Julkaistu Avussa 1/2014.

Lapsena Richard Eskoksi kastettu poika ei pelännyt mitään. Siksi hän oli onnettomuusaltis. Helsingin kantakaupunki Lapinlahdenkadulla sijainneen kodin lähellä oli seikkailujen maailma 1950-luvulla.

Liikemies Esko Sorsan ja tanssija Margaretha von Bahrin pojalle sattui ja tapahtui.

Oli kortteleiden väliset pihat ja pihojen väliset aidat, joiden ylitse piti kiipeillä ja alitse ryömiä. Ei ihme, että poika oli tuttu potilas Auroran sairaalassa. Lääkäri totesi, että taasko sinä olet paikattavana!

Ei poika myöhemminkään ollut mikään pelkuri. Kun hän innostui 1960-luvulla rockista, esikuvina olivat The Beatles, Rolling Stones, The Who.

1960-luku oli optimismin aikaa, maailma oli nuorisolle avoinna joka suuntaan. Tuntui siltä, että mahdollisuuksille oli vain taivas rajana.

Nuorukainen tasapainoili musiikin ja urheilun välillä, mutta laulajaksi hän oli syntynyt. Hänestä tuli täysillä Riki Sorsa.

Riki Sorsa hän ehti sitten olla täysillä, kuvitteli itsensä melkein teräsmieheksi ja tietenkin kuolemattomaksi niin kuin jokainen terve ihminen.

Pelottomasta pojasta oli kasvanut omanarvontuntoinen muusikko. Narsisti, sanoisi joku.

Pysähdys tuli vuonna 2006, kun Riki Sorsalla todettiin kurkkusyöpä. Pysähdyksen jälkeen pelko, pelon jälkeen paraneminen ja muutos.

– Ennen sairauttani minulla oli kiire olla Riki Sorsa. Nyt ei ole enää kiire mihinkään. Näen elämän eri tavalla kuin ennen, olen saanut järkeä päähäni ja ehkä hieman tolkkua juttuihini. Vanha fraasi ”elämä opettaa” tuli todeksi.

Riki Sorsalla ei ole enää näyttämisen tarvetta, ei uran luomisen pakkoa. Hän ei yritä olla parempi kuin on. Hän on seitsemässä vuodessa oppinut itsestään enemmän kuin koko ikänään sitä ennen.

Uudet elämänarvot tulivat rajun opetuksen tuloksena.

Kun kurkkusyöpään annetut sädehoidot olivat jo takana ja tuli solumyrkkyjen aika, Riki Sorsa oli luhistua. Se, pystyisikö hän ikinä enää laulamaan, oli miltei sivuseikka kuolemanpelon raatelevien kynsien tarratessa kiinni.

Hän katsoi ensimmäisellä hoitokerralla potilashuoneensa ikkunaa ja ajatteli hyppäävänsä siitä ulos. Koko siihenastinen elämä tuntui kadonneen usvaan.

– Syöpäosastolla ovat elämä ja kuolema toisiinsa kietoutuneina. Raskasta työtä tekevä hoitohenkilökunta on kuitenkin koko ajan läsnä tukemassa ja auttamassa. Samaan kevääseen 2006 osui vielä sairaanhoitajien lakko, ja vasta sairastuttuani tajusin, miten arvokasta työtä hoitajat alipalkattuina tekevät.

Rikin luhistuessa häntä piti kädestä kiinni hoitaja. Antoi itkeä ja puhua koko elämänsä läpi.

Hoitaja sanoi: ”Minulla on aikaa kuunnella sinua. Ja muista, että olet täällä siksi, että paranet.”

Monista hoitajista tuli läheisiä. Heitä Riki Sorsa kiitti toimittamalla osastolle musiikkia ja cd-soittimen.

Itkun jälkeen tuli esille Riki Sorsan oikea luonto, uteliaisuus. 

Utelias Riki ajatteli, että kuolema on täysi mysteeri. Kukaan ei ole palannut kertomaan millainen, mutta hän alkoi uskoa jotain löytyvän mysteerin takaa.

– Jos olen tässä elämässä syntynyt sorsaksi, ehkä lennän seuraavassa muuttohaukkana, hän sanoo rikimäinen pilke silmäkulmassaan.

Hän ei usko ikuiseen pimeyteen, vaan suurempaan tarkoitukseen koko maailmankaikkeudessa.

Sellaisia Riki Sorsa alkoi miettiä voitettuaan kuolemanpelkonsa. Pelko loittoni kuin horisonttiin katoava myrskypilvi myös kirjoittamisen ansiosta. Hän alkoi pitää blogia.

Hän ei edes tiennyt mikä blogi on, kun hänen vaimonsa Barbara, Barbi, sitä ehdotti.

Idea oli hyvä, ja kirjoittamaan tottumattomalle vielä parempi oli idea kirjoittaa blogia mielessään läheinen ystävänsä.

Riki Sorsa kirjoitti kuin ystävälle, mutta itse asiassa valtavalle joukolle. Hän kertoi miltei puolitiedottomassa tilassa syövästään, saamistaan hoidoista, tuntemuksistaan. Jopa katsomistaan tv-ohjelmista.

Syöpä sai blogissa nimen ”suuri flunssa”, koska sanoja rakastavalle syöpä kuulosti niin rumalta sanalta. Liikaa y:tä, ö:tä ja ä:tä.

Blogi kuin kirjeet ystävälle sai yli 200 000 lukijaa.

Parannuttuaan Riki Sorsa on kiertänyt Syöpäyhdistyksen tilaisuuksissa puhumassa sairaudestaan ja paranemisestaan. Avoimuus koskettaa ja helpottaa muita saman tilanteen kokeneita.

