Apu Terveys

Pia Lahden rintasyöpä uusiutui levinneenä, vaikka alkuperäinen ennuste oli aivan muuta: ”Olen päässyt irti katkeruudesta”

Pia Lahden rintasyöpä uusiutui levinneenä, vaikka alkuperäinen ennuste oli aivan muuta: ”Olen päässyt irti katkeruudesta”
Pia Lahden rintasyöpä levisi maksaan neljä vuotta leikkauksen jälkeen, vaikka uusimisriskin piti olla olematon. Siitä asti hän on roikkunut löysässä hirressä. Pia ei kuitenkaan ole valmis luovuttamaan.
Julkaistu: 2.10.2022

Sen ei pitänyt uusia. Lääkäri oli kuvaillut Pia Lahden rintasyöpää ”kiltiksi”. Uusimisen todennäköisyys oli vain 1–2 prosenttia. Siksi Pialle ei määrätty rinnanpoistoleikkauksen jälkeen muita hoitoja kuin hormonilääkitys. Hän jatkoi elämäänsä ja luotti, että oli nyt terve. Vuosikontrolleissa kaikki oli hyvin.

Loppukesällä 2018 rintasyöpäleikkauksesta oli kulunut vajaa neljä vuotta, kun Pia havahtui vatsa­kipuun. Kipukohtaa oli vaikea paikallistaa, mutta ensimmäiseksi hän varasi ajan gynekologille. Tutkimuksessa ei kuitenkaan ilmennyt mitään poikkeavaa. Seuraavaksi Pia meni yleislääkärille. Tämä paineli vatsaa, muttei keksinyt syytä oireisiin. Pia sai lähetteen ultraäänitutkimukseen.

Sitten alkoi tapahtua. Röntgenlääkäri totesi heti, että vatsassa ei näyttänyt siltä kuin pitäisi. Hän passitti Pian päivystykseen.

– Illalla minulla oli jo diagnoosi: maksassani oli syöpä. Itse asiassa se oli täynnä syöpäkasvaimia, Pia, 58, kertoo.

Päällimmäisenä ajatuksissa pyöri, miten hänellä saattoi olla niin huono tuuri. Voiko salama oikeasti iskeä kahdesti samaan paikkaan? Silti Pia oli yllättävän rauhallinen. Hän uskoi, että kasvaimet voitaisiin leikata pois. Eniten pelotti koepalan otto. Hän oli aina kammonnut neuloja, ja nyt neula työnnettäisiin vatsanpeitteiden läpi.

– Kun koepalan tulosta verrattiin rintasyöpääni, selvisi, ettei kyse ollut erillisestä maksasyövästä vaan maksaan levinneestä rintasyövästä. TT-kuvauksessa myös selkärangasta löytyi kaksi etäpesäkettä.

Syövän uusiminen oli hirveä järkytys. Syynä pidettiin sitä, ettei hormonilääkitys ollut tepsinyt riittävän hyvin.

– En voinut uskoa asiaa todeksi, vaikka lääkäri sanoi, että tilanne oli vakava. Minulla oli ollut vain vatsa kipeä – ja rintasyöpäni oli ollut kilttiä laatua.

– Mieheni tuki minua, mutta kun yksi perheen­jäsen sairastuu vakavasti, tavallaan koko perhe sairastuu. Jokainen joutuu miettimään elämää ja kuo­lemaa, Pia kertoo.

Toivon ja epätoivon välimaastossa

Tuusulalaisen Pian rintasyöpä löytyi hänen ensimmäisessä rintasyöpäseulonnassaan lokakuussa 2014. Joulukuun alussa hän sai kutsun ultraäänitutkimukseen, koska mammografiakuvaus antoi aihetta lisäselvityksiin. Samassa yhteydessä oikeasta rinnasta otettiin paksu­neulanäytteitä.

– Silloin kauhu hiipi mieleeni. Eihän tämän näin pitänyt olla!

Pia jäi sairauslomalle koulunkäynninohjaajan työstään nuorisopsykiatrisessa sairaalakoulussa, sillä hän oli liian peloissaan pystyäkseen olemaan tukena nuorille. Joulu meni sumussa, kun hän odotti koetuloksia.

Heti joulun jälkeen rinnasta otettiin uusia neulanäytteitä, koska aiemmin otettuja ei voitu tutkia. Ne oli pantu vahingossa samaan putkiloon, jossa ne olivat sekoittuneet toisiinsa.

