Ruska on muuttamassa luonnon väripalettia. Osa koivuista hehkuu kirkkaan keltaisina ja ensimmäiset lehdet ovat varisseet jo alas. Muutama pakkasyökin on jo ollut, mutta silti syysperhoset ovat vilkkaasti liikkeellä.

Valtaosa syysperhosista on yöperhosia, joten niitä on vaikea havaita. Monet torkkuvat päivät näkyvillä, mutta niiden väritys naamioi ne lähes näkymättömiin. Ruskan väreihin sopeutuneet perhoset muodostavat yhden selvimmistä suojaväriryhmistä.

Pienen pihakoivun rungolla torkkuu siipiväliltään nelisenttinen yökkönen. Kauempaa katsoen yleinen takiaisyökkönen näyttää kellastuneelta, osin ruskistuneelta koivun lehdeltä. Se lepää päivät täysin näkyvillä luottaen naamiointiinsa. Vaikka lintu kääntäisi sen lehden ympäri, se ei liikahda.

Vasta syyskuun jälkipuoliskolla lentonsa aloittava loimuyökkönen lentelee puistoissa, puutarhoissa, lehti- ja sekametsissä ja niiden laiteilla. Se lentää lokakuun lopulle tai jopa marraskuun alkuun, ennen kuin se etsiytyy sopivaan talvehtimispaikkaan. Perhonen herää horroksesta huhtikuun puolivälissä, vaikka lämpöä ei ole kuin muutama aste.

Kesän ja syksyn taitteessa lentää neljä kookasta lovimittarilajia, jotka matkivat ruskan värejä ja lehtien muotoja. Niistä suurin ja yleisin on koivulovimittari, jota tavataan etelästä Oulun tienoille. Se on yleinen etenkin Keski-Suomessa, mutta harvoin niitä pääse useita näkemään kerralla.

Koivulovimittarin keltaisilla, hammaslaitaisilla siivillä on violetteja riipustuksia ja paksua ruumista peittää kirkkaankeltainen karvapeite.

Komean kampamaiset tuntosarvet ovat suojassa siipien välissä ja jalat ovat valkoisen ja violetin kirjavat. Sen tapa pitää siipiään puoliavoimina ylhäällä korostaa lehtimäistä ulkonäköä. Eikä perhonen lähde hevin lentoon, vaan näyttelee rooliaan ruskalehtenä viimeiseen asti, vaikka lintu kääntäisi sen lehden ylösalaisin.

Yöperhosia näkee harvoin päiväsaikaan lepopaikoillaan. Tarkkasilmäinen voi löytää kasvillisuudesta kulmayökkösen, joka lepää odotellen hämärän laskeutumista.

Silloin se pörähtää siivilleen ja etsii yöllä mettä tarjoavia kukkia – ja vastakkaista sukupuolta. Päivät se hämää saalistajia matkimalla kellastunutta lehteä.

Osaavat päiväperhosetkin. Keväällä ja loppukesällä lentävä sitruunaperhonen muistuttaa lehteä painaessaan siipensä yhteen levätessään.

Usein se roikkuu alaspäin lehden tapaan ja etusiipien tunnusomainen nipukka kruunaa muodon. Vaikka sitruunaperhonen on kirkasvärinen, häviää se vihertävään kasvillisuuteen hämmästyttävän hyvin.