Terveys ja hyvinvointi
Apu

Rokotuspiikki pelastaa

Rokotuspiikki pelastaa

Rokotusten historia on täynnä edistysaskelia, eikä loppua näy. Tästä huolimatta rokottamista myös kritisoidaan ja epäillään.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Turvatoimet ovat tiukat. Lääkevalmistaja GlaxoSmithKlinen (GSK) rokoteyksikköön Belgian Wavressa pääsee vain luvan ja oppaan kanssa ja monien turvaporttien läpi.

Vierailemme rakennuksessa, jonka sisätila muistuttaa tieteiselokuvan näyttämöä. Ensin on valmistauduttava kuin kirurgi leikkaukseen: omat vaatteet vaihdetaan päästä varpaisiin suojavaatteisiin ja kädet pestään huolellisesti.

Steriileistä steriileimpään tilaan pääsee vain välitilan läpi. Siellä puetaan jälleen uudet suojavarustukset, lasit ja tossut, jotka vedetään jalkoihin tiskin päällä istuen. Mihinkään ei saa koskea.

Laboratoriomaisen työhuoneen keskellä on lasikaappi, jossa yhdistetään apukäsien avulla rokotteiden ainesosat keskenään. Rokotteeseen lisätään tässä vaiheessa esimerkiksi adjuvantit eli apuaineet, jotka tasapainottavat rokotetta ja lisäävät immuunivastetta.

– Työ edellyttää poikkeuksellista tarkkuutta, sitoutumista sekä hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Kriittisessä valmistusvaiheessa työskentelevät ammattilaiset ovat soveltuvuustestien lisäksi käyneet läpi kuukausien koulutuksen, jonka jälkeen he saavat sertifikaatin eli työskentelyluvan, jos heidän arvioidaan sopiviksi, sanoo GSK:n laaduntarkkailusta vastaava johtaja Sophie Vandenschrieck.

Työ ei ole kaikkein nopeinta luonteeltaan. Esimerkiksi GSK:ssa on jo 25 vuoden ajan kehitetty malariarokotetta. Tehtävä on vaikea mutta tärkeä, koska hyttysten levittämä malaria tappaa pelkästään Afrikassa vuosittain noin 600 000 ihmistä.

Viime vuonna saatiin viimein positiivisia uutisia: rokotteen kliinisissä tutkimuksissa pienten lasten malariatapaukset puolittuivat ja vauvoilla malaria väheni neljänneksen. Jos rokotteelle myönnetään myyntilupa, se tulee käyttöön Afrikassa voittoa tavoittelemattomalla hinnalla.

Wavren pikkukaupungista Brysselin lähistöltä on pitkä matka muinaiseen Intiaan. Siellä keksittiin 2 000 vuotta sitten torjua pahamaineista isorokkoa ottamalla nestettä tautia sairastaneen ihorakkulasta ja siirtämällä sitä terveen ihmisen iholle tehtyyn haavaan.  

Tämä rokonistutus levisi Eurooppaan vähitellen 1700-luvun aikana. Uusin keksintö syntyi vasta saman vuosisadan loppupuolella, kun englantilainen lääkäri Edward Jenner havaitsi, että lehmien kanssa työskentelevät eivät sairastuneet isorokkoon, sillä lehmärokkotartunta antoi heille immuniteetin sitä vastaan.

Uusi menetelmä herätti pelot: kansa uskoi, että lehmän luonne siirtyisi rokotuksen mukana ihmisiin. Pelättiin myös, että rokotukset aiheuttavat sairauksia. Epäilyyn oli syynsä, sillä hygienia ei ollut rokotusten alkuaikoina paras mahdollinen.

Isorokosta tuli kuitenkin ensimmäinen rokotuksilla hävitetty sairaus maailmassa. Suomessa rokotusten alkuajat olivat valtion tiukassa säätelyssä. Koska vielä 1800-luvun alussa joka kymmenes kuolintapaus oli isorokon aiheuttama, säädettiin rokotuspakko, jonka uhalla rokotukseen oli suostuttava.