– Aloin olla aika romuna. Pidin selvänä, että kyse oli syövästä, koska minua tutkittiin näin kovasti. Mieheni ja työkaverini yrittivät kannustaa, että minua vain säikyteltiin.

Juuri ennen uuttavuotta Pia oli ajomatkalla kaupasta kotiin, kun hänen puhelimensa soi. Soittaja oli lääkäri, joka totesi, että Pian rinnasta oli löytynyt kaksi syöpäkasvainta.

– Hän ei sanonut muuta, kuin että minuun oltaisiin yhteydessä, kiitos ja kuulemiin. Jäin sokkitilassa autooni istumaan. Luultavasti soitin miehelleni. En muista tästä hetkestä mitään.

Seuraavien päivien aikana Pia kävi läpi tunteiden vuoristoradan. Hän hoiperteli toivon ja epätoivon välimaastossa. Hän oli itkuinen ja pelokas, mutta toisaalta oli oltava vahva lasten vuoksi. Tytär oli tuolloin 20- ja poika 17-vuotias.

– Mieheni tuki minua, mutta kun yksi perheen­jäsen sairastuu vakavasti, tavallaan koko perhe sairastuu. Jokainen joutuu miettimään elämää ja kuo­lemaa.

Piaa mietitytti myös, miksi hän sairastui. Voisiko hänen entisellä työllään parturi-kampaajana olla osuutta asiaan? Hän oli lotrannut vuosikausia haitallisten kemikaalien kanssa. Ja miksei hän ollut vaatinut, että hänen oikeasta rinnastaan aiemmin löydetyt kystat olisi tutkittu tarkemmin? Mitä jos hyvänlaatuisten nesterakkuloiden joukossa oli ollut syövän esiasteita?

– Kuulin myöhemmin, että syöpäni oli tehnyt tuloaan kymmenen vuotta. Kystat havaittiin juuri kymmenen vuotta ennen diagnoosia.

"Peilikuva muuttui jälleen kerran. Sieltä tuijotti harmaa haamu, joka kulki pipo päässä, koska kaljua päätä paleli."

Aluksi peilikuva hirvitti

Oikea rinta poistettiin tammikuun lopussa. Pia ei halunnut säästävää leikkausta, jotta kaikki paha saataisiin varmasti pois. Leikkaushaavan paraneminen kesti tovin, koska siihen tuli valtava verenpurkauma. Tämä johtui siitä, että Pia ei ollut lopettanut omega-­3-lisien käyttöä ennen leikkausta. Omega-3-rasvahapot saattavat lisätä verenvuotoriskiä.

– En ollut kaiken järkytyksen keskellä kuunnellut ohjeistusta tarkasti, tai sitten asiasta unohdettiin mainita. Mustelmassa oli se hyvä puoli, että se vei huomion rinnan puuttumiselta. Rinnan kohdalle jäi hirveä monttu. Aluksi minua hirvitti katsoa peili­kuvaani.

Pia ei kuitenkaan ikävöinyt rintaa, vaan oli onnel­linen, kun syöpä oli saatu pois. Toki häntä jännitti mennä kuulemaan tuloksia leikkauksen jälkeen.

– En ollut uskoa tuuriani, kun kuulin, että selviäisin pelkällä hormonihoidolla. Varmistin, etten tarvitsisi edes yhtä sytostaatti- tai sädehoitoa varmuuden vuoksi. Lääkäri vakuutti naureskellen, ettei minun syöpäni uusisi.

Pia palasi töihin, ja arki jatkui tavalliseen tapaan. Vapaa-ajan täytti karavaanarimatkailu, joka on Pian ja hänen puolisonsa intohimo. Elämä oli hyvää – aina syksyyn 2018 saakka, jolloin Pia sai kuulla syövän uusineen levinneenä.

– Ensimmäisellä käynnillä Helsingin yliopistollisen sairaalan syöpäklinikalla lääkäri sanoi, ettei maksan kasvaimia voitaisi leikata. Niitä oli niin paljon, että koko maksa olisi pitänyt poistaa.

Lisäksi onkologi kertoi, ettei levinneestä rintasyövästä voisi parantua. Sen etenemistä voitaisiin vain jarruttaa lääkehoidoilla.

– Se oli ihan selkeää suomea, mutta minun oli vaikeaa sanoittaa itselleni, mitä se oikeasti tarkoitti. Aluksi epäilin ymmärtäneeni väärin: totta kai minut voitaisiin parantaa. Otti aikansa tajuta, että nyt oltiin eri tilanteessa kuin ensimmäisen syövän aikaan.

