Kesäinen aamu on kauneimmillaan Turun saaristossa, Nauvon Pärnäisten satamassa. Merivartioaseman laiturilla konepäällikkö Kari Lahtinen käynnistelee Pidä Saaristo Siistinä -yhdistyksen upouuden huoltoalus M/S Roopen koneita.  Kolmihenkinen miehistö on nukkunut yön aluksella, kuten tavallista. He asuvat laivassa maanantaista perjantaihin. Viikonloput vietetään kotona. –Yleensä joka yö ollaan eri paikassa. Saaristomerellä on noin 30 jäteasemaa, joten maisemat vaihtuvat, kertoo aluksen päällikkö Okko Salo. Hän on enemmän kuin tyytyväinen uudesta, kesäkuussa kastetusta huoltoaluksesta, joka tuli todellakin tarpeeseen. Muutos vanhaan, yli 30 vuotta Saaristomerellä palvelleeseen M/S Roopeen on huomattava. Uusi alus on tilavampi, kahdeksan metriä pitempi ja viisi metriä leveämpi. – Vanhan Roopen voisi nostaa tämän kannelle, vertaa yhdistyksen tiedottaja Veera Säilä. Nyt ”pikku-Roope” seilaa Saimaalla, jonka olosuhteisiin se soveltuu paremmin. Kansimies Saana Väänänen hoitaa aluksen kannella lähtövalmisteluja. Apuna hänellä on Igor, Kari Lahtisen viisivuotias saksanpaimenkoira. Igor on viettänyt suurimman osan elämästään merellä ja tuntuu olevan enemmän kiinnostunut leikkikavereiden etsimisestä kuin kansimiehen töistä. Merellä on tyyntä ja lämmintä, lähes 20 astetta. Ainakaan olosuhteet eivät tule työpäivää vaikeuttamaan. Rajumpikaan myräkkä ei tosin matkantekoa estäisi, toisin kuin vanhan aluksen aikoihin.

Nauvon Berghamnissa sijaitsee yksi noin 30:sta Saaristomeren jätepisteestä. Kannella olevan jätepuristimen ansiosta alukselle voidaan ottaa nyt aiempaa enemmän jätteitä.

Pidä saaristo siistinä -yhdistys on omistautunut vesistöjen ympäristöhuollolle eri puolilla Suomea. Yhdistys muun muassa rakentaa ja huoltaa jätepisteitä ja kuivakäymälöitä, järjestää jätekeräyksiä ja huolehtii luonnon- ja retkisatamien siistey­destä.  Yhdistyksen toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla ja ympäristöministeriön, yritysten ja yksityishenkilöiden tuella. Varojen turvin  ylläpidetään myös  M/S Roopea  ja palkataan sen miehistö.  Uuden aluksen jätepuristimen ansiosta kaikki Saaristomeren reitin varrelta kerättävät jätteet mahtuvat kerralla kyytiin. Säiliön tilavuus on 20 kuutiota, mutta puristimen avulla mukaan voidaan ottaa jopa 100 kuutiota jätteitä, sillä niissä on paljon ilmaa. – Vanhassa aluksessa nostimme jätesäkit kannelle, jolloin se oli nopeasti täynnä. Kuorman tyhjentäminen ja uuden lastin hakeminen oli siksakkia, joka saattoi viedä monta tuntia työaikaa. Se johti monessa paikassa myös jätepisteiden ylitäyttymiseen, Salo selittää. Yhdistyksen jäsenilleen ylläpitämiin Roope-palveluihin kuuluvat Saaristomerellä noin 30 Roska-Roope-jätepistettä, kelluvat käymäläjätteiden imutyhjennysasemat sekä vaarallisten jätteiden ja romujen erilliskeräykset. – Jätepisteemme eivät ole lukittuja, joten emme voi olla varmoja, ovatko kaikki palveluita käyttävät yhdistyksemme jäseniä. Lähdemme kuitenkin siitä, että on parempi, että jätteet toimitetaan keräykseen kuin jätetään luontoon, Säilä sanoo.  Polttokelpoisen jätteen lisäksi saarilta noudetaan myös hyötyjätettä, kuten metallia, paperia ja lasia. Yhdistyksen jäsenet ovat enimmäkseen veneilijöitä ja muita vesillä liikkujia. Saariston vakituisten asukkaiden jätehuollosta vastaa Lounais-Suomen jätehuolto. Muu logistiikka hoituu yhteysaluksilla.

