue myös:

Lapinjärven vertikaaliviljelijä Robert Jordas on ruokatuotannon edelläkävijä

Julkaistu: 7.2.2018