Kansallisen rokotusohjelman ansiosta monet tarttuvat taudit, esimerkiksi polio, tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko ja Haemophilus influenzae -taudit sekä niihin liittyneet jälkitaudit, vammautumiset ja kuolemantapaukset ovat hävinneet Suomesta kokonaan tai lähes kokonaan.

Suomi hävitti ensimmäisenä maana maailmassa tuhkarokon, sikotaudin ja vihurirokon kotoperäiset tartunnat. Aikuisena sairastetut lastenrokot ovat ankarampia ja jälkitaudit haitallisia. Osa lapsuusajan rokotteista edellyttää tehostetta aikuisiässä, jotta immuniteetti säilyy läpi elämän.

Nykyisin rokotusohjelmamme tavoittaa 95–97 prosenttia väestöstä. Mitä herkemmin tarttuvasta taudista on kyse, sitä korkeampi rokotuskattavuuden pitää olla, jotta rokotuksilla torjuttava tauti ei tulisi takaisin.

Jos rokotuskattavuus laskee, taudit voivat palata takaisin, vieläpä entistä ärhäkämpinä. Kun vanhemmat päättävät olla rokottamatta lapsiaan, he samalla avaavat portin taudin paluulle – myös muille kuin omille lapsilleen, sillä korkea rokotuskattavuus antaa laumasuojan myös rokottamattomille.

– Jos tauti on hyvin tarttuva, laumasuojaan tarvitaan, että 90 prosenttia väestöstä ottaa rokotuksen. Esimerkiksi yksi MPR-rokottamaton tuhkarokkoon sairastunut voi aiheuttaa ympäristössään yli 20 tuhkarokkotartuntaa muissa rokottamattomissa, jos rokotuskattavuus on alentunut, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek sanoo.

Laumasuoja antaa epäsuorasti suojaa niille, jotka ovat perustautinsa tai ikänsä vuoksi alttiimpia tartunnoille tai joille rokotus  ei anna riittävää immuniteettia.  

Euroopassa ja Yhdysvalloissa on ollut vuoden sisällä sitkeitä tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkoepidemioita. Laajin niistä oli Hollannissa vahvasti uskonnollisella asuinalueella.

Rokotuskriittisyyden takana on usein pelkoja: pelätään, että liian monet rokotteet kuormittavat immuunijärjestelmäämme tai rokotteet sisältävät myrkyllisiä kemikaaleja. Joillekin rokotusvastaisuuteen liittyy ideologisia tai uskonnollisia perusteluja.

– Suomessa ei ole tehty systemaattisia tutkimuksia rokotuskriittisyydestä. Kausi-influenssarokotteen kattavuus laski narkolepsiatapausten vuoksi. Tosin kausi-influenssarokotteen kattavuus ei ole Suomessa koskaan ollut yli 50:tä prosenttia, Nohynek sanoo

Seuraavien kausi-influenssien ärhäkkyysaste näyttää, miten narkolepsiakohun aiheuttama rokotusaktiivisuuden notkahdus taittuu.

– Kun viime talven influenssaan sairastui vakavasti muutama terve rokottamaton henkilö, rokotusjonot kasvoivat jälleen terveysasemilla.

Pandemrix-rokotteen jälkeen narkolepsiaan sairastuneilla nuorilla oli erityinen riskiperimä. Narkolepsian riskiksi todettiin 4–19-vuotiailla, että kuusi rokotettua 100 000:sta sairastuu. Riski on hyvin pieni, mutta toteutuessaan sekin on liikaa.

Nohynekin mukaan emme voi vielä tietää, olisivatko nämä potilaat sairastuneet narkolepsiaan myöhemmin elämässään.

Joka tapauksessa rokote toimi ulkoisena tekijänä omaan perimään liittyvän alttiuden ohella ja laukaisi narkolepsian.