Saana Väänänen, Kari Lahtinen ja Okko Salo työskentelevät yhdessä nyt kolmatta kesää. 

Ensimmäinen pysähdyspaikka on Nauvon Berghamn. Pysähdys on nopea, noin kymmenen minuuttia. Jätesäkit kärrätään kyytiin, ja prässi puristaa kuorman tiiviiksi. Matkaa seuraavaan kohteeseen, Nötöhön, on tunnin verran. Kansimies Saana Väänänen viettää Igor-koiran kanssa kahvitaukoa aluksen keittiössä. Tuotemuotoilijaksi valmistunut Väänänen on töissä huoltoaluksella nyt kolmatta kesää. Alus liikkuu avovesikauden ajan. – Tämä on ehdottomasti paras työpaikka, jossa olen ikinä ollut, Väänänen sanoo empimättä. – Olemme kesäisin viikonloppuja lukuun ottamatta yhdessä ympäri vuorokauden, joten on välttämätöntä tulla hyvin toimeen keskenään. Pitkät työpäivät eivät ole harvinaisia. Välillä miehistö viettää töiden jälkeen aikaa ulkona saariin tutustuen, mutta useimmiten illat sujuvat levon merkeissä. Etenkin nyt, kun jokaisella on ovi, jonka vetää perässään kiinni. Jokaisella on nyt oma hytti, jonne voi vetäytyä päivän päätteeksi. Nukkumaan miehistö menee tavallisesti illalla kymmenen ja kahdentoista välillä. Okko Salo puolestaan on kolunnut merta jo nuoresta pitäen. – Olin veneessä ensimmäisen kerran kolmen kuukauden ikäisenä. Vietimme paljon aikaa vesillä, koska perheellämme oli mökki merenrannalla. Sieltä se innostus varmasti jäi. Olen nyt työskennellyt merellä viitisen vuotta. Aluksen päällikkönä tämä on minulle neljäs vuosi, puuveneenveistäjäksi kouluttautunut Salo kertoo.

 Imutyhjennysasemien tyhjentäminen on myös osa Saaristomeren jätehuoltoa. 

Nötön saaren jätepisteen Molok-syväkeräysastia sijaitsee aivan rannassa. Se tyhjennetään nosturilla, joten lihasvoimia ei tällä kertaa tarvita. Rantautumisen jälkeen Saana Väänänen kiinnittää kettingit syväkeräysastian säkkiin. Nosturin ohjaksissa oleva Salo tyhjentää sen jätepuristimeen. Läheisellä laiturilla mies selvittää kalastusverkkoa, ja lapset leikkivät rannassa äidin valvonnassa. Minea Castrén kertoo viettäneensä lastensa Amanda, 6, ja Lucas Porkan, 8, kanssa Nötössä jo kuukauden päivät. Isä Petri Porkka liittyi mukaan muutama päivä sitten. Perheen koti sijaitsee Kaarinassa. Nötöhön he ovat tulleet kesäloman ajaksi mökkeilemään. – Onneksi saimme järjestettyä pitemmän loman, Porkka huokaisee. Minea Castrén on Nötöstä kotoisin. Hänen isänsä asuu saarella edelleen. Nötöhön perhe on tullut Eivorilla, Saaristomeren yhteysaluksella. Perhe vierailee saarella muulloinkin kuin kesällä. Ympärivuotisia asukkaita Castrén arvelee Nötössä olevan kymmenkunta. – Toivoisin, että tänne saataisiin lisää eloa. Moni kaupungissa asuva olisi täällä mielellään, jos tiettyjä palveluja olisi enemmän, Castrén pohtii. Heidänkin perheensä asuisi Nötössä, mikäli saarella olisi koulu. Amanda-tytär aloittaa syksyllä ensimmäisen luokan, Lucas menee toiselle. Minea Castrén ja Petri Porkka ovat Roope-palvelun käyttäjiä. He kiittelevät sitä, että jätehuolto hoidetaan saaristossa mallikkaasti – joskin aiempina vuosina jäteastiat ovat ehtineet ajoittain täyttyä yli ennen seuraavaa tyhjennystä.  He ihmettelevät myös, miksi saaristoelämää on pyritty eri tavoin näivettämään. Viimeisin esimerkki tästä oli liikenneministeriön taannoinen kokeilusuunnitelma, jossa saariston yhteysalusliikenne olisi muutettu maksulliseksi. Saaristolaisten onneksi suunnitelmasta luovuttiin toistaiseksi. – Se olisi ollut myös saariston yrittäjien kannalta huono ratkaisu, Castrén sanoo. Eivorilla kulkeminen on siis edelleen maksutonta. Muussa tapauksessa monen matka Nötöhön saattaisi jäädä tekemättä.

