Apu

Runar ja Kyllikki – KOM-teatterin näytelmä tutkii yhteisöä veriteon takana

Runar ja Kyllikki – KOM-teatterin näytelmä tutkii yhteisöä veriteon takana
Mitkä ovat Kyllikki Laihon ja Runar Karlssonin mahdollisuudet kovassa kyläyhteisössä, jossa herkät ja erilaiset jyrätään?
Julkaistu: 12.4.2022

Suomessa tapahtui 1950–60-luvuilla surmatöitä, jotka jäivät arviksi kansakuntaan. Kyllikki Saari, Tulilahden kaksoismurha ja Bodominjärvi jäivät lopulta selvittämättä, ja mysteereistä tuli osa suomalaisten kollektiivista, sukupolvesta toiseen kulkevaa historiaa. Näistä etenkin suohaudasta löydetty Kyllikki Saari mietityttää yhä tutkijoita ja muita kirjoittajia.

Vuonna 1974 kantaesityksensä Jouko Turkan ohjaamana saaneesta Jussi Kylätaskun kirjoittamasta Runar ja Kyllikki -näytelmästä löytyy yhtymäkohtia paitsi etenkin Kyllikki Saaren kohtaloon, myös Tulilahden kaksoismurhaan, josta syytetty Runar Holmström tappoi itsensä kesken oikeudenkäynnin.

Kaikista tutkimuksista ja aivan viime aikoina kirjoitetuista teoksista huolimatta Kyllikki Saaren murhaaja ei ole koskaan varmuudella selvinnyt. Näytelmä herättää pohtimaan ja vihjaa näkökulmia siihen, miksi näin on. Kylätaskun teksti avaa hyvin mahdollisia motiiveja ja sitä kaksinaismoralismia ja vaikenemisen kulttuuria, mikä pienissä yhteisöissä usein vallitsee. Joukosta ei saa poiketa edes jättäytymällä kalastuskunnasta pois, saati olemalla erilainen.

Kati Outinen, Lotta Lindroos, Juho Milonoff, Satu Silvo, Paavo Kinnunen, Ella Mettänen, Niko Saarela, Juho Kuusamo, Eeva Soivio ja Karoliina Niskanen

Ohjaaja Lauri Maijalalla on ollut työ sovittaa näytelmä tähän päivään. Miten näyttää neitseellistä naiskuvaa ja aggressiivisen ahdasta mieskuvaa niin, ettei se tunnu totaalisen tunkkaiselta?

Yksi oleellinen teko on ollut roolittaa naisroolit miesoletetuilla ja miesroolit naisoletetuilla. Kyseessä ei ole pelkkä tehokeino, vaan se oikeasti naksauttaa aivoja hieman eri asentoon. Lopputulos on toimiva ja tuntuu yllättävän tuoreelta.

Juho Milonoff ja Lotta Lindroos

Sekä Runar Karlsson (Ella Mettänen) että Kyllikki Laiho (Paavo Kinnunen) ovat herkkiä eivätkä sopeudu raakaan kyläyhteisöön.

Eläimistä pitävä, hellä evakkopoika Runar kohtaa raakaa pilkkaa ja väkivaltaa, ja vähitellen patoutunut viha alkaa kuohua yli. Tappeluissa Runar on kuitenkin ottavana osapuolena. Yhteisössä miehellä on hyvin tiukasti rajattu rooli, eikä Runar istu siihen. Herkkä Runar ei osaa sopeutua vaan toivoo vain olevansa huomaamattomampi, kuin ahven mutaisessa vedessä, jotta ei niin pistäisi muiden silmään.

Kyllikki on heittopussi, jota komentelevat niin isä kuin muutkin miehet, jotka näkevät kiltin ja tottelevaisen Kyllikin vain omien halujensa kohteena. Kaiken kaikkiaan Kyllikki jää varsin tahdottomaksi. Hänellä ei ole oikein muita ohjenuoria elämässä kuin Raamattu ja isän pelko. Oliko hänellä haaveita, toiveita? Päällimmäiseksi mieleen jää hänen puhetapansa: ujoon 50-luvun seurakuntanuoreen yhdistetty nykyteinien loppukiekaisu ei oikein istu.

Ensimmäisellä puoliskolla painostava väkivallan uhka väreilee jatkuvasti taustalla jopa ahdistavasti. Kyllikki on voimaton seksuaalisen väkivallan edessä ja muiden miesten joukosta erottuvaa Runaria nöyryytetään. Seksi ja seksuaalinen väkivalta ovat jatkuvasti läsnä arjessa, kuin sodasta olisi jäänyt päälle kuoleman uhka ja pelko ja sitä vastaan voisi taistella vain himojen avulla. Himon kuohuessa yli onkin vain lyhyt matka väkivaltaan.

Ella Mettänen ja Paavo Kinnunen

Esityksessä nähdään erinomaisia roolisuorituksia. Mettäsen Runar on vivahteikas. Satu Silvo hätkähdyttää viimeistä piirtoa myöten miehekkäänä isäntänä, joka hallitsee kyläyhteisöä ja tytärtään Kyllikkiä rautakouralla. Kati Outisen heikko pastori kumartelee isäntää mutta himoitsee tämän tytärtä. Niko Saarelan Hilkka-äiti ja Juho Milonoffin Eija ovat kovaan elämään sopeutuneita naisia. Runarin isän kuoltua Hilkka pyöritti evakkoperheen elämää, Eija taas on valinnut itsenäisen tien. Raa'assa kyläyhteisössä hän ei pelkää käyttää nylonsukkia ja huulipunaa.

Dramaattinen verenpunaisuus toistuu näytelmässä hyvänä tehokeinona. Markku Pätilän lavastus ja Tomi Suovankosken valosuunnittelu pelaavat hienosti yhteen.

Paavo Kinnunen ja Ella Mettänen

Runar ja Kyllikki KOM-teatterissa 21.5.2022 asti.

Kommentoi »