Kööpenhaminan lentokentällä tehtiin kesällä 1970 ihmiskaappaus, johon ainakin välikäden kautta oli myös kaapatun osapuolen suostumus. – Ajoimme umpiauton Los Angelesista tulleen lentokoneen viereen heti kun se oli laskeutunut. Ryan O’Neal haettiin autoon suoraan koneesta. Siirryimme saman tien Helsinkiin menevään koneeseen. Näin muistelee yhtä suomalaisen viihdehistorian eriskummallisimmista tapahtumasarjoista maineikas tapahtumajärjestäjä Tauno ”Tappi” Suojanen, 82. Suojanen oli järjestänyt eri puolille Suomea konsertteja ja muita tapahtumia koko 1960-luvun. Juhannukseksi 1970 hän halusi jotain erikoista: hän kutsui Suomeen näyttelijä Ryan O’Nealin. Esiintymisiä oli helppo myydä, sillä O’Neal oli suuri tähti. Suomalaiset tunsivat hänet tv-sarjasta Peyton Place, jossa hän oli näytellyt viiden vuoden ajan. Vuonna 1970 29-vuotias näyttelijä oli erityisen ajankohtainen: hän oli ollut myös ehdokkaana parhaan miespääosaesittäjän Oscar-palkinnon saajaksi. O’Neal oli nähty itkettävässä roolissa romanttisessa draamaelokuvassa Rakkaustarina (Love Story). Mutta kesäinen vierailu Suomeen vasta amerikkalaistähdelle draamaa tarjosikin.
Tappi Suojanen kotonaan Kyröskoskella toukokuussa 2017.
Tehdään aikamatka vuoteen 1970. Suomessa oli silloin 4,7 miljoonaa asukasta, jotka ajoivat yhteensä 700 000 henkilöautolla. Kekkonen, kukapas muu, hiihti, kalasti ja johti Suomea. Venäjä oli Neuvostoliitto, raha oli markka ja televisio mustavalkoinen, mutta jo melkein joka kodissa. Muutto maalta kaupunkeihin ja Ruotsiin työn perässä oli vilkasta, mutta maaseutupaikkojen tanssilavakulttuuri oli vielä voimissaan. Joka niemeen, notkoon ja saarelmaan haluttiin järjestää juhannusjuhlat.
Lehtiarkistot muistuttavat tähtien tuomisesta 1970-luvulla.
Keskikesällä oli myyjän markkinat, niin kuin toki edelleen. Kotimaiset kiintotähdet tekevät kesän parhaat tilinsä edelleen juhannuksena. Jari Sillanpää kiersi keikoilla pari vuotta sitten Avun maksamalla helikopterilla vanhojen aikojen malliin. Takavuosina vastaavassa pyörityksessä ovat olleet kulloisenkin ajan kuumimmat nimet Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Pedro Hietasen duosta Kummeliin. Tappi Suojasen historia oli värikäs jo kesällä 1970. Hän oli aikanaan muuttanut Ruotsiin töihin vain 15-vuotiaana. Sieltä hän oli palannut kielitaitoisena ja rohkeana, valmiina niin hanttihommiin kuin bisneskokeiluihin. Kun hän lisäksi oli harrastajamuusikko, hän meni mukaan keikkamyyjäyhtiöön. Jos ei itse jaksanut esiintyä, tilaisuuksia saattoi järjestää muille. Alusta lähtien Suojanen oli neuvokas. Hän muun muassa varasi suhteillaan Tampereen jäähallin käyttöön jo viikkoa ennen varsinaisia avajaisia talvella 1965. Mitä lie musiikkikonserttia ei pidetty uhkana pitkään suunnitellulle viralliselle avajaistapahtumalle, mutta Suojanen houkutteli esiintyjineen uteliaat hämäläiset ihmettelemään uutta hallia. – Siellä esiintyivät kaikki sen ajan tähdet Eino Grönistä Taisto Tammeen. Totta kai ihmiset tulivat katsomaan, Suojanen muistelee. Halli tuli täyteen. Samana kesänä Suojanen houkutteli Yyterin juhannuksen tähtiesiintyjäksi Rolling Stonesin. Silloin Suojanen ei osannut aavistaa, että Rollarit jatkaa uraansa vielä yli 50 vuotta myöhemmin ja tekee kiertueen syksyllä 2017. Silloin tuli mieleen tarjota Mick Jaggerille Koskenkorvaa suoraan pullon suusta. Jagger ei juonut.
