Presidentti Sauli Niinistö saatiin viime viikolla kiinni suoraan rysän päältä. Hän oli ammattikalastajien mukana Naantalin lähivesillä kokemassa suomukalarysää.

Tarkkana talousmiehenä tunnettu presidentti fileoi kuhan lisäksi myös Suomen taloutta. Hän ilmoittautui niiden joukkoon, jotka vastustavat elvytystä velkarahalla.

”Pidän kaikkia sellaisia puheita, että tulevalla kasvulla katetaan se, mitä nyt pysyvästi velaksi eletään, hivenen utopistisina”, Niinistö sanoi. Elvytys ei paranna maailmantaloutta, josta Suomi on riippuvainen, entinen valtiovarainministeri totesi. Me elämme Niinistön mukaan jo nyt yli varojemme.

Tällaisista puheista kansa tykkää. Niinistössä on paljon samaa kuin Mauno Koivistossa. Myös Koiviston suosio nousi sitä enemmän, mitä pessimistisempiä olivat hänen puheensa. Koiviston ja Niinistön optimismin huippu on se, että he myöntävät, että jos tänään meneekin huonommin kuin eilen, menee kuitenkin paremmin kuin huomenna.

Toinenkin totuus

Itse elvytyksestä voidaan olla perustellusti vähintään kahta mieltä. Muiden muassa presidentin mielestä jatkuvasti lisää velkaantuvalla valtiolla ei ole varaa elvytykseen. Mutta voidaan myös kysyä, onko valtiolla varaa kasvavaan työttömyyteen. Työttömyys kasvattaa myös valtion ja kuntien talousahdinkoa.

Myös Suomen velkaantumisesta voidaan olla kahta mieltä. Velan määrä kasvaa vuosi vuodelta ja lähestyy 60 prosentin rajaa, jota se ei saisi Emu-kriteereiden mukaan ylittää. Toisaalta Suomi on EU-maiden joukossa myös tässä asiassa suorastaan mallioppilas.

On tärkeää, että edes joku esittää tästäkin asiasta sen toisen totuuden. Niin tekee erikoistutkija Pekka Sauramo toisaalla tässä lehdessä. Hänen mukaansa elvytykseen on sekä varaa että tarvetta.

Suomen elvytys ei tietenkään poista maailmantalouden ongelmia, mutta ei niin kai kukaan kuvittelekaan. Sen sijaan voidaan katsoa Sauramon tapaan, että elvytys on harvoja keinoja, joilla Suomi voi edes hivenen parantaa omaa tilannettaan, kun vetoapua ei ole nyt maailmalta juuri saatavissa.

Keuhkot pettävät

Keuhkoveritulpasta on näköjään tullut puoluepoliittinen sairaus.

Ensin se iski keskustan puheenjohtajaan Juha Sipilään, sitten varapuheenjohtajaan Annika Saarikkoon.

On epäilty, että sairaus johtuisi keskustajohtajien ylirasituksesta. Sitä on vaikeaa uskoa. Ei keskustajohdon tarvitse ainakaan kannatuksen kasvattamiseksi mitään tehdä. Hallitus tekee kaiken sen puolesta.

Lääkäreiden mukaan keuhkoveritulppa ei suoraan johdu kepulaisuudesta.

Syntiverot

Valtiovarainministeriö ei totisesti yllätä, kun se esittää alkoholijuomien, tupakan, sähkön ja polttoaineiden veron korottamista.

Mitä synnillisempää elämää kansa viettää, sitä enemmän valtio saa verotuloja. Jokainen voi itse vaikuttaa siihen, minkä verran näitä veroja maksaa. Ainahan voi lopettaa sähkön ja polttoaineiden ostamisen.