Saana Väänänen tyhjentää syväkeräysastioita Nötön saarella.

Nötön edustalla tarkistetaan vielä kelluva imutyhjennysasema, jonne lasketaan veneiden käymälävedet. Asemia on Saaristomerellä kaikkiaan 12. Jätevedet ovat olleet Itämerellä ongelma. Viime vuonna asetetuilla määräyksillä kielletään jatkossa risteilylaivojen käymäläjätevesien päästäminen suoraan mereen. Määräykset tulevat voimaan uusille laivoille kahden vuoden kuluttua. Nykyisille risteilylaivoille määräaika on kesäkuu 2021. – Joskus veneilijät ihmettelevät, miksi heidän pitäisi poistaa jätevetensä asianmukaisesti, kun risteilijöidenkään ei tarvitse niin tehdä, Veera Säilä kertoo. Nötöstä puolen tunnin merimatkan päässä sijaitsevassa Aspössä tutuksi tullutta miehistöä on laiturilla vastassa muun muassa Tore Johansson, saaren ”isäntä”. Talvisin Johansson ajaa työkseen luotsivenettä. Kesäisin hän pyörittää saarella vaimonsa Marikan kanssa majoituspalvelua, elintarvikemyyntiä sekä kahvila-ruokalaa.  Aspössä on Tore Johanssonin mukaan 11 ympärivuotista asukasta. Sekä Toren että Marikan vanhemmat ovat syntyneet siellä. – Koulut kävin muualla, mutta heti kun nuorena miehenä pääsin omille jaloilleni, muutin tänne, Tore kertoo. Matkailu on Johanssoneille tärkeä toimeentulo. Aspössä vierailee paljon veneilijöitä, kalastajia ja retkeilijöitä. Juhannuksen jäljiltä jätepisteessä on paljon poisvietävää. Varsinainen sesonki on heinäkuussa. – Juhannuksen jälkeen Helsinki siirtyy tänne, Johansson naurahtaa. Kauppaa saarella ei ole, vaan ostokset tilataan joko Korppoosta tai Utöstä tai haetaan mantereelta. – Toimivat yhteydet ovat meille elinehto, samoin kuin jätehuolto, Johansson toteaa.  Saariston väen näkökulmasta yhdistysten ylläpitämät palvelut täydentävätkin  tärkeällä tavalla julkisia palveluita.

Minea Castrén sekä Amanda, Lucas ja Petri Porkka viettävät Nötössä koko kesälomansa. 

M/S Roopen paluumatka Pärnäisiin kestää noin puolitoista tuntia. Päivätöiden ja Aspössä nautitun aterian jälkeen komentosillalla on hiljaista ja rauhallista kuin hämäläisessä linja-autossa.  Väki pääsee tänään lopettamaan työt normaalia aikaisemmin, jo iltapäiväneljältä.

Haitari soi kesäisessä Aspössä. Muusikkoina Tore Johansson (vas.) ja hänen poikansa Markus.

Tutut Aspön saaren asukkaat toivottavat laiturilla M/S Roopen miehistön tervetulleeksi.

Uuden huoltoaluksen marssivauhti Saaristo­merellä on 8–10 solmua. Pituutta aluksella on 24 metriä ja leveyttä 9 metriä.

Teksti Jesse Mäntysalo, kuvat Petri Mulari