Myös näyttelijä William Conrad tuotiin Suomeen, koska hän esitti yksityisetsivä Cannonia 1970-luvun suositussa tv-sarjassa.
Ryan O’Nealin Suojanen keksi juhannusjuhlien tähdeksi Peyton Placen suosion takia. Yhtenäiskulttuurin Suomessa sarjaa katsoivat kaikki, jotka tv:n ääreen pääsivät. Oli vain yksi ongelma: Suojanen ei puhunut englantia eikä tiennyt, miten tavoittaa kuuluisa näyttelijä Yhdysvalloista, kaukaa Kaliforniasta. Suojanen turvautui suomalaismieheen, joka vakuutti, että hänellä on suhteet kunnossa. Tämä antoi sveitsiläisen pankin tilinumeron, jonne oli käytävä panemassa käteisenä 50 000 markkaa. Suojasen liikekumppani lähti matkaan. Pari päivää ennen juhannusta suomalaisvälittäjä tunnusti Suojaselle, ettei hän tunne ketään O’Nealin lähipiiristä. 50 000 markkaa olivat Sveitsissä, mutta ihan väärällä, ”merimieskaverin” tilillä. Suojanen säikähti. Hän oli myynyt ”Peyton Placen Rodneyn” monille juhlille, joille oli jo myyty yhteensä kymmeniä tuhansia pääsylippuja. Edessä olisi vähän helvetillinen juhannuskokko, jos ei alkaisi tapahtua ihmeitä! Ja niitähän alkoi tapahtua. Suojanen sai englantia taitavan toimistotyöntekijänsä avulla yhteyden Finnairin Los Angelesin -konttoriin. Sieltä tavoitettiin oikean O’Nealin oikea manageri, joka oli käärmeissään tilanteesta. Hän myös haistoi nopean rahastuksen mahdollisuuden, sillä 50 000 markan päiväkorvaus oli tuohon aikaan hyvä raha Hollywood-tähdellekin. Ryan O’Neal oli lentokoneessa kohti Kööpenhaminaa, josta oli siirtymä Lontoon kautta Espanjaan. Suomalaiset voisivat käydä Lontoossa nappaamassa näyttelijän mukaan ja sitten ei muuta kuin mies lavoille tienaamaan. Suojanen katsoi kelloa. Ei käy, ei ehditä. Ryan O’Neal on haettava jo Kööpenhaminasta.
Apu raportoi William Conradin Suomen-vierailusta kesällä 1976.
O’Neal, 29, istuu lentokoneessa matkalla Kööpenhaminasta Seutulaan, Helsingin maalaiskunnassa sijaitsevalle Suomen päälentokentälle. Suojanen juo viinaa. Englantiahan hän ei puhu, joten tulkiksi on otettu kiitollisuudenvelkainen ensimmäinen apuri. Sama mies, joka ohjasi rahat väärälle tilille Sveitsiin. O’Neal ihmettelee, mitä hän lavalla tekee. Mikä on hänen esityksensä? – Sanoin, että heilutat vain kättä ja sanot: ”Helou!” Mitä mahtaa liikkua O’Nealin päässä? Hän on huolissaan matkatavaroistaan, jotka ovat matkalla Lontooseen. Ja mihin ihmeeseen hän on matkalla? Milloin hän pääsee Espanjaan? Suojanen huitaisee, että kaikki selviää. Kaikki, paitsi Suojanen itse ja suomalainen festivaaliyleisö. O’Neal saa todella eksoottisen kasteen Pohjolan yöttömään yöhön. Ensimmäinen keikka on Keimolan moottoriradalla, sittemmin asuinalueeksi muuttuneella aukealla nykyisellä Vantaalla. Mutta kun aikataulu oli tiukka, sinnekin lennettiin. Paikallislento, helikopterilla. Hyää juannusta, Suojanen matkii, miten O’Neal tervehti suomalaisyleisöä. – Mehän naureskelimme toisillemme, kun emme puhuneet samaa kieltä. Minä otin vähän väliä ryyppyä, ettei rupeaisi jännittämään.
Suojanen yritti saada Suomeen Beatlesin. Se ei onnistunut, mutta Rolling Stones tuli, jo vuonna 1965. Juliste seinällä on 1980-luvulta.
