Apu

Saamen kielet puhkesivat laulamaan merkkivuoden kunniaksi



Saamen kielet puhkesivat laulamaan merkkivuoden kunniaksi

Harvinainen vuosi on tuottanut äänilevyn kaikilla Suomen saamen kielillä.
Teksti Jorma Lehtola
Kuvat pressikuvia, Jorma Lehtola, Timo Pyykkö

Saamelainen levytetty musiikki täyttää tänä vuonna 50 vuotta, mutta eipä ole tätäkään aiemmin kuultu: musiikkijulkaisu kaikilla Suomessa puhuttavilla saamen kielillä saman vuoden nimiin.

Pohjoissaameksi levyjä ilmestyy nykyään vuosittain, mutta nyt myös uhanalaisiksi lasketut inarin- ja koltansaame ovat käyneet studioilla.

Ilmassa on kulttuuritekojen, mutta myös juhlavuoden, tuntua.

Ailun kantapäillä

Saamelaisen levymusiikin aika alkoi vuonna 1968, kun Nils-Aslak Valkeapää julkaisi kitaralla säestetyn Joikuja-kokoelmansa – Otavan ”kirjallisena äänilevynä”.

Siitä alkoi uuden saamelaisen musiikin nousu, jolle on ollut ominaista vahva nojaaminen omaan musiikkiperinteeseen. Huomattava osa vuosittain julkaistavista levyistä on yhä säestyksetöntä joikua, mutta samaan aikaan Mari Boinen ja Wimmen kaltaiset musiikintekijät ovat tehneet maailmanlaajuisestikin merkittävää musiikkivaikutteiden fuusiota.

Saamelaista musiikkia on kuultu yhtä lailla olympiakisojen avajaisissa, kuninkaallisten häissä, euroviisuissa kuin Disneyn elokuvassa.

Viidessä vuosikymmenessä sitä on luotu leveästi, punkista oopperaan, mutta valtakielen eli pohjoissaamen rinnalla pienemmät saamen kielet ovat jääneet marginaaliin – Jaakko Gauriloffin ”kolttareggae” ja Aune Kuuvan inarinsaamenkieliset laulut 1980-luvulla tai Frode Fjellheimin eteläsaamelainen musiikki ovat olleet harvinaisia pilkahduksia.

”Kolttarockia” kymmenisen vuotta sitten takoneesta Tiina Sanilasta on ehtinyt tulla Saamelaiskäräjien puheenjohtaja, ja saman verran aikaa on kulunut Amocin inarinsaamenkielisestä rap-levystä Amok-kaččâm – molemmat kielillä, joita puhuu vain kolmisen sataa ihmistä maailmassa.

Nyt on ilmassa uusia tuulia. Seuraava sukupolvi nostaa päätään. Jo viime vuonna julkaistiin inarin- ja koltansaamenkielinen lastenlevy pohjoissaamelaisen Ima Aikion runoihin.

Anna Lumisalmi (vas.) ja Hanna-Maaria Kiprianoff.

Vähemmistöjen ääniä

Suõmmkar-yhtyeen tuoreella levyllä Anna Lumisalmi ja Hanna-Maaria Kiprianoff tuovat kolttien lähes kadonneen leu’dd-perinteen suoraan tähän aikaan.

Perinteisten, kronikkamaisten laulujen rinnalla soivat naisten omat tunnelmakuvat vaikkapa lumihiutaleista, jotka kateellisen auringon alas heittäminä löytävät alhaalla toisensa ja synnyttävät lumipeitteen.

Yhtyeen sointia vahvistavat suomalaismuusikot, joista kielisoittimia soittava Marko Jouste on väitellyt inarinsaamelaisesta musiikista. Tukena on ollut myös kielen ja perinteen vankka tuntija, eläkkeellä oleva kolttakanttori Erkki Lumisalmi.

Aila-Duossa musisoivat Jessika Lampi (vas.) ja Heli Aikio.

Inarinsaame, Suomen alkuperäisin elossa oleva kieli, puolestaan ottaa EP-levyn mittaisen askeleen. Heli Aikion ja suomalaisen Jessika Lammen Aila-duo yhdistää ”unenomaiseen folkpoppiinsa” muun muassa perinteistä kannelta ja saamelaista rumpua.

Muutama vuosi sitten duo voitti Norjassa Sámi Grand Prix -kilpailun laulusarjan ja sijoittui toiseksi Euroopan vähemmistökansojen Liet-kilpailussa Saksassa.

Sinfonista joikua

Euroviisukarsinnoista tuttu Solju on jo kokeneempaa kaartia. Utsjokelainen Ulla Pirttijärvi-Länsman on luonut vaikuttavan uran sitten muinaisten Angelin tyttöjen, ja hänen tyttärestään, Sibelius-Akatemiassa opiskelevasta Hildá Länsmanista on nousemassa nuoren sukupolven uusi tähti.

Ulla Pirttijärvi-Länsman (vas.) ja Hildá Länsman ovat Soljun voimakaksikko.

Yhtyeen debyyttilevy Ođđa áigodat (Uusia aikoja) on jo kuukausia soinut maailman etnolistoilla, eikä syyttä. Vanha ja uusi kohtaavat raikkaalla tavalla ja äiti-tytär-soundi on saumaton.

Turhia ei himmailla: levyn vierailijana on muun muassa Tšekin kansallinen sinfoniaorkesteri jousineen, ja Stefan Lindforsin urbaanisti ohjaama musiikkivideo Muhtumin julkaistaan ensi viikolla. Lisäpotkua yhtyeeseen tuovat Ismo Alanko Säätiön veteraanit Teho Majamäki ja Samuli Laiho.

Vuoropuhelun voima

Levyt osoittavat sen, mikä saamelaiselle musiikille – ja kulttuurille ylipäätään – on ollut pitkässä juoksussa olennaista: kulttuurien välinen vuoropuhelu, uusien vaikutteiden harkittu sulattaminen omaan perinteeseen.

Sillä tavoin elävät kulttuurit elävät.

Musiikkituotantokin elää ajassa. Esimerkiksi Hildá Länsmanin toinen kokoonpano Vildá, yhdessä harmonikansoittaja Viivi Maria Saarenkylän kanssa, kerää parhaillaan joukkorahoitusta keväällä tehtävään levyynsä. Mesenaatti.me-sivulla hanketta voi tukea vaikkapa tilaamalla kaksikolta yksityiskonsertin.

Saamelaisen musiikin juhlavuosi on tuonut kentälle mukavaa, moneen suuntaan kurottavaa pöhinää.

Julkaistu: 28.8.2018