Apu

Risto Pelkonen Arkkiatri. 80 vuotta, Kauniainen

Risto Pelkonen Arkkiatri. 80 vuotta, Kauniainen

”Suurin ilo on se, että saa elää.”
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Isäni oli lääkäri ja äitini sairaanhoitaja. Isä kaatui kesäsodan alkaessa vuonna 1941, ja siitä jäi jälki sielunmaisemaani. Ammatinvalintani oli helppo, sillä sain hyvät eväät Suomalaisesta Yhteiskoulusta, jossa oli altruistinen ja humanistinen ilmapiiri sekä innostava biologian opettaja.

Tekniikan huikea kehitys ja tiedon kasvu ovat muuttaneet lääkärin työtä. Se on kutsumusammatti, ei siitä mihinkään pääse. Työstä ei kuitenkaan selviä, ellei ole vahvasti motivoitunut. Tuskin raha on nykynuorille tärkeämpää kuin ennen. Suurin muutos lienee työsidonnaisuuden vähenemisessä.

En ole varma, olenko tehnyt viisaita päätöksiä, mutta olen oppinut pohtimaan, mikä ratkaisu olisi hyvä eri tilanteissa.

Elämä ei ole aritmetiikkaa. Se on joskus kova ja armoton. Yhdellä järkkyy mieli, toisella ruumis, ja kolmas tekee vääriä valintoja.

On turha väittää, että elämää voisi hallita. Tyhmyyksiä ei silti pidä tehdä tahallisesti.

Olen aina kaihtanut täydellisiä ihmisiä. Kun jalustalle nostettuja oppii tuntemaan paremmin, he ovatkin tavallisia pulliaisia.

Rakkaus on kuin humahdus. Siihen pitää vain syöksyä. Sen tein minäkin. Jos alkaa kovasti fundeerata, onko tuo se oikea, on peli menetetty, ja siitä projektista on viisainta luopua.

Lapsenlapset ovat opettaneet, ettei puujalkavitsejä kannata kertoa.

On joskus aika, jolloin he ovat lapsia, mutta heidät tulee ottaa huomioon aikuisina.

Olemme olleet aviossa Kristiinani kanssa 54 vuotta. Se on aika pitkä aika. Rakkautta on ymmärtää, että yhteistä hyvää on aktiivisesti ylläpidettävä. Kiintymys syntyy joka vuosi uudestaan.

Kun tuntee toisen hyvin, tietää, millä tavalla voi olla hänelle hyvä.

Ihmisessä on aina kulmia. Särmiä täytyy olla, ei se muuten ole oikeaa elämää.

sydämen pohjassa tulee olla tilkka körttiläisyyttä: täytyy olla uskoa itseensä ja rohkeutta päätöksiin ja kykyä olla nöyrä.

Ikääntyminen ei ole minulle erityinen ongelma. Jokainen ikä on ollut paras ikä, ja nyt se on tämä ikä. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut elää näin vanhaksi.

vanhana on hyvä olla, jos on kohtuullisen terve. Ei tarvitse kilpailla eikä kiirehtiä, kun aikaa ei tarvitse säästää. Kun on oppinut kadottamisen taidon, on aina jokin kadoksissa, nimi, sana tai kirja. Etsimisestä on tullut elämäntapa.

Suurin ilo on se, että saa elää.

Kesällä iloni on luova joutenolo, kaarnanveisto. Ilo on itse tekemisessä, käsieni taidossa ja omassa rauhassa.

Elämässä on tärkeintä elämä itse.

Olen sanonut lapsilleni Desmond Tutun sanoin:

"Pitäkää yhtä. Sillä jos pidätte yhtä, pärjäätte elämässä. Ihminen on ihminen vain toisen ihmisen kautta."

teksti Riitta Heimonen

kuva Joonas Brandt

Julkaistu: 29.6.2012