Apu

Ruuhka-Suomen rentoutumispaikka



Ruuhka-Suomen rentoutumispaikka

Helsingin kupeessa sijaitseva Nuuksio kohosi viime vuonna Suomen toiseksi suosituimmaksi kansallispuistoksi. Puiston laitamilta löytyy myös alueita, joissa voi kulkea kohtaamatta ristinsielua.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Juho Rahkonen

Tietokilpailukysymys: mikä on kävijämäärillä mitattuna Suomen suosituin kansallispuisto? Pelkästään sijaintia katsomalla sen voisi päätellä olevan Nuuksio, eikä veikkaus kauaksi mene.

Suomen pian 40 kansallispuistosta  – Hossa nostaa luvun täyteen Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi – suosituin on maan maagisimpia maisemia tarjoileva Pallas-Yllästunturi. Vaikka se sijaitsee kaukana suurista asutuskeskuksista, sinne tehdään vuosittain yli puoli miljoonaa visiittiä.

Espoon, Vihdin ja Kirkkonummen kunnissa sijaitsevasta Nuuksiosta tuli 343 000 kävijällä viime vuonna Suomen toiseksi suosituin kansallispuisto.

Kävijämääriä mitataan puihin kiinnitetyillä pienillä laskureilla, jotka rekisteröivät puiden välistä kulkevan ihmisen.

Nuuksion kansallispuisto on kaksikymmentä kertaa pienempi kuin mahtava Pallas-Ylläs, mutta 53 neliökilometrin pinta-alallaan Nuuksio on kuitenkin keskikokoinen kansallispuisto, ja Etelä-Suomen oloissa erittäin tärkeä luonnonsuojelualue.

Alkutalven ilta painuu mailleen suorantaisella Kolmikulmalammella.

Nuuksiolla on huomattava asema Suomen maabrändin rakentajana, koska lähellä pääkaupunkiseutua se houkuttelee runsaasti ulkomaisia vierailijoita. Monelle Nuuksio on Suomen käyntikortti, ensimmäinen kosketus itäisen havumetsävyöhykkeen eli taigan luontoon.

Nuuksion merkitystä lisää se, että puiston portilla sijaitsee vuonna 2013 avattu luontokeskus Haltia, jossa pystyy ottamaan Suomen luonnon kokonaiskuvan haltuun lyhyelläkin vierailulla. 

Haltia on rakennettu puusta, ja se tulee ikään kuin sanoneeksi kävijöille, että puuta voisi käyttää rakennusmateriaalina nykyistä enemmänkin. Puu on elollinen ja hengittävä materiaali, joka sitoo ilmakehän hiilidioksidia itseensä ja antaa sisätiloihin raikasta ilmaa.

Purolaaksot tuovat rehevyyttä Nuuksion karuun luontoon. Korkeimmat kuuset kasvavat lähes 40-metrisiksi.

Nuuksion kansallispuisto perustettiin vuonna 1994, ja sitä on myöhemmin laajennettu. 

Puisto sijaitsee järviylängöllä, jonka korkeimmat kohdat nousevat noin 120 metriin merenpinnasta. Paikallisesti korkeuserot ovat suuria, melkein vuoristomaisia. 

Korkeuserot aiheuttavat sen, että Nuuksion kasvillisuus on erittäin vaihtelevaa. Paikallinen mikroilmasto on mäkien huipuilla erilainen kuin kosteissa laaksoissa, joten lyhyellä matkalla ympäristö muuttuu täysin erilaiseksi.

Nuuksion korkeimpien mäkien harjanteet ovat erittäin karuja. Paljaat kalliot ja kelot tuovat mieleen Lapin tai Kuusamon maisemat. Nuuksiossa maasto ei kuitenkaan nouse niin korkealle, että puuraja olisi lähelläkään. 

Karuus johtuu siitä, että sadevedet huuhtovat sileitä kallioita ja estävät kasvillisuuden juurtumista niihin. Kalliolta alas laskeuduttaessa maisema muuttuu melkein viidakkomaisen reheväksi. Sammaleet ja suuret saniaiset peittävät metsänpohjaa, josta paksurunkoiset kuuset kohoavat lähes 40 metrin korkeuteen.

Nuuksiossa on jokaista kansallispuiston neliökilometriä kohden vähintään yksi järvi tai lampi. Monet lammet sijaitsevat jyrkkien kallioiden välissä, ja pudotusta viereiseen lampeen voi olla toistakymmentä metriä. 

Täysin luonnontilainen paikka Nuuksio ei ole. Puiston keskiosassa, lähellä Haukkalammen suosittua lähtöpaikkaa sijaitseva Mustalampi näyttää jotenkin luonnottomalta. Suuret turvelautat lilluvat sen keskellä, ja rannat ovat oudon äkkijyrkät.

Mustalammen lasku-uoman kohdalle rakennettiin 1950-luvulla pato, jolla lammen pintaa nostatettiin ja siten pyrittiin saamaan lisää rantaviivaa sekä estämään umpeenkasvu. Tonttisuunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet, ja karun kallioiset rannat säilyivät mökkivapaina.

Patoaminen nostatti pintaan turvelauttoja, jotka sittemmin ovat ankkuroituneet paikalleen ja tarjoavat erinomaisia pesimäpaikkoja muun muassa lokeille ja kaakkurille, joka kömpelönä kävelijänä ei pysty pesimään kaukana vesirajasta.

Puistossa on useita laavuja ja tulentekopaikkoja, mutta hyvällä säällä ja viikonloppuisin 

ne ovat yleensä täynnä porukkaa.

Parin viime vuosikymmenen aikana monien suomalaisten vauraus ja vapaa-aika ovat lisääntyneet. Pääkaupunkiseudun asukasluku on kasvanut huimasti, ja entistä useammat haluavat harrastaa jotain luontoon liittyvää urheilua tai muuten vain rentoutua kauniissa metsämaisemissa.

Paineet Nuuksion luonnon käytölle ovat siis kasvaneet puiston olemassaolon aikana. Nykyisin Nuuksiossa järjestettävien melonta- ja muiden liikuntatapahtumien osallistujamäärää joudutaan rajoittamaan, jotta alueen herkkä luonto ei kuluisi liikaa.

Monin paikoin suosituimpien nuotiopaikkojen lähellä maasto on niin kulunut, että puiden juuret törröttävät paljaina. Vielä kävelyäkin enemmän kulumista aiheuttaa maastopyöräily.

Kävin viimeksi Nuuksiossa työpaikkani virkistyspäivässä, ja paikallisen oppaan johdolla tutustuimme puistoon leveärenkaisilla fatbike-polkupyörillä. 

Sillä oli hauska rymistellä alas kivikkoista polkua, mutta sellainen vehje tekee pahaa jälkeä, jos sillä eksyy merkityn polun ulkopuolelle esimerkiksi jäkäläkankaalle.

Mielipidetutkimuksista tiedetään, että luonto on suomalaisille erittäin tärkeä arvo. Lisääntyvän virkistyskäytön ja alkuperäisen luonnon suojelun välinen ristiriita saadaan varmasti ratkaistua hyvällä suunnittelulla ja ohjaamalla eniten kuluttavia aktiviteetteja rajatuille alueille.

Kansallispuistojen tärkein päämäärä on suojella luontoa, ja antaa meidän jälkeemmekin tuleville sukupolville mahdollisuus sitä ihailla. ●

Teksti ja kuvat Juho Rahkonen

Julkaistu: 15.11.2016