Sytostaattihoidot alkoivat heti. Kahden viikon kuluttua Pian hiukset lähtivät.

– Peilikuva muuttui jälleen kerran. Sieltä tuijotti harmaa haamu, joka kulki pipo päässä, koska kaljua päätä paleli.

– Ensimmäiset lääkkeet kävivät sydämen päälle. Labraan kävellessäni jouduin pysähtymään useasti, ottamaan lyhtypylväästä tukea ja haukkomaan henkeäni kuin kala kuivalla maalla, Pia muistelee.

Pää tyhjeni hyvällä tavalla

Kolmannella hoitokerralla Pian kurkkua alkoi kuristaa ja sitten silmissä musteni. Kyse oli allergisesta reaktiosta, josta oli ollut viitteitä jo edellisellä kerralla, mutta silloin hoitoa oli pystytty jatkamaan.

– Kun virkosin, ympärilläni oli hirveä sählinki. Olin ollut hetken aikaa hengetön.

Sytostaattihoidot oli lopetettava. Hyötykin oli ollut vähäistä, sillä kasvaimet olivat pienentyneet vain hieman. Tilalle tuli tablettimuotoinen jarrutushoito.

– Ensimmäiset lääkkeet kävivät sydämen päälle. Labraan kävellessäni jouduin pysähtymään useasti, ottamaan lyhtypylväästä tukea ja haukkomaan henkeäni kuin kala kuivalla maalla. Sydän tuntui tulevan kurkusta ulos.

Nykyään Pialla on käytössä juuri hänen syöpätyypilleen räätälöity täsmälääke. Lisäksi hän saa kerran kuussa kankkuun tuikattavan hormonipistoksen ja luustolääkkeen. Tällä hetkellä syöpä on rauhallinen.

– Lääkkeillä on kuitenkin sivuvaikutuksensa. Muisti pätkii, ja sanat menevät välillä sekaisin. Lisäksi on kipuja, pahoinvointia ja väsymystä. Keho on jäykkä ja kankea. Kropan ennenaikainen vanheneminen on hormonihoitoa saavalla pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

”Näen itseni naisena, joka ei olisi vielä valmis luovuttamaan ja jolla olisi yhä paljon koettavaa.”

Pia myöntää, että hän tunsi pitkään katkeruutta sitä lääkäriä kohtaan, joka oli väittänyt, ettei hänen syöpänsä uusisi ja naurahtanut vielä päälle.

– Syytin häntä myös siitä, etten ollut saanut ensimmäisellä kerralla riittävää hoitoa. En millään meinannut päästä näiden ajatusten yli, vaan jauhoin niitä päivät pitkät.

Lopulta hän hakeutui psykologin juttusille. Tämä totesi, että Pia oli masentunut.

– Käynnit selkeyttivät ajatukseni ja auttoivat päästämään irti katkeruudesta. Pääni tyhjeni hyvällä tavalla.

Aluksi Pia tunsi myös häpeänkaltaista tunnetta rinnan puuttumisen vuoksi. Hän kävi silti ilman uimapukua tutuissa karavaanarisaunoissa, joissa ihmiset tiesivät hänen tilanteestaan. Kerran hän uskaltautui saunaan alueella, jossa oli käymässä ensi kertaa.

– Lauteet tyhjenivät, kun astuin sisälle. Ihmiset eivät uskaltaneet kohdata minua. Toin syövän liian lähelle heitä.

Vaikka kohtaamiset eivät aina ole olleet helppoja, Pia on puhunut kokemastaan arkailematta. Hänen ystävänsä pitävät häntä uskomattoman vahvana ja elämänmyönteisenä naisena.

– Minä en näe itseäni sellaisena, mutta näen itseni naisena, joka ei olisi vielä valmis luovuttamaan ja jolla olisi yhä paljon koettavaa, hän sanoo kyyneliä nieleskellen.

Pia Lahti ei tiedä mitään parempaa kuin karavaanailu. – Matkailuautolla voi mennä minne haluaa ja nauttia kauniista luonnosta ja maisemista ympäri Eurooppaa. Reissaaminen on minulle tärkeä henkireikä syöpähoitojen keskellä, hän sanoo.

