Talvinen Porvoo. Keski-ikäinen rikoskomisario juoksee pakkasmaiseman aamu­hämärässä töihinsä poliisilaitokselle pelkät villasukat jalkineinaan. Näyttelijä Mikko Leppilampi on uudessa Kylmä syli -televisiosarjassa ilmetty Antti Hautalehto, keravalaiskirjailija Christian Rönnbackan, 52, rikoskirjojen päähenkilö. Kaukaa ei ole haettu paljasjalkajuoksukaan, jota kirjailija itse harrasti vuosia.

Kun tarkasti katsoo, televisiosarjan useista jaksoista löytää kirjailijan itsensä konstaapeli Raimo Lammen roolissa.

16 vuotta poliisina työskennellyt Christian Rönnbacka virnistää.

Alun perin roolin piti jäädä vain kirjailijan cameo- eli näyttäytymisrooliksi, mutta se paisuikin useamman kohtauksen näyttelemiseksi. Kylmä syli -sarjassa nähdään myös ohjaaja Petri Kotwican cameorooli päähenkilö Hautalehdon ärsyttävänä naapurina.

– Olin kuvauksissa mukana 11 päivää, Mikko Leppilampi on nappivalinta pääosaan. Keskustelin hänen kanssaan roolista paljon, ja näyttelijä Oona Airolan vein ampumaradalle, kirjailija kertoo.

Taustaa: Uusi rooli on Mikko Leppilammen unelmien täyttymys: "Vähän kuin härmäläinen James Bond"

Tislaamoista Christian Rönnbacka innostui toden teolla ryhtyessään kirjoittamaan tietokirjaansa Viskiretki – Suomalaisen viskin jäljillä (Docendo 2018). Vielä jaloa mallasjuomaakin enemmän häntä alkoivat viehättää tislaamoissa työskentelevien ihmisten tarinat – samalla kirjailija oivalsi, että oman tislaamon perustaminen oli hänenkin haaveensa.

”Olen aina ihaillut menestystä ja etenkin niitä ihmisiä, jotka luottavat visioonsa ja lopulta onnistuvat tavoitteessaan”, Rönnbacka kirjoittaa kirjassa.

Eikä menestystä ole puuttunut kirjailija­tovereiden kanssa toissavuonna perustetulta käsityöläistislaamolta: se voitti alkoholialan arvostetussa kansainvälisessä kilpailussa jo viime vuonna kulta­mitalin maailman parhaalla gin & tonic -juomasekoituksellaan. Authors’ Distillery -tislaamon ginikin palkittiin hopeamitalilla viinasarjassa.

Tislaamomestari Ari Kauran kehittämässä voittoginissä maistuu katajan­marjan lisäksi minttu, korianteri ja sitrus­hedelmä. Tislaamon tarvitsemat katajan­marjat saadaan jatkossa Ahvenanmaalta, jossa Rönnbackalla on vuokrakesämökki vaimonsa kanssa.

Onneksi kauppaneuvottelut saaristossa sujuvat myös toisella kotimaisella valtakielellä. Etelä-Pohjanmaan Evijärvellä syntynyt Christian on sujuvasti kaksi­kielinen. Kirjoittaminen ja ajattelu sujuvat enimmäkseen suomeksi, mutta poliisikoulun hän kävi ruotsiksi.

Tietokirjassaan Rönnbacka kertoo tutustuneensa pontikankeittäjiin jo lapsena. ”Alkeellisten laitteiden kunto oli tietenkin välillä kyseenalaista. Jostain maatilalta löytyneestä pänisteristä tinatulla pannulla ja puutteellisilla taidoilla tehtyä tuotetta ei tosin välillä voinut edes kutsua pontikaksi.”

Maaseutu on Rönnbackalle viinanpolttoakin tutumpi. Kaksilapsisen perheen esikoinen vietti lapsuudessaan paljon aikaa Evijärvellä luonnossa touhuten ja yksin lukien, sillä ainoa sisko on 12 vuotta nuorempi. Maatilan töitä hän kertoo ryhtyneensä tekemään heti, kun jalat ylsivät traktorin polkimille.

– Luin ala-asteen kirjastossa ensin tyttöjen ja poikien kirjat loppuun, sitten aikuisten kirjat, vaikka kaikkia niitä kirjaston­täti ei minulle antanut. Piers Paul Readin Elossa-kirjan Andien vuoristossa sattuneesta traagisesta lento­-onnettomuudesta luin joskus ala-asteen lopulla, Rönnbacka muistelee.