– Tauti koskee potilaan lisäksi koko hänen lähipiiriään. Kaikkia, jotka myötäelävät mukana.

Kollegoikseen hän kutsuu niitä, jotka ovat saaneet ”syövän kosketuksen”.

Pelko meni, mutta fyysiset jäljet jäivät.

Riki Sorsa kumartuu ravintolapöydän yli ja listaa jälkiä.

– Kuuloni huononi niin, että minun pitäisi käyttää kuulokojetta. Aina en muista sitä. Kuulooni ei vaikutvtanut mitenkään myönteisesti se, että olin tehnyt rock and roll -työtä kolmekymmentä vuotta ilman korvatulppia.

Syöpähoitojen jättämiin jälkiin kuuluu myös suun limakalvojen kuivuminen, sillä kaksi kolmasosaa sylkirauhasista tuhoutui.

Riki Sorsaa vaivaa myös sellainen väsymys, ettei entinen yövalvoja pysty valvomaan. Hän tulee helposti yliväsyneeksi, ja päiväunet ovat useimmiten tarpeen.

Viimeisin jälki oli haimatulehdus, joka iski kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen Riki Sorsa ei ole nauttinut edes samppanjalasillista, vaikka tulehdus ei ollut seurausta alkoholinkäytöstä. Mieluummin alkoholiton elämä kuin uusi sairaus.

– Jätän oikein mielelläni pois sen mahdollisuuden, että uusi haimatulehdus voisi laukaista aikuisiän diabeteksen.

Hän sanoo, että kun tietää hoitojen jättämät jäljet, ne eivät ole suuri riesa. Niiden kanssa tottuu elämään.

Yksi muutoksista koskee lauluääntä, Riki Sorsan ääni on pyöreämpi ja pehmeämpi kuin ennen.

Hän jumppaa säännöllisesti kurkkuaan ja tekee äänenavausharjoituksia.

– Ihmeellistä on, että minun on nykyään helpompi laulaa kuin ennen. Ja kaipaan laulamaan, menen laulamaan minne vain pyydetään.

Kolmenkymmenen vuoden aikana viisitoista pitkäsoittoa tehnyt laulaja sanoo, että vielä on lauluja laulamatta.

Uuden albuminsa yhteydessä Riki Sorsa on keksinyt itselleen määritelmän. Hän on ”progressiivinen viihdelaulaja”.

Sellaisen ääni kuuluu Kun tunnet rakkauden -albumilla. Sen hän teki kolmentoista vuoden paussin jälkeen.

Suomalainen laulukirja -alaotsikon alle mahtuu ikivihreitä, tuttuja lauluja kuten Laiskotellen, Kolmatta linjaa takaisin, Aurinko laskee länteen.

Läheisin levyn lauluista on laulajalle itselleen Joet tulvimaan itke.

Kuulijakin löytää levyltä uuden Riki Sorsan.

– Minulle se on kuin uusi alku. Tunnen samanlaista iloa ja intoa kuin aloittaessani uraani. Turha hermoilla sellaisesta, mihin ei voi itse vaikuttaa. Kaikki mitä nyt koen, on hyvää lisää elämään.

Alku on Riki Sorsalle neljäs. Ensimmäinen oli uran aloitus 1960-luvulla, toinen Suomen euroviisu-edustuskappale Reggae OK vuonna 1981, kolmas 1990–91, kun hän perusti Leirinuotio-orkesterinsa. Joki-hitti nousi silloin listaykköseksi.

– Rokkari perusti orkesterin, jossa oli soittimina mukana viulu ja haitari. Se oli silloin aika radikaalia!

Tähän mennessä viimeistä alkua Riki Sorsa sanoo uudestisyntymiseksi.

– Minä olen saanut sellaisen kokea, mutta minulla on yli viisikymppisiä ystäviä, jotka eivät uskalla vaihtaa työpaikkaa työttömyyden pelossa. Täällä heitetään joka ammatissa pois kuin vanha hanska ne, joilla on kokemusta ja ikää.

Riki Sorsa sanoo, että uudestisyntymisiä tarvittaisiin nyt koko yhteiskunnassa.

Hyvä omatunto kantaa, mutta Riki Sorsan elämään mahtuu tilanteita, joissa hän tekisi nyt toisin kuin aikoinaan teki.

– Jos olen joskus loukannut jotakuta, olen pahoillani siitä. Tunnistan kyllä omat virheeni.

Oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden periaatteet hän oppi lapsuudessaan. Ne olivat Riki Sorsan 1990-luvun alussa imusolmukesyöpään menehtyneen isän oppeja.

– Olen pyrkinyt opettamaan omille pojilleni Rasmukselle ja Rufukselle periaatteen, että rehellisyys maan perii. Olen opettanut heille myös sen, että tunteiden näyttäminen sallittua, ahdasmielisyys pois ja suvaitsevaisuus tilalle.

Maailmalla itsenäisesti pärjäävät linnunpojat ovat jo lentäneet pesästä kauas, Rasmus Australiaan, Rufus Sveitsiin opiskelemaan. Isä-Sorsa sanoo, että onneksi pojilla on sydän paikallaan.

Kun pesä tyhjeni ja tilaa tarvittiin vähemmän, Riki ja Barbara Sorsa muuttivat kantakaupungista Lauttasaareen. Tärkeintä on, että on hyvä olla.

Lauttasaaren maisema on tuttu Riki Sorsan nuoruusvuosilta, mutta reitit uudet monella tavalla.

- Olen saanut elämästä irti enemmän kuin koskaan osasin haaveilla.

Elämä kurittaa, mutta jos on oppiakseen, elämä kantaa paremmin. Sen Riki Sorsa kertoi oppineensa.