Katse eteenpäin päivä kerrallaan

Työelämän Pia jätti jo vuonna 2018, kun hän sai tiedon syövän uusimisesta. Hän päätti keskittyä terveen itsekkäästi omaan hyvinvointiinsa. Työn jättämää tyhjiötä ei kuitenkaan ollut helppo täyttää.

– Tunsin itseni hyvin yksinäiseksi. Puolisoni ja ystäväni olivat päivät töissä. Sitten hankin kissan seurakseni, ja yksinäisyyden tunne väheni. Arki pyöri jaksamiseni puitteissa. Olisin ollut valmis luopumaan omakotitalostamme ja muuttamaan matkailu­autoomme pienempiin puitteisiin.

Matkailuauto on jo nyt Pian ja hänen puolisonsa kakkoskoti, jonka ikkunoista aukeavat vaihtelevat maisemat. Kesällä pariskunta seikkaili kissa mukanaan Baltian maissa ja syyskuussa Keski-Euroopassa.

– Mieliala on matkaa tehdessä aina korkealla. Karavaanailu on henkireikäni, joka irrottaa syöpä­kuvioista. Silti syöpä on tavalla tai toisella mielessä päivittäin, koska löysässä hirressähän tässä roikutaan.

”Tiedostan, että aika on rajallista. En ole kuitenkaan suunnitellut hautajaisiani.”

Pia ei uskalla tehdä paljon suunnitelmia tulevan varalle. Hän hymähtää, että pessimisti ei pety. Siksi on paras elää päivä kerrallaan ja toteuttaa mieli­tekonsa nyt.

– Tiedostan, että aika on rajallista. En ole kuitenkaan suunnitellut omia hautajaisiani. Olen ainoastaan testamentannut Omakannassa itseni tieteelle. Sen enempää en suostu kuolemaa ajattelemaan. Katson yhä eteenpäin, vaikken katso kauas tulevaisuuteen.

Kun syöpä uusi, toivo oli hetken kadoksissa, mutta Pia on löytänyt sen jälleen. Toivo on olennaista, kun elää levinneen syövän kanssa.

– Jotkut ovat eläneet pitkäänkin. Se antaa toivoa kaikille sairastuneille: jäljellä voi olla vielä vuosia. Luotan myös tieteeseen. Aivan varmasti levinneeseen rintasyöpään keksitään vielä parantava lääke. Näin on jo käynyt joissakin muissa syövissä.

Sairastuneista valtaosa paranee

  • Rintasyövän ennuste on jatkuvasti parantunut, koska syöpä todetaan aiempaa varhemmin ja hoitomenetelmät ovat kehittyneet. Tällä hetkellä viiden vuoden elossaoloennuste on 91 prosenttia. Suurin osa parantuu täysin.
  • Rintasyövän uusiutumisista 60 prosenttia tapahtuu viiden vuoden kuluessa leikkauksesta. Joissakin kasvaimissa uusiutumisen riski voi olla pieni, mutta silti suurentunut loppuelämän. Toisissa taas syöpä uusiutuu nopeasti, jos on uusiakseen.
  • Rintasyöpä voi uusia paikallisesti tai levinneenä. Paikallinen uusiutuma tarkoittaa rintakehällä uusinutta syöpää. Levinneenä uusinut syöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä elimistöön, esimerkiksi luustoon, keuhkoihin, maksaan tai aivoihin.
  • Tärkein uusiutumista ennustava tekijä on se, onko kainalon imusolmukkeissa syöpää. Uusimis­riskiä suurentavat myös kasvaimen iso koko, hormonireseptorien puuttuminen, syöpäsolujen ominaisuudet, kuten suuri jakautumisnopeus, sekä potilaan nuori ikä. Vastaavasti uusiutumisen todennäköisyys on hyvin pieni, jos kasvain on läpimitaltaan alle sentin ja hormoniriippuvainen eikä imusolmukkeissa ole syöpää.
  • Paikallisesti uusineen taudin hoito on yleensä leikkaus, jota usein seuraa liitännäislääkehoito. Tavoitteena on paraneminen.
  • Levinneeseen rintasyöpään ei ole nykytietämyksen mukaan parantavaa hoitoa. Sen etenemistä jarrutetaan erilaisilla lääkkeillä. Joskus lääkehoitoa voidaan täydentää leikkauksella tai sädehoidolla. Usein levinneen syövän kanssa voi elää pitkiä aikoja ja suhteellisen normaalia elämää.

Lähteet: kaikkisyovasta.fi, docrates.com, rintasyopa.fi ja terveyskirjasto.fi.

Kommentoi »