Riku Rantala: "Jos olisin nainen, olisin joutunut tekemään ainakin tuplaten töitä päästäkseni tähän asemaan"
Puheenaiheet
Riku Rantala: "Jos olisin nainen, olisin joutunut tekemään ainakin tuplaten töitä päästäkseni tähän asemaan"
– En aio koskaan antaa anteeksi sitä, miten eräät poliitikot ovat valheellisesti antaneet ymmärtää, että olen ansainnut rahaa työllistämällä turvapaikanhakijoita.
Julkaistu 6.6.2020
Apu

Minun olisi pitänyt syntyä 40-luvulla suuriin ikäluokkiin. Voisi käydä rauhassa jätkien kanssa parin viikon Lapin-reissulla ryyppäämässä eikä tarvitsisi paljon iltasatuja lueskella. Lisäksi saisi nauttia seksuaalisesta vapautumisesta ja käytännössä nollatyöttömyydestä.

Lapsuuteni sitkein haave oli maailman näkeminen ja seikkailijaksi tuleminen. Se on jollain hämmästyttävällä tavalla toteutunut.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun ollessani kuusivuotias muutimme perheen kanssa Kashmiriin. Aloitin siellä koulun, ja oli yksi elämäni kovin paikka mennä eväslaatikko kainalossa, englantia osaamattomana koulun pihalle. Onneksi opettajani oli ihana, sariin pukeutunut äidillinen hahmo.

Vihaan sydämeni pohjasta sosiaalisen median pimeimpiä puolia, salaliittoteorioita ja tunnemyrskyjen ohjaamaa päätöksentekoa sekä kohtuuden puuttumista.

Pelkään kuollakseni, että läheisilleni sattuisi korona-aikana jotain.

Häpeän syvästi sitä, miten nopeasti menetän malttini.

Kadun yhä, että olen ollut julkisesti jollekin ilkeä. Arvostelu ja huumori ovat mahdollisia ilman ilkeyttä.

Seuraavan rauhan Nobelin antaisin sille, joka ensimmäisenä luotsaa yhteiskuntia oikeudenmukaisesti ulos koronakriisistä.

En aio koskaan antaa anteeksi sitä, miten eräät poliitikot ovat valheellisesti antaneet ymmärtää, että olen ansainnut rahaa työllistämällä turvapaikanhakijoita.

Join pääni täyteen, kun olimme Nelosen rapujuhlissa. Vaikka olen kirjoittanut kirjankin alkoholin vaikutuksista ja krapulan hoidosta, unohdin laskea snapsien määrän tarkasti.

Ystäväni ihmettelevät pärjäämistäni vähillä unilla. Nukun yössä noin viisi tuntia. Se on sietämätöntä ja hullua, mutta näin on menty jo monta vuotta.

Urho Kekkosesta haluan sanoa, että hän piti vuonna 1973 aivan loistavan puheen, josta on pätkiä tuoreessa Olliver Hawk -dokkarissa. Hän tuomitsee painavasti ja taitavasti populistisen retoriikan sekä osoittaa sen vahingollisuuden yhteiskunnan kehittämisessä. Puhe toimisi hyvin myös vuonna 2020.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, maksaisin velkani, järjestäisin järjettömät bileet, rakennuttaisin oman padel-kentän ja perustaisin hyväntekeväisyyden vaikuttavuutta mittaavan yrityksen.

Jos olisin nainen, olisin joutunut tekemään ainakin tuplaten töitä päästäkseni tähän asemaan.

Sen päivän haluan nähdä, jolloin kansakuntamme pääsee karanteenista ja kaikki osaisivat juopua sekä nauttia toistensa seurasta – siitä, että ovat elossa.

Jos elän yli satavuotiaaksi, aion treenata yhtä ahkerasti kuin pappani Väinö, joka vielä 105-vuotiaana teki päivittäin kuminauhajumpan.

Kommentoi »