Luonnossa nuori Christian vietti aikaa niin paljon kuin mahdollista, ja marjoja hän oppi keräämään myytävissä määrin jo nuorena. 11-vuotiaana hän lähti ensimmäisen kerran varkain metsälle haulikon kanssa ja ampui metson.

Vaikka kirjailija osaa yhä lypsää lehmät käsin sekä tehdä useimmat maa- ja metsätyöt itse, hän ei jäänyt pitämään vanhempiensa pientä maatilaa armeijan käytyään, vaan haki poliisikouluun. Mieli­kuvissa siintelivät maaseudun leppoisat poliisimiehet, jotka siihen aikaan kävivät katsomassa katiskansakin virka-autolla.

Suomenkieliseen poliisikouluun riitti tulijoita lamavuonna 1992, mutta ruotsinkieliseen koulutus­ohjelemaan nuori Rönn­backa pääsi ensiyrittämällä. Koulussa kävivät opettamassa ylikonstaapeli Kenneth Erikssonin ja rikosylikomisario Thomas Elfgrenin kaltaisia nykylegendoja.

Evijärveläispojan ensimmäiseksi suureksi työtehtäväksi osui Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etykin seuranta­kokous Helsingissä vuonna 1992, johon osallistuivat muun muassa Yhdysvaltojen ja Venäjän presidentit. Helsinki–Vantaan lentokentän turvatarkastuksessa työskennellyt Rönnbacka pääsi näkemään molemmat valtionpäämiehet kivenheiton päästä.

Poliisina hän työskenteli lopulta 16 vuotta ja muistelee aikaa lämmöllä.

– Se oli mielenkiintoinen maailma, pidin työstä. Olen poliisityössä muun muassa ampunut kuusi hirveä Kehä III:n sisäpuolella ja tehnyt ulkomaalais­poliisissa maasta karkotettujen ulkomaalaisten saattomatkoja Afrikkaan ja Lähi-Itään.

Ylikonstaapeli Rönnbacka oli jatkamassa työtään Europolin tieto­järjestelmän kehittämisessä, ja haku­paperit olivat vetämässä poliisiammatti­korkeakoulun päällystökurssille, kun hänen ystävänsä alkoi houkutella töihin vakuutusyhtiö Veritaksen etsiväksi.

Sille uralle Rönnbacka jäi 16 vuodeksi, kunnes lopetti työsuhteensa marraskuussa ryhtyäkseen täyspäiväiseksi yrittäjäksi ja kirjailijaksi.

Menestystä Rönnbacka on niittänyt kirjailijan urallaankin. Ensimmäinen Antti Hautalehto -rikoskirja ilmestyi yhdeksän vuotta sitten, tuorein on syksyllä julkaistu Tulen aika (Bazar 2021).

Teokset ovat suosittuja kuunneltuinakin. Äänikirjayhtiö Bookbeat palkitsi Rönn­backan viime vuonna jo toistamiseen Vuoden kotimaisena dekkaristina, eli hänen kirjojaan kuunnellaan palvelussa kotimaisista dekkareista eniten.

Seuraavaksi Rönnbacka ryhtyy kirjoittamaan toista kirjaansa Ruotsissa työskentelevästä irakilaissuomalaisesta rikos­ylikonstaapeli Henna Björkistä, joka on tuttu Hautalehto-kirjojen sivuhenkilönä. Ensimmäinen Henna Björk -dekkari Henna Björk: Isku (Bazar 2022) ilmestyy toukokuussa.

Tarkoituksena on, luonnollisesti, valloittaa Ruotsin rikoskirjamarkkinat. Siihen auttaa kirjailijan ruotsinkielinen nimikin, Rönnbacka uskoo. Pääsee kuin ”keittiön ovesta sisään” Ruotsin sisäänlämpiäville, ylikilpailluille dekkari­markkinoille.

– Luen paljon ruotsalaisia sanoma­lehtiä ja pääsen kirjoittamaan Hennan kanssa ihan toisenlaisesta maailmasta. En pelkää, että hahmosta tulee vain miespuolinen Hautalehto, uskon pääseväni naisen ajatusmaailmaan sisään. Viime kädessä portinvartijoina toimivat vaimo ja kustannustoimittaja, Rönnbacka vitsailee.

Sitä paitsi dekkaristien tehtävänähän on valehdella mahdollisimman uskottavasti.

– Jos menen hautaan vakuutusetsivänä, Pyhä Pietari kysyy taivaan porteilla, olisiko minusta voinut tulla hyvä kirjailija, jos olisin keskittynyt siihen. En halua sellaista kohtaloa. Ja sitten hän varmasti kysyy, miksen saapunut Land Rover Defenderilläni.