Keimolasta ryhmä lennätettiin Vehmassalmelle yksityiskoneella. O’Neal tervehti yleisöä – ja taas mentiin. Vesitaso vei Jämijärvelle, mutta matkaan mahtui jälleen pieni kommellus. – Se oli sellainen kalastajalentäjä, joka ei ollut paljon lennellyt. Ja se vei meidät väärälle järvelle. Järven rannalla telttaili pariskunta. Suojanen kannusti miestä heittämään heidät juhlapaikalle, vaikka oli vissiin jo tullut vähän nautittuakin. – Sanoin, ettei kukaan kysele mitään. Eikä kysellyt. Poliisikin työnsi Ladaa, kun se jäi johonkin kiinni. O’Neal ihmetteli touhua. Sanoin vaan, että ei ole mitään hätää. Vielä oli samaan putkeen kaksi keikkaa. Ensimmäinen Porissa, toinen Tampereella – kolmen, neljän aikaan yöllä. – Olin takki auki, pää viinaa täynnä. Toimittajat kyselivät, että mitä se Suojanen oikein sählää. Mutta kaikki oli mennyt niin kuin piti!
Vaahteramäen Eemelin Suojanen toi Suomeen käytyään Uppsalassa neuvottelemassa lapsinäyttelijä Jan Ohlssonin äidin kanssa.
Suojanen toi Suomeen tv:stä tuttuja esiintyjiä vielä monina seuraavina vuosina. Tv-sarjan Virginialainen tähti James Drury kiersi vilkuttamassa suomalaisille samalla tavalla kuin O’Neal. Vaahteramäen Eemeliä tv:ssä näytellyt Jan Ohlsson vieraili myös Suomessa äitinsä kanssa yhtenä vuonna. Sillä reissulla Suojanen ei tarvinnut tulkkia, olihan hän opetellut ruotsin varhaisessa työpaikassaan Södertäljessä jo 1940-luvun lopussa. Eemeliä varten Suojanen oli vuokrannut myös yksityiskoneen Ruotsista. Ei kielen takia, vaan siksi, ettei Suomessa ollut käyttöön sopivaa pienkonetta vapaana. Ruotsalaislentäjien kanssa tuli vielä yksi vastoinkäyminen. Nämä kun eivät suostuneet ottamaan kilisevää kassia kantanutta Suojasta kyytiin. – Menin sitten autolla. Eemeli ja äiti lensivät, Suojanen ei. Keikat tuli tehtyä silloinkin.
Eemelin keikkakiertue Suomessa onnistui. Tiiviissä aikataulussa pysyttiin lentämällä.
Kuinka päättyi Ryan O’Nealin Suomen-vierailu juhannuksena 1970? Unisesti, vaatihan esiintyminen ja lentely Suomessa heti Atlantin ylittäneen lennon jälkeen todella paljon. Näyttelijä ei jaksanut enää keikkarupeaman päätteeksi saunoa Suojasen kanssa, vaan meni hotelliin nukkumaan. Ja seuraavana päivänä Suojanen meni sovitusti viemään 50 000 markkaa O’Nealille Hotelli Tammeriin Tampereelle. Paikalle tuli manageri – se oikea, joka oli keikoista sopinut. – Kyselin, missä Ryan on. Manageri sanoi, että nukkumassa, Suojanen muistelee. Manageri otti rahat ja laittoi ne pikkutakkinsa povitaskuun. – Luulen, että Ryan O’Neal ei nähnyt niitä rahoja koskaan.
Suomalainen musiikkiteollisuus on palkinnut keikkajärjestäjä Tauno ”Tappi” Suojasen elämäntyöpalkinnolla.
Suojanen viettää juhannusta perinteisin menoin tänäkin vuonna. Paitsi, ettei hänen perinteisiinsä enää kuulu alkoholi. Oli lokakuinen päivä vuonna 2005, kun Suojanen puhui vanhan ystävänsä Eino Grönin kanssa puhelimessa. Grön oli jättänyt alkoholin jo 30 vuotta sitten, mutta Suojasella ei ollut samoja suunnitelmia. Kun puhelu loppui, Suojanen alkoi narskauttaa Koskenkorva-pullon korkkia auki. – Laskin, että olin juonut yli 50 vuotta joka päivä. Olin juuri avaamassa pulloa, kun ajattelin, että eipä tee mieli, hän kertoo. Sen jälkeen Suojanen ei ole viinaan koskenut. – En vaan juo. Ei se sen ihmeellisempää ole.
Brittikomedian Mennään bussilla Olive eli näyttelijä Anna Karen kiinnosti Suomen suvessa.
Teksti Pasi Kostiainen, kuvat Marjaana Malkamäki, A-lehtien kuva-arkisto ja Lehtikuva
