Apu

Ristomatti Ratia Suunnittelija, 70 vuotta, Helsinki.

Ristomatti Ratia Suunnittelija, 70 vuotta, Helsinki.

”Pelko on luovuuden pahin este.”
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Ihminen joko on luova tai ei ole. Luovuutta ei voi oppia. Luovuus kukkii parhaimmillaan silloin, kun ihminen seisoo ylipääsemättömien ongelmien edessä tai tekee virheitä: kuulee, näkee, ymmärtää väärin. Virheestä syntyy uusi idea. Kyseenalaistaminen on luovan ihmisen luonne. Pelko on luovuuden pahin este, se kangistaa. Ehkä olen niin naiivi, etten osaa pelätä – rohkeus tulee siitä.

Kävin juuri tapaamassa ensimmäistä lapsenlastani Nadjaa Panamassa. Ihan selvästi kaunis, fiksu ja lahjakas, kohta vuoden vanha. Lapset ovat minulle tärkeitä. He asuvat kaukana. Asumisjärjestely, joka ei ole minusta kiinni, tekee sen, että nuorimmaiseni Robin asuu enimmäkseen Saarenmaalla. Siellä on kaverit, hän viihtyy.

Olen huono vanhempi enkä pyri ohjaamaan lapsia ollenkaan. Jotkut paapoo lapsiaan ja on koko ajan mukana. En ole semmoinen. Enkä usko, että minuakaan kasvatettiin niin. Sain mennä niin kuin halusin.

Sisustuksessa ja tavaroissa en tykkää huumorista. Se on helppoheikin tie. Tilannekomiikka on huumorilajini.

Kun menetin suur­omaisuuden, olin seuraavana aamuna samanlainen kuin edellisenä iltana. Jos varallisuuden menetys kangistaa toimintakyvyn, se on heikkoutta. Kertoo vääränlaisesta kiintymisestä materiaan. Se, millaisen vaikutuksen teet, on sanomisistasi ja teoistasi kiinni – isot henkiset arvot asuvat muualla kuin kolikoissa.

olen aina törmännyt vahvoihin naisiin. En tykkää mitäänsanomattomista naisista. Sekä äitini että kaikki vaimoni ovat olleet vahvoja.

Armi aina sanoi, että meillä Marimekossa ei makseta kikkelipalkkaa. Samantekevää, onko työn tehnyt mies vai nainen: jäljen on oltava hyvä. Naisten rasite on se, että he joutuvat synnytyssairaalaan. Miehet ovat vapaampia. Minulla on erittäin lahjakkaita naisia töissä, tekevät huipputyötä.

Jossittelu on meillä kielletty, siis konditionaalimuoto: jos tekisin, menisinkö? Meillä mennään ja tehdään!

Pari vuotta sitten hengästyin, kun kävin uimassa. Uin enemmän, hengästyin lisää. Menin valittamaan, että keuhkoissa on vikaa. Ei ollut keuhkoissa, oli sepelvaltimotukos. Yksi suoni vaihdettiin. Se sotki aikatauluja, ei sen kummempaa. Sitten jatkoin siitä, mihin jäin.

Ikää en ajattele ollenkaan. Muisti pätkii joskus – se vain on fakta. En tykkää hiljentää. Olen vanha rallikuski. Kilpailuvietti on vahva. En halua olla vitonen, vaan paras ja voittaa.

Luopuminen on vaikea laji. Kuolema on rankimpia kokemuksia, mutta sekin saattaa avata tilaa uudelle. Ihmiset luulevat elävänsä ikuisesti – kukaan ei ole ikuinen.

Olen oppinut oman pienuuteni, ei saa luulla itsestään suuria. Suuruudenhulluus on vaarallista.

teksti Raila Kinnunen

kuva Juha Juntto

Julkaistu: 3.5.2012