Wawren rokotusyksikössä rokotusten hyödyllisyyteen uskotaan lujasti – eikä vain kaupallisten syiden vuoksi. Rokotusten vaikutukset ovat kiistattomia.

– Rokottaminen on sijoitus kansanterveyteen. Yksi keuhkokuume-, vesirokko- ja rotavirusrokotteeseen sijoitettu euro tuo takaisin kaksi euroa. Yhden tyttöjen kohdunkaulansyöpää ehkäisevään HPV-rokotteeseen sijoitetun euron hyötysuhde on kolme euroa, sillä syövän hoito on kallista, sanoo GSK:n Euroopan ja  Pohjois-Amerikan rokoteliiketoiminnan johtaja Harry Råstedt.

Rokotukset ovat vähentäneet Suomessa sairaalahoitoja, poliklinikka- ja terveyskeskuskäyntejä sekä lasten vanhempien poissaoloja töistä. Kun rotavirusrokote liitettiin rokotusohjelmaan, alle yksivuotiaiden vuodeosastohoitoa vaativat  ripulitaudit vähenivät puoleen jo ensimmäisenä rotaviruskautena. Sairaalahoitoiset rotavirustautitapaukset vähenivät 80 prosenttia.

Yhteisössä kaikkein haavoittuvimpia ovat pikkulapset ja vanhukset. Yksi vuosittainen influenssarokote laskee 75 prosentilla iäkkään kuolemanriskiä.

Rokotteiden merkitys kasvaa entisestään tulevaisuudessa. Koska merkittäviä mikrobilääkeuutuuksia ei ole odotettavissa vuosikausiin, rokotusten ennalta ehkäisevä vaikutus korostuu. Rokotuksia kehitetään myös kansantautien ehkäisyyn.

Kaikesta edistyksestä huolimatta kehitysmaiden lapsista jää noin parikymmentä prosenttia edelleen vaille välttämättömiä rokotteita ensimmäisinä vuosinaan.

Aikuinen, pidä huolta rokotuksistasi!

Neuvola- ja koulujärjestelmä pitää huolta lasten ja nuorten rokotuksista, mutta sen jälkeen aikuisten on huolehdittava niistä itse.

Pidä huolta, että olet saanut perussarjana vähintään kolme jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja poliorokotusta (DTP). Rokotukset kannattaa merkitä rokotekirjaan ja säilyttää se. DTP-perussarjan saaneille annetaan tehosterokotus 10 vuoden välein.

Tetanuksen eli jäykkäkouristusrokotuksen voimassaolo varmistetaan terveysasemalla aina, kun hoidetaan isompia haavoja. Tauti on hengenvaarallinen, mutta harvinainen Suomessa. Bakteeri elää kuitenkin maaperässä, eli kuka tahansa voi sairastua, jos suojaa ei ole. Jäykkäkouristusta vastaan ei muodostu laumasuojaa.

Jokaisella aikuisella tulee olla joko sairastettujen tautien tai kahden MPR-rokoteannoksen antama suoja tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan. Jos aikuisen rokotussuoja on puutteellinen, se täydennetään.

Suomalaisten riski saada polio on erittäin pieni kansallisen rokotusohjelman kattavuuden vuoksi. Tehosterokotus annetaan henkilölle, joka matkustaa maahan, jossa poliota esiintyy tai jonka edellisestä poliorokotuksesta on yli viisi vuotta.

Riskiryhmiin ja heidän lähipiiriinsä kuuluville sekä terveydenhuollon ammattilaisille suositellaan kausi-influenssarokotetta.

Kaikilla kolme vuotta täyttäneillä ja sitä vanhemmilla ahvenanmaalaisilla on oikeus saada TBE-rokotesuoja puutiaisaivotulehduksen estoon. Harkinnassa on suosituksen laajentaminen, jotta se kattaisi myös Manner-Suomen TBE-riskialueita.

Teksti: Riitta Heimonen

Julkaistu